Kun blogin tuomat tulot ja hyödyt hävettävät

_MG_0005 kopio

Lähiviikkoina blogeissa on jyllännyt taas ikuisuus-aihe, bloggaajien tulot. Olen pitkään ollut hiljaa, mutta nyt on pakko ottaa kantaa ja kysyä: hävettääkö ketään toista oma hyväosaisuus? Kokeeko myös joku toinen huonoa omatuntoa bloggaamisen tuomista hyödyistä?

Olen lukenut monia ja usein puolustelevia kirjoituksia siitä, kuinka bloggaus on työtä siinä missä mikä tahansa muukin työ. Olen samaa mieltä: ammattimaisella otteella blogiaan tekevät panostavat kirjoituksiin, kuviin, yritysyhteistyöhön ja muuhun työhön kuuluvaan toden teolla ja tuntikaupalla. Monet ovat lisäksi kouluttautuneet eri osa-alueisiin etukäteen tai vaihtoehtoisesti bloggaamisen ohella.

On hienoa, miten monta suomalaistakin on luonut uuden työpaikan bloggaamisen ympärille ja toivon mukaan tuovat sisällöllään myös viihdettä, informaatiota tai mahdollisesti molempia seuraajilleen. Blogeista on kasvanut somekanavien myötä medioita, ja eri kanavissa jaetaan toivottavasti harkittua ja laadukasta sisältöä.

_MG_0012 kopio

Mutta sitä en ymmärrä, miten bloggaajat saattavat argumentoida tohkeissaan asiaansa kuin bloggauksen tuomat hyödyt olisivat itsestäänselvyyksiä: ”Totta kai minun kuuluu saada tästä rahaa ja muuta hyötyä! Minähän näen tähän tuntikaupalla vaivaa.”

Argumentoinnissa keskitytään niin usein puolustelemaan bloggaamisen raskautta ja suurta vaivaa, että keskustelusta jää puuttumaan sen myöntäminen, että bloggaaminen on kuitenkin kaikkien työpaikkojen vertailussa aivan äärimmäisen etuoikeutettua, hyväosaista ja mielekästä työtä. Se että näkee jonkun asian eteen paljon vaivaa, ei tarkoita sitä, ettäkö se muuttuisi kaikilla automaattisesti tulonlähteeksi.

_MG_0020 kopio

Olen kirjoittanut blogiani nyt reilut viisi vuotta. Rahanarvoisia hyötyjä blogini alkoi tuoda heti perustamisen jälkeen, ja noin kahden vuoden kirjoittamisen jälkeen sain verokortilla ensimmäiset tulot blogin myötä tulleesta työstä. Vajaa kaksi vuotta sitten perustin yrityksen blogini vuoksi, ja siitä lähtien bloggaaminen on ollut myös toinen ammattini ja toinen tulonlähteeni päivätyöni rinnalla.

En kuitenkaan lakkaa aika ajoin, melko useinkin, kokemasta huonoa omatuntoa siitä, miten mukavaa työtä saan tehdä elääkseni. Toisaalta samasta asiasta pyrin olemaan myös päivittäin kiitollinen. Jos kiitollisuuden tunne lakkaisi tai en hahmottaisi etuoikeutettua työasemaani, tulisi minun olla huolissani: todellisuudentajuni olisi hämärtynyt ja ajatukseni karanneet liian kauas ympärillä olevasta yhteiskunnasta.

_MG_0029 kopio

Usein hävettää kertoa ilmaisista tavaroista, matkoista ja muista bloggauksen tuomista eduista. Vaikka työssä on myös raskaita hetkiä, pyrin välttämään valitukset, jotka kuulostavat ulkopuolisen korvaan absurdilta: ”Taas pitää hakea postista paketillinen kosmetiikkaa, jota en edes halua! Huomenna olisi lähtö pressimatkalle Kööpenhaminaan, vaikka mieluummin jäisin vain kotiin nukkumaan.

Häpeän toisinaan myös sitä, että saan kirjoittamisesta rahaa. Sehän on intohimoni! Kuinka epäreilua on, että toiset joutuvat puurtamaan työpäiviä epämielekkäässä tai esimerkiksi fyysisesti raskaassa työssä ja minulle maksetaan intohimoni toteuttamisesta? Tai että joillekin ei löydy töitä kymmenien, satojen kirjoitettujen hakemusten jälkeenkään, kun minä laskutan yritysyhteistyön myötä sovitusta Instagram-kuvasta.

Tiedän, ettei häpeä varmasti ole oikea tapa käsitellä asiaa. Se harvoin on. Pitäisi lakata häpeämästä ja olla rehdistä ylpeä omasta vaivannäöstään, mutta säilyttää ymmärrys muuhunkin kuin omaan kuplaan. Toisaalta jos häpeä lakkaisi täysin, olisinko alkanut pitää mielekästä työtä itsestäänselvyytenä?

_MG_0016 kopio

Kokemus ei varmasti rajaudu yksin bloggaamiseen. Moni muukin työpaikka on yhtä lailla etuoikeutettu. Muusikkona työskentelevä ystäväni tuskailee usein samojen tunteiden kanssa: “Tulisiko minun mennä muihinkin töihin, vaikka pystyn elämään musiikilla, maksan veroni tunnollisesti ja koen tuovani musiikilla iloa ihmisten elämään?” Yhtä lailla hän saa lokaa niskaansa siitä, että tekee työkseen jotain poikkeuksellisen kivaa, vaikka myös vaativaa ja toisinaan erittäin raskasta.

Enkä halua keskustelunavauksellani millään tavalla torpata sitä, että bloggaajan kuuluu saada työstään kunnon palkkaa. Sillä ehdottomasti täytyy! Mutta oman ammattikuntani, bloggaajien, mielipiteisiin kaipaisin puolustelevan, provosoidun kannan lisäksi myös rehellistä myöntämistä siitä, että jos saa tehdä bloggaamista ammatikseen, ovat asiat erittäin hyvin.

-Henriikka