Turvaksi ja tavoitteita varten: Miten ja miksi aloittaa sijoittaminen?

Kaupallinen yhteistyö: Säästöpankki

Taloudellisen hyvinvoinnin lähettiläs täällä moi! Raha-talk jatkuu. Tällä kertaa haluan toitottaa, että toisin kuin usein luullaan, sijoittaminen ei ole vaikeaa!

Kyselin viime kuussa Säästöpankin yhteistyön tiimoilta teiltä, mitkä rahaan liittyvät aiheet kiinnostavat ja millaiset kysymykset askarruttavat. Vastauksia tuli aivan hirveän paljon, mikä oli huippua. Hieno seikka oli myös huomata, että joukossa oli todella laajasti erityyppisiä aiheita. Eritoten korostui myös poliittiset ja sosiaalipoliittiset näkökulmat ja raha kulttuurisena tekijänä: korreloiko rahan määrä poliittisissa valinnoissa, mikä on rahan ja itsetunnon suhde, rahan luomat mahdollisuudet ja haasteet… Näiden lisäksi korostuivat selkeästi myös säästäminen ja hankinnat, esimerkiksi ASP ja ensiasunnon osto. Kaikista eniten kysyttiin kuitenkin sijoittamisvinkkien perään.

Täältä tulisi siis hyvin yksinkertaista ja selkeällä suomella kirjoitettua asiaa sijoittamisesta ja sen aloittamisesta.

Olen saanut haastateltavaksi juttua varten Säästöpankin säästöpankkiiri Anna Laukan, joka on sijoittamisen ja varallisuudenhoidon super-asiantuntija. Olen heittänyt hänelle tyhmimmätkin kysymykseni, jotta aiheesta puhuttaisiin toooosi yksinkertaisesti, ilman vaikeita sanoja ja korkeita kynnyksiä. Tavoitteenani on puhua tästäkin asiasta suht lähellä maata ja korostaa, ettei oman sijoittamiseni tavoitteena ole se, että voisin juoda shamppanjaa ja äkkirikastua. Ylipäänsä ihmettelen sitä sijoittamisen ja shampanjan ainaista yhteyttä – kaipaisin ihan muunlaista visualisointia.

Ja hei! Halusin vielä alkuun kirjoittaa, että et ole luuseri, jos et sijoita tai halua sijoittaa. Tuntuu, että tällä hetkellä on valloillaan sellainen sijoituspuhe-buumi, että vähemmän kiinnostuneita huimaa. Olet ihan yhtä hieno tyyppi, vaikket sijoitakaan (tai ainakaan tiedosta sitä, sillä kaikkihan sijoittavat). Jos kuitenkin haluaisit aloittaa, tässä vähän tietoja ja vinkkejä.

Mitä sijoittaminen on?

Sijoittaminen tarkoittaa tavallisesti esim. osakkeiden tai muiden sijoituskohteiden ostoa, omistamista ja myymistä tarkoituksena tehdä voittoa. Pääperiaate on ostaa halvemmalla ja myydä kalliimmalla, jolloin syntyy voittoa. Yleensä ihmiset siis sijoittavat rikastuakseen enemmän tai vähemmän – tai ehkä paremmin sanottuna säästääkseen rahaa. Koko elämä on oikeastaan sijoittamista: esimerkiksi nelipäiväinen työviikko on sijoittamista vapaa-aikaan, uuden harrastuksen aloittaminen voi olla sijoitus hyvinvointiin ja mahdollinen eläkkeemmekin maksetaan sijoitusvaroilla!

Tässä kirjoituksessa puhun sijoittamisesta, jota itsekin teen: sijoittamista työn ohessa, sivutoimisesti. Toivon siis voivani elää rahojeni ja omaisuuteni kanssa niin, ettei se vaan lötköttele turhan panttina menettämässä arvoaan tilillä, vaan että varannot voisivat olla vähän aktiivisemmassa roolissa. Useimpien tilien tuotto ei verojen jälkeen riitä kattamaan edes inflaatiota eli hintojen nousua, sillä tällä hetkellä tilien, etenkin käyttötilien, korot ovat alhaisia. Vaikkei sijoittaminen olekaan se kaikista suurin intohimoni, pyrin miettimään, kuinka voisin helposti tehdä sellaisia toimia, että omaisuuteni nostaisi vuosien varrella arvoa – vaikka sitten hiljalleen, jos ei vauhdin hurmalla.

Sijoittaminen voi siis olla vaikka 10 euron sijoittamista kuukausittain johonkin valittuun kohteeseen tai fanaattista pörssiseurantaa miljoonat silmissä. Itse ainakin toivoisin, että ”sijoittaminen”-termistä karsiutuisi turha pelko ja korkealiitoisuus pois. Sehän on kaikessa yksinkertaisuudessaan vain omaisuudestaan välittämistä ja huolehtimista. Niin kuin vaikka villapaita tarvitsee huolenpitoa, tiettyä pesuainetta ja tiettyjä hoito-ohjeita, kaipaa varallisuuskin pientä huolehtimista pysyäkseen hyvänä ja säilyttääkseen hohtonsa. (Villapaita nyt harvoin tosin nostaa arvoa, joten köh köh, ei tämä nyt aivan mieletön aasinsilta ollut…)

Kysymys asiantuntijalle: Mikä on tärkeintä sijoittamisessa?

