Yhteistyössä Asennemedia ja Arabia
Meillä on matalan kynnyksen koti. Emme hätkähdä, jos joku tulee käymään, vaikkemme ole puunanneet. Siskoni saattaa pikemminkin hätkähtää, jos olemme.
Meille saa miltei aina tulla – keitän kahvit ja yritän keksiä jotain syötävää kaapinantimista: pakastinmarjoista, parsakaalista ja kananmunista. En halua, että yhteiset hetket läheisten kanssa harvenevat epäolennaisempien asioiden vuoksi.
Esimerkiksi tänä maanantaina, kun minulla on jääkaappi täynnä kakkua, ei tullut kuuloonkaan että olisin skipannut kakkuiltamat, vaikka olin väsynyt ja koti hujan hajan.
Ylijäämäruoka on ihanaa. Se on nimittäin erinomainen tekosyy kutsua ystävä kylään. Yhdessä syöminen on yksi arjen suurimmista iloista, mutta se luo yleensä parhaat hetket myös juhlaan. Voi, miten paljon köyhempää elämä olisikaan ilman hartaudella, yhdessä nautittuja ruokahetkiä?
Niin kuin kerroin, maanantaina tajusin viikonlopun kuvaushetkistä jääneen monta, monta palaa raakakakkua jääkaappiin. Laitoin viestin ystävälleni Bealle:
”Mitä teet illalla? Mulla olis niin paljon kakkua, joka pitäisi syödä pois. Voitais puhua salaisuuksia ja suunnitella tulevaa vuotta.”
Sain Bean kylään, ja juttelimme monta tuntia salaisuuksista ja niiden vierestä. Mutta katsokaapa tarkasti mistä astioista: siellä on sekaisin Arabian valkoista Arcticaa ja pastellinväristä KoKoa. Kakkulautanen on lisäksi 24h-sarjaa.
Nyt saan vihdoin kertoa: olen toinen Arabian yhteistyöbloggaajista tänä vuonna. Miten iloinen, iloinen, niin iloinen olenkaan asiasta.
Toinen bloggaajista on Mari, jonka kanssa olemmekin jo suunnitelleen yhteistä ruokahetkeä.
Tämän vuoden aikana blogissani tullaankin Arabian innoittamana näkemään paljon yhdessä syömistä. Arabia on mukana Elo-säätiön Syödään yhdessä -teemavuodessa, joka on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Vuoden aikana järjestetään lukuisia erilaisia tapahtumia, joissa ihmiset naapurustoissa, yhteisöissä, kylissä ja kaupungeissa syövät yhdessä.
Aion itsekin ryhdistäytyä ja saada ystävät (ja miksei tuntemattomatkin) yhdessä ruoan ääreen. Joskus se voi olla tällaista spontaania, kakkuiltamien kaltaista, ja joskus pitkään harkittua ja valmisteltua.
Mitä vanhemmaksi kasvan, sitä vähemmän minulla on ystäviä, mutta sitä parempia he ovat. Mitä vanhemmaksi kasvan, sitä enemmän minulla on astioita ja sitä parempia ne ovat.
Se on kuitenkin ehdottoman samaa niin ystävissä kuin astioissakin, että laatu korvaa määrän.
-Henriikka