”Yksinkertaistettuna sijoittaminen on kuluttamisen siirtämistä tulevaisuuteen. Tärkeintä on ymmärtää instrumentit eli sijoituskohteet, joita säästämiseen ja sijoittamiseen käyttää. Hyödynnä varsinkin alussa asiantuntijaa. Asiantuntijan avulla on helppo määritellä sinulle sopiva tapa säästää ja sijoittaa.”

Miten itse sijoitan?

Laitoin monta vuotta kuukausittain rahaa ASP-tilille, kunnes vuodenvaihteessa 2016 ostimme ensiasunnon, johon ASP-tilin käytimme. ASP on mielestäni aivan huippu säästämistapa, joka toimi itselleni erinomaisesti varmaan vuosikymmenen. Nyt taas asuntoni voi nähdä sijoituksena: Helsingin keskustakoti ei ole kovin riski sijoitus, sillä arvo oletettavasti pysyy hyvin tai nousee. Nyt kolmen ja puolen vuoden ajan asunnon arvo on jo noussut reilusti, viimeisen arvion mukaan noin 10 000 euroa vuodessa. Toki asuntojen arvotkin voivat heitellä, ja keskustan asuntokuplakin voi tietysti joskus puhjeta. Joka tapauksessa oman asunnon kohdalla maksan vuokran sijaan lainaa niin sanotusti itselleni, mikä kerryttää kuukausi kuukaudelta omaisuuttani.

Minulla on myös yksi helppo rahasto-osuus pankin kautta, jonne automaattisesti siirtyy tililtäni rahaa 50 euroa kuukaudessa. Aloitin rahastosäästämisen joskus hetken mielijohteesta, kun tuntui etten saa isoja sijoituspäätöksiä koskaan tehdyksi. Vaikka tilitä siirtyykin vain 50 euroa kuussa, kerryttää se kuitenkin pitkässä juoksussa omaisuutta sekä silkan sukanvarteen säästön, että sijoittamisen näkökulmasta. Jos rahat eivät siirtyisi tililtä automaattisesti, saattaisin huomaamattani käyttää nuo kympit johonkin paljon turhempaan.

Tämän lisäksi minulla on myös muutamia osakkeita joukkorahoituksen kautta. Tämä ei ole mitään valtavaa sijoittamista, vaan enemmänkin sellaisten tahojen tukemista, joiden toivoo tulevaisuudessa menestyvän. Tietysti uskon ja toivon myös, että esimerkiksi IVALO:n osakkeenomistajana voisin joskus myös hyötyä osakkeistani rahallisesti.

Miksi kannattaa sijoittaa?

Kysymys asiantuntijalle: Miksi kannattaa aloittaa sijoittaminen?

”On helpompaa tehdä asioita elämässä, esim. matkustaa, sisustaa, tehdä lyhennettyä työviikkoa tai tehdä mitä tahansa rahaa vaativia asioita elämässä, jos oma talous on hallussa niin, että et elä kädestä suuhun.”

Sijoittaa kannattaa koska sillä turvaa tulevaisuuttaan ja mahdollisesti myös läheisten tulevaisuutta. Fiksulla sijoittamisella pystyy varautumaan taloudellisiin yllätyksiin ja toisaalta kerätä omaisuutta tavoitteita varten: itse haaveilen aina välillä siitä, että vaikka olen yrittäjä, voisin joskus päästä vielä ihan oikealle eläkkeelle. En sijoita tätä päivää ajatellen, vaan on mukava ajatella, että esimerkiksi omien lasten harrastuksia voisi kustantaa kerätyn omaisuuden turvin, vaikkei sen hetkinen tilanne olisikaan se varakkain.

Kysymys asiantuntijalle: Onko sijoittaminen riskialtista?

Tuotontavoitteluun liittyy aina riski, mutta riskinotto voi olla hallittua. Paras riskin hajauttaja on aika: mitä parempi ja pidempiaikaisempi sijoitussuunnitelma, sitä hallitumpi on riski.

Miten sijoittaminen aloitetaan: peruskysymykset

Kun olet päättänyt aloittaa sijoittamisen tai harkitset sitä, pohdi ensin läpi seuraavat kolme peruskysymystä:

1. Kuinka pitkäksi aikaa haluat sijoittaa?
2. Kuinka paljon haluat sijoittaa?
3. Kuinka ison riskin olet valmis ottamaan?

Olen itse esimerkiksi tähän mennessä ollut melko riskitön sijoittaja: olemassa oleva rahastoni on pitkällä aikavälillä melko riskitön vaihtoehto, jonka kautta hyvin epätodennäköisesti menetän rahojani ja hyvin todennäköisesti kasvatan niiden arvoa. Toisaalta taas pienet riskit tuovat myös pienemmät voittomahdollisuudet: en priorisoinut sitä, että saisin mahdollisimman paljon voittoa, enkä ainakaan olettanut sellaisia tulevan kovinkaan nopeasti. Laitoin rahastoon sellaisen kuukausittaisen säästösumman, että pystyn ajattelemaan sijoittamista pitkän aikavälin suunnitelmana. Kuvittelen sijoittavani rahastooni ainakin kymmenen seuraavaa vuotta.

Mietin nuorena myös ASP-säästämisen pidemmän aikavälin tavoitteena: ajattelin, että 5–10 vuodessa saisin tarvittavan potin kasaan pääkaupunkiseudun asuntoa varten. Laskin silloinkin, että pystyn säästämään ainakin 50 euroa kuukaudessa, sillä tein koko opiskeluajan töitä opintojen rinnalla. En halunnut ottaa riskejä siitä, että tarvitsisin tilille laitettuja rahoja myöhemmin, joten laitoin mieluummin vähän hintsummin rahaa kuin maksimit. Sijoittamisen yksi lainalaisuus on, ettei sijoitettuja rahoja saa käyttöönsä heti kun haluaa, jos voitot haluaa maksimoida.

Asunnon ostommekaan kohdalla riskit eivät olleet suuret, sillä tiesimme asunnon olevan melko helppo myydä eteenpäin. Osto kuitenkin vaati pitkää säästämisputkea ennakkoon ja ylipäänsä tasaista tulovirtaa, jotta laina myönnettiin. Sijoitus oli siis summaltaan suuri, vaikka riskit olivatkin maltilliset. (Täältä muuten voi ladata ensiasunnon ostajan oppaan, jos se on ajankohtaista.)

Monet sijoitusammattilaiset sanovat, että tavoitteen asettaminen on sijoittamisessa ensiarvoisen tärkeää, mutta itselleni tavoitteeksi on ainakin tähän mennessä riittänyt, että ylipäänsä sijoitan säästön vuoksi. Edes vähän. Joku kunnianhimoisempi ehkä laatii excelit ja listaa konkreettiset tavoitteet. Minä haluan lähinnä elää taloudellisesti turvatussa tilanteessa ja turvata myös lähimmäisten taloudellista hyvinvointia.

Kysymys asiantuntijalle: Miten sijoittaminen kannattaa startata? Mikä on helpoin ja kevyin tapa aloittaa?

”Tee budjetti. Mieti kuinka paljon rahaa talouteen tulee ja kuinka paljon kuukaudessa menee. Jääkö tästä yli? Jos jää, niin laita se säästöön. Hyödynnä alan ammattilaisia sijoituskohteen valinnassa. Riippuen omista rahataidoista ja ajasta, jonka haluat käyttää sijoittamiseen kuussa, sinulle voidaan valita juuri sopiva tapa hoitaa talouttasi.”

Kysymys asiantuntijalle: Millaista kuukausittaista summaa suosittelisit? Mikä olisi ideaali prosentuaalinen osuus kuukausituloista?

”Säästämisen voi aloittaa jo sillä, että laittaa viikoittain säästöpossuun (tai Säästöpankin säästöfanttiin) ylimääräiset, karsii menoja ja kuun lopussa näkee, minkä verran jäi yli. Säästämistä ja sijoittamista on turha mystifioida. Et voi sijoittaa enemmän kuukaudessa, kuin mitä sinulla jää ylimääräistä. Ideaalisummaa ei ole, sillä jokaisen talous on erilainen. Jotkut minimalisoivat kaikki kulunsa, jolloin säästöön jää valtaosa. Toiset pyrkivät siihen, että palkasta pystyy automaattisesti kuukausittain siirtämään sijoituskohteisiin (keskimäärin noin 100–200 euroa), mutta jo muutamalla kympillä pääsee alkuun.”
 

Miten sijoittaminen aloitetaan: sijoitusmahdollisuudet

Yleisimpiä sijoituskohteita ovat:

1. Pankkien talletustilit ja rahastot
2. Sijoitusasunto
3. Osakkeet

Näiden lisäksi sijoituskohteita ovat toki myös esimerkiksi valuuttakauppa ja vedonlyönti, mutta tällä kertaa keskityn erityisesti ensimmäiseen kohtaan. Talletus- ja säästötilit ovat yksi riskittömimmistä tavoista sijoittaa. Rahastosäästäminen pieksee kuitenkin inflaation (eli rahan arvon vähenemisen; saat samalla summalla vähemmän tulevaisuudessa kuin nyt saat) vuoksi tilit lähes varmasti. Rahastosäästäminen on myös yksi helpoimpia ja esimerkiksi aloittelijalle erittäin ystävällinen tapa sijoittaa, jos osakkeiden kyttääminen ei innosta.

Rahasto-osuuksilla ainakin itse starttaisin sijoittamiseni, jos en olisi vielä mitään sijoituksia koskaan tehnyt. Ja toisaalta rahastoihin aion myös jatkossa laittaa rahojani systemaattisesti: haluan sijoittaa, mutta päästä suht helpolla. Haluan tuottoja, mutten kaipaa mitään nopeasti enkä maksimaalisestikaan, jos se tehdään helppouden kustannuksella.

Kysymys asiantuntijalle: Mitkä ovat aloittavan sijoittajan yleisimmät virheet?

”Tee itsellesi sinun näköisesi sijoitussuunnitelma. Yleisimmät virheet ovat että ei ymmärretä sijoittamisen olevan pitkäjänteistä touhua, jolloin havitellaan pikavoittoja, ja että ei käytetä asiantuntijaa: Ei ymmärretä mitä on ostettu, eli sijoituskohde ei vastaa sinun tarpeitasi.
Kuunnellaan tiettyjä tahoja jotka lupailevat liikoja, riskitöntä tuottoa jne. Tärkeintä on, että tunnet oman taloutesi ja omat tarpeesi. Ja valitset itsesi näköisen tavan sijoittaa.”

Mikä on rahasto?

Kun säästät rahaa sijoitusrahastoon, ostat käytännössä osuuden rahastosta. Yleiskielessä puhutaan usein vain rahastosta, vaikka todellisuudessa tarkoitetaan siis rahaston osuutta.

Rahastosijoittamisessa osuuden omistaja ei itse hallinnoi varoja, vaan se tehdään hänen puolestaan. Käytännössä rahaston osuuden omistaja ostaa palvelun, jossa asiantuntija tekee sijoittamisen hänen sijastaan. Rahaston pääoma muodostuu ostetuista osuuksista. Jokaisella rahastolla on rahastonhoitaja tai rahastonhoitajatiimi, esimerkiksi pankeilla omat asiantuntijansa, joka pyrkii saamaan rahaston sijoituksille tuottoa.

Varat sijoitetaan useisiin kohteisiin, esimerkiksi osakkeisiin. Rahasto-osuuden arvo lasketaan joka päivä, minkä vuoksi se vaihtelee, ja mihin perustuu myös mahdollinen tuotto tai tappio.

Rahastosijoittamisen edut ja haittapuolet

Aloitin itse rahastosijoittajana, koska koin sen helpoksi tavaksi – se ei ole halvin tapa, mutta helppoa se on. Rahat siirtyvät kuukausittain rahastoon, ja asiantuntijat hoitavat itse sijoittamisen, johon minulla ei ole niin suurta paloa. Rahastosijoittamisessa on myös helppo valita, haluaako sijoittaa mieluummin pienillä riskillä, kohtuullista tuottoa odottaen vai suuremmalla riskillä, suurempaa tuottoa odottaen. Itselleni sopivimmalta tuntuu vaihtoehto näiden kahden ääripään väliltä – pidän riskeistä, mutten liian suurista.

Itse kävin ihan pankissa paikan päällä keskustelemassa asuntolainasta ja samalla puhuimme rahastohommista ja sijoittamisesta. Sen jälkeen olen käynyt kertaalleen päivittämässä rahastoasioitani ja kyselemässä lisää mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista. Koen itse helpommaksi kasvotusten kysellä kaikennäköistä ja päästä jyvälle koko hommasta, mutta esimerkiksi puhelinkeskustelukin toimisi omalla kohdallani oikein hyvin.

Kysymys asiantuntijalle: Rahastosijoittamisen edut? Entä haittapuolet?

”Rahastosijoittaminen on mahdollisuus käyttää ammattilaista apuna valitessasi sijoituskohteita. Rahastosijoittamisessa pääset jo pienillä summilla mukaan sijoittamaan globaalisti ja yhtiöihin, joihin et muuten pystyisi sijoittaa. Rahastoista on helppo lunastaa varoja pois tarvittaessa takaisin tilillesi.

Rahastoissa on kuukausittainen hallinnointipalkkio, jolla maksetaan edellä mainittujen ammattilaisen palvelut. Rahastojen kuluja on helppo vertailla ja niitä ymmärtäessä tajuaa helposti rahastosijoittamisen hyödyt.

Esimerkki: Säästöpankki Osake Maailma -rahasto sijoittaa noin 50 eri osakkeeseen ympäri maailmaa. Salkunhoitaja valitsee parhaat ja pitää huolen siitä, että salkussa on aina juuri sillä hetkellä järkevimmät osakkeet. Jos et halua maksaa tästä palvelusta voit itse valita mielestäsi parhaat osakkeet. Harva tätä työtä haluaa. Kaikki riippuu siis siitä, kuinka paljon aikaa sinä haluat käyttää sijoituskohteiden valintaan. Rahastot ovat ikään kuin ostettu palvelu sijoittamiseen.”

Vastuullinen sijoittaminen

Kysymys asiantuntijalle: Mistä voi tietää, mihin rahat menevät? Miten sijoittaa vastuullisesti?

”Jos sijoitat asiantuntijan kanssa, hän kertoo sinulle perusteellisesti sijoituskohteista. Laadukkaat palveluntarjoajat sijoittavat jo nyt eettisesti, ovat vastuullisia sijoitustoiminnassaan ja tarjoavat eettisiä sijoituskohteita, kuten Säästöpankki Ympäristö -rahasto.”

Sijoittamisessakin, niin kuin kaikessa muussakin elämässä, kannattaa olla tarkkana mihin rahansa laittaa. Eettinen sijoittaja ei halua laittaa varantojaan epäeettisiin firmoihin ja haluaa toisaalta myös aktiivisesti vaikuttaa siihen, millaisten yhtiöiden kautta voi parhaiten yhteiskuntaan ja maailman asioihin vaikuttaa. Varallisuutta voi kasvattaa ihmisten ja ympäristön kustannuksella, mutta onneksi myös muilla tavoin, eli tekemällä sijoitusratkaisuja, jotka sopivat omiin arvoihin ja arvomaailmaan.

Vähän niin kuin kaupallisuus yleisesti, sijoittaminenkin koetaan helposti jo lähtökohtaisesti epäeettiseksi, vaikka sen voi tehdä monella tapaa. Esimerkiksi vegaani pystyy rajaamaan osakesalkustaan lihayhtiöt pois ja valmiiksi vastuullisista rahastoista rajautuvat tyypillisesti pois esimerkiksi ase-, tupakka, öljy- ja fossiilisten polttoaineiden firmat.

Pankin kanssa asioista jutellessa kannattaa kysellä, kysellä ja kysellä, sekä haastaa sopivasti. Jokainen pankki hoitaa vastuullisuutta vähän eri tavoin, Säästöpankin vastuullisesta sijoittamisesta voi lukea täältä.

Millaisia tulevaisuuden sijoittamisvisioita minulla on?

Haluaisin miettiä rahankäyttöäni ja sitä kautta sijoittamistani vähän selkeämmin ja systemaattisemmin. Että olisin paremmin perillä edes siitä, mitä itse teen ja miksi.

Välillä pohdin, pitäisikö laittaa Helsingin asuntoni vuokralle ja harkita uuden, edullisen maaseutukodin ostamista ja sinne muuttoa. Olisin siinä tapauksessa vielä enemmän asuntosijoittaja. Tämä on kuitenkin vain alustavaa haihattelua, joka tuskin konkretisoituu aivan lähitulevaisuudessa.

Sen sijaan tiedän, että aion lähitulevaisuudessa ostaa mahdollisesti lisää osakkeita ja avata jonkun vähän riskialttiimman rahaston edellisen rinnalle. Haluaisin myös perehtyä vielä syvemmin ja tarkemmin nimenomaan tuohon vastuulliseen sijoittamiseen, sillä haluan sijoittaa ja säästää arvolataukset taustalla.

Kysymys asiantuntijalle: Mikä on kiinnostavinta ja/tai parasta sijoittamisessa?

“Riippuu keneltä kysyt. Joillekin matka on päämäärä. Ja joillekin kiinnostavinta on se mitä he saavuttavat säästettyään.”

Instagram-seuraajistani 86 prosenttia kertoi rahan kiinnostavan yleisesti, joten voihan se olla, että moni heistä luki innolla myös tämän maraton-jutun loppuun saakka.

Mikä jäi askarruttamaan? Kerro, niin vastaan itse tai kysyn vielä Annan apua tiukimpien kysymyksien edessä.

-Henriikka

Kuvat: Toni Eskelinen (blogi, Instagram)

Noniin, avaan vihdoin keskustelun rahasta

Kaupallinen yhteistyö: Säästöpankki

Raha. Mikä ihana, kamala, kimurantti aihe. Minusta se on kuitenkin ennen kaikkea kiinnostava.

Olen kiinnostunut rahasta, sen liikkeistä, sen kuluttamisesta ja säästämisestä, sen mahdollisuuksista. Enkä nyt tarkoita, että olen kiinnostunut tienaamaan miljoonia, että yritykseni tulisi listautua pörssiin ja että haaveilisin heitteleväni seteleitä sinne sun tänne, vaan olen kiinnostunut rahasta teemana ja ilmiönä – on mielenkiintoista huomioida omaa ja muiden ihmisten rahankäyttöä ja rahaan liittyviä ajatuksia. Raha on tehty ihmisiä varten ja se yhdistää kaikkia, tavalla tai toisella.

Siksi olen todella innoissani, että kirjoitan vihdoin rahasta. Rohkeus raha-asioihin tarttumiseen löytyi vihdoin, kun Säästöpankki pyysi minua lähettilääkseen – joskus monisäikeisten asioiden esiin nostamiseen tarvitaan vähän ulkopuolista tsemppiä. Loppuvuonna tulenkin kirjoittamaan ja jakamaan ajatuksiani ainakin rahastoista ja säästämisestä, sekä talousasioista yrittäjän näkökulmasta. Iik! Kivaa!

Päällimmäisiä ajatuksiani rahasta

Vaikken ole koskaan haaveillut rikastumisesta (enkä itse asiassa ole koskaan edes lotonnut!), haluaisin rahaa tietysti löytyvän. Olisi helpottavaa voida aina taloudellisesti hyvin.

Päällimmäinen ajatukseni rahasta ja rahankäytöstä on kiitollisuus siitä, että sitä on ja sitä on aina ollut. Se, etten ota rahaa vastaan itsestäänselvyytenä, on taatusti perua kasvatuksestani, jossa muistutettiin aina vähäosaisemmista ja jossa korostettiin ihmisten yhdenvertaisuutta taloudellisesta tilanteesta piittaamatta.

Toinen ensimmäisinä mieleen nousseista ajatuksista on toive siitä, että rahaa olisi aina sen verran, että sitä ei tarvitsisi koko ajan ajatella. En kaipaa mitään hääppöisyyksiä ollakseni onnellinen, tälläkin hetkellä saan paljon enemmän kuin itse tarvitsen. Olisi kuitenkin kiva tienata rahaa tavalla tai toisella aina sellainen summa, ettei ajatus rahan puutteesta olisi kokoaikaisesti mielessä päällimmäisenä.

Millaiseen rahakulttuuriin olen kasvanut?

Olen saanut kasvaa perheessä, jossa rahaa ei olla pidetty itsestäänselvyytenä. Äitini on ollut fysioterapeutti, ja isäni veturinkuljettaja niin kauan kuin muistan, joten rahaa on kyllä aina ollut, mutta neljän lapsen perheessä ei kuitenkaan mässäilty rahavirroilla.

Säästämistä sekä rahan harkittua ja itsenäistä käyttöä on korostettu lapsesta saakka – laina oli laina, joka kuuluu maksaa takaisin, ja meillä oli jo alle kouluikäisinä omat lompakot ja säästölippaat, ja viikkorahoilla on aina saanut tehdä mitä tahtoo. Viikkoraha oli markka-aikaan hurjat seitsemän, josta se muutti muotoaan 1,5 euroon ja nousi korkoa aina lukion loppuun saakka vajaa viiteen euroon viikossa.

Muistan myös, että iloitsin jo lapsena säästämisestä: jos säästin jonain viikkona saadut seitsemän markkaa, oli seuraavalla viikolla karkkirahaa jo 14 markkaa. Siis aivan valtavasti! Usein karkit jäivätkin ostamatta, kun tajusin niiden olevan aika pian poissa pussista. Sen sijaan saatoin säästää johonkin arvokkaampaan asiaan, esimerkiksi Lidlin kannettavaan CD-soittimeen, kavereiden joululahjoihin tai Bodyshopin kylpykuuliin. Myös työnteon ja samalla tienaamisen aloitin heti, kun se oli sallittua. Oli mainiota olla muka vastuussa itsestään, vaikka se olikin tietysti todella pitkään melkoinen illuusio.

Olen kuitenkin onnellinen myös siitä, että vaikka perheessäni pidettiin rahaa arvossa, se ei ollut millään lailla keskiössä. Sen kautta ei määritelty asioiden tai ihmisten arvoa, sen puutteesta ei valitettu tai sen olemassaoloa ei sen kummemmin hurrattu. Joskus vanhempien palkkapäivinä söimme Kouvolan Lakritsia, joka oli niin tuoretta, että siitä pystyi muovailemaan pieniä hahmoja kuin muovailuvahvasta. Muuta ilonpitoa palkkapäivä ei tuonut tullessaan ja hyvä niin. Myöhemmin vanhemmat ovat kertoneet, että tiukkojakin aikoja oli, mutta huoli niistä ei onneksemme laskeutunut lasten harteille. Puuro voisilmällä oli ruokaa siinä missä kanankoivetkin, jopa parempaa.

Uskallanko puhua rahasta?

Olen aina ollut aika avoin puhumaan rahasta. Oikeastaan olen aina ollut aika avoin puhumaan mistä tahansa, minkä vuoksi rahakin näyttäytyy vain yhtenä teemana kaikista.

Feministin siemen minussa löytyi jo nuorena. Olin todella tarkka jo teini-ikäisenä siitä, että saan samaa palkkaa samasta työstä kuin työkaverikin, oli hän sitten tyttö tai poika. Tämä naurattaa vähän jälkikäteen, sillä kesätöiden kaltaisten pätkätöiden palkka määräytyi aina suoraan jostain taulukosta iän ja kokemuksen mukaan. Mutta vaikken saanutkaan silloin hilattua palkkaani ylöspäin, ehkä tämä kuitenkin nosti yleisesti rohkeuttani tarttua reilusti palkkakeskusteluun ja nostaa kissaa pöydälle uudestaan ja uudestaan.

Ensimmäinen todellinen rahakeskusteluni taisi olla opiskellessani Jyväskylässä keväällä 2011. Tein töitä opintojen ohella sanomalehtimyyjänä kauppakeskuksissa ja eri oppilaitoksissa ja koin palkkauksessa ison epäkohdan: palkka alkoi juosta vasta tietystä hetkestä, vaikka ennen sitä tapahtui jo paljon pakollista työntekoa. Eräänä päivänä suoristin ryhtini ja kuljin pomoni puheille. Sain artikuloitua asiani selvästi, vaikka rohkeus vaatikin silmät vähän kosteiksi. Samoin kävi pomolleni, joka hämmentyi täysin, mutta keskustelun pohjalta muutti kuitenkin palkkauskäytäntöä. Muistan edelleen tyytyväisyyteni muutoksesta. Oli olo, että olin saanut vaikuttaa siihen, että oikeus minulle ja työkavereilleni tapahtui.

Muutoksia rahapuheessani

Lähivuosina olen kuitenkin huomannut erään muutokseni rahapuheessani. Rahasta oli paljon helpompi puhua silloin, kun sitä tienasi vähemmän ja jollain vähemmän etuoikeutetulla tavalla. Sitä mukaa, kun kuukausittaiset tai vuosittaiset tulot ovat kasvaneet, on kasvanut myös kuilu keskustella asiasta niiden kanssa, joiden palkan tiedän olevan omaani alempi. Toisinpäin ongelmaa ei ole itselleni olemassa.

Maagiseksi rajaksi koen 3200 euron kuukausipalkan. Koen sen oikein hyväksi palkaksi, mutta kuitenkin vielä sellaiseksi, jonka mainitseminen ei aiheuta kohahdusta ympärillä. Jollekin tämä palkka ei ehkä ole mitään, mutten itse koskaan kuvitellut tienaavani niin paljon ja kun nyt olen ylittänyt tuon kuukausipalkan jo usean vuoden ajan, olen joutunut miettimään rahapuheitani uudestaan. Kuka kokee alemmuutta, kuka ylemmyyttä? Rakentaako rahapuhe samalla tahtomattani kuilua minun ja keskustelukumppanien välille? Vaikuttaako kertomani palkka kuulijan ajatuksiini minusta? On helppo olla avoin rahapuhuja, kun palkka määräytyy suoraan taulukosta, tai kun omat vastaukset eivät kohauta kansaa.

En kuitenkaan koe, että rahapuhe on ainoastaan puhetta omasta, kaverin tai naapurin palkasta. Haluaisin, että rahakeskustelu ymmärrettäisiin paljon laajemmin ja että asioita voitaisiin käydä yhdessä eri lähtökohdistakin: esimerkiksi säästämistä ja sijoittamista, sitä taloudellista hyvinvointia, voidaan käsitellä vaikka sen seitsemän markan viikkorahan kautta. Samaa korosti myös Säästöpankki, kun tapasin heidän asiantuntijoitaan muutama viikko sitten heidän toimistollaan – heiltä opin myös tuon sanaparin ”taloudellinen hyvinvointi”. Rahakeskustelu ei ole vain rikkaimpien keskustelu, vaan kuuluu ihan jokaiselle. Mitä erilaisemmista lähtökohdista ja toisaalta myös arvopohjilta sitä voidaan käydä, sitä rikkaampaa ja monipuolisempaa se on.

En usko myöskään, että oma hyväosaisuuteni häpeily auttaa ketään, päinvastoin. Jokainenhan voi nimittäin itse päättää, minne rahansa sitten sen saatuaan ohjaa. Raha on saatava kiertoon, that’s how it is.

Rahankäyttötottumuksistani

Tällä hetkellä rahankäyttöni kulkee rutiinilla, mutta kaipaisi myös ravistelua. On käyttötili, lainanhoitotili ja yritystili, joiden välillä raha kulkee virtuaalisina numeroina näppärästi. Käteistä minulla ei ole juuri koskaan. On asunto, kesämökin osuus, muutama osake, rahasto ja vähän jotain irtaimistoakin, josta voisi ehkä myymällä saada jotakin.

Rahaa menee eniten asuntolainaan ja vastikkeeseen, kauppaostoksiin ja ravintoloihin, harrastustavaroihin, matkustukseen ja eri järjestöjen kuukausilahjoituksiin. Yllättävän paljon rahaa käytän myös kauneudenhoidonpalveluihin: kampaamoon, kosmetologiin ja muihin näennäisesti turhiin, mutta itselleni tärkeihin asioihin, joihin mielellään panostankin. On toki myös huomioitavaa, että bloggaajan roolissa tuotenäytteitä tulee kotiin niin paljon, että esimerkiksi vaatteisiin ja kosmetiikkaan ei tarvitse käyttää rahaa puoliksikaan yhtä paljon kuin normikuluttajan. Tänä vuonna rahaa on kulunut myös Tammelan kodin vuokriin sekä eräopasopintoihin, joihin olen myös käyttänyt rahaa tosi mielelläni. Opinnot ovat tuoneet myös harrastustavara-lokeroon melkoisen menoerän: retkeilykin on melkoisen kallis harrastus, jos sitä haluaa toteuttaa kaikissa sääolosuhteissa.

Tykkään siitä, etten tiedä joka pennin kulkua tililläni. Excelöin yritystoimintaani tarkasti, mutta muuten oma taloudenhallinta on rennompaa. Välillä haaveilen siitä, että taulukoisin tarkasti kaikki menoni ja tuloni, mutta lopulta huokaisen aina helpotuksesta, etten käy edes verkkopankissa läheskään päivittäin. Mieleni on sellainen, että mietin järkevää kulutusta ja rahan kulkua muutenkin, automaattisesti, ja aloitan säästötoimet aina ajoissa alitajunnassa ennen todellista tarvetta. Tällaisen mielen ja toisaalta tällaisen elämäntilanteen rinnalle en ole kokenut tarvetta millintarkalle taloudenpidolle.

Sen sijaan säästämis- ja sijoittamisurani kaipaisi kunnon buustia. Varmaan puolitoista vuotta kalenterini laidan To Do –listalla on roikkunut kohta ”sijoittaminen”. Se on ollut itselleni yleinen muistutus siitä, että ottaisin asioista selvää, ja saisin sijoittamisen kunnolla aluilleen, että ottaisin sen maailman alkeista selvää. Jotain pientä rahasto- ja osakesijoittamista minulla onkin, yrittäjänä olen myös eläkesäästäjä, ja asunnonomistajana Helsingin keskustamme kodin voi myös helposti nähdä sijoituksena. Haluaisin kuitenkin vielä syvemmälle sijoittamisen maailmaan ja ymmärtää asioita paremmin. Luulen sitä paitsi, että tulevaisuudessa naiset tulevat olemaan sijoitusmaailman kuningattaria.

Mutta hyviä uutisia kaikille, jotka ovat jo sydämessään sijoittajia, mutta käytännössä eivät niinkään: paneudun sijoittamiseen ja rahastoihin loppukesästä.

Säästöpankin taloudellisen hyvinvoinnin lähettiläs

Säästöpankin tapaamisesta tuli minulle erittäin hyvä mieli. Pankkiasiat ovat tärkeitä ja henkilökohtaisia, enkä olisikaan lähtenyt yhteistyöhön, jos ajatukset eivät olisi menneet yhteen. Totesimme, että puhun monesta asiasta samaan tapaan kuin hekin: inhimillisesti, mutkattomasti ja rohkeasti.

Pidän siitä, että ymmärrän Säästöpankin someissa ja nettisivuilla olevaa kieltä, enkä koe itseäni tyhmäksi suurien ja pelottavien sanojen edessä, koska sellaisia sanoja ei ole. On mukavaa, että raha-asioita ei ajeta jonnekin kauas arjesta, sillä raha on todella olennainen asia ihan jok’ikiselle ihmiselle, jokapäiväisessä elämässä. Rahastakin voi keskustella lämminhenkisesti ja sitä voisi toden totta opetella aika moni ihminen.

Teille minulla olisi myös kysymys: Mitä te haluaisitte kuulla rahasta? Mitä haluaisitte kuulla rahastoista ja sijoittamisesta?

Yhteistyön myötä minulla on mahdollisuus haastatella ja käyttää apunani myös Säästöpankin asiantuntijoita, joten olisi hienoa, jos saisin vastauksia nimenomaan niihin kysymyksiin, joita teillä raha-asioista ja säästämisestä on. Kyselen samaa myös Instan puolella, joten pommita vapaasti aiheideoita missä tahansa kanavassa. Nyt kun raha-talk on aloitettu, jatkaisin tätä tosi mielelläni ihan kunnolla.

Joo, kyllä tämä on tosi innostava aihe! Poskeni ihan kuumenivat tässä näppäimistöä naputtaessa, ja tunnitkin vierähtivät vauhdilla.

Nyt kun lupaan juhlallisesti kirjoituksen lopuksi, että tuo ”sijoittaminen”-kohta lähtee To Do –listaltani loppuvuoden aikana, niin ehkä se ihan todella tapahtuu. Totta kai se tapahtuu.

-Henriikka

Kuvat: Toni Eskelinen