Langin Kauppahuone Raahessa – uniikki majatalo, kahvila ja juhlatila täynnä tarinoita

Kaupallinen yhteistyö: Langin Kauppahuone, Botnia Outdoor, Meriraahe

Sydämeni läpättelee persoonallisille ja sydämellä tehdyille ja pyöritetyille majapaikoille – niin hotelleille, hostelleille, Airbnb-asunnoille kuin bed & breakfast -paikoillekin. Yhden elämäni ihanimman löysin tänä kesänä purjelaivakauden Raahesta, kun vietin merellistä viikonloppua majoittuen Langin Kauppahuoneella.

Minne tahansa kauppahuoneella kulkikin, kaikkialla oli tarinoita ympärillä – jokainen huone on erilainen ja eri tarinan inspiroima. Itse majoituin Kauppaneuvoksen Zachris Franzénin tyttären, Jennyn huoneessa, jonne mööpeleitä, tapetteja ja kankaita oli hankittu ulkomailta saakka: huoneen arvokas sisustus oli selvästi kauempaa Raaheen uitettu.

Vaikka itse en punaisessa T-paidassa ja farkuissani istunut aivan kultaisiin kehyksiin, pystyin melkein tuntea, kuinka hienohelmaiset ja -lahkeiset kadunkulkijat kuiskuttelivat ikkunan alla katkeransuloisia juoruja kauniista tapettikuvioistani.

Langin Kauppahuoneen kunnostus on hieno tarina sinnikkyydestä ja visiosta. (Okei, lievästä hulluudesta myös.)

Pietari Brahe seisoo ylväästi Raahen vanhan kaupungin keskellä, Pekkatorin kyljessä. Torin reunalla nousee puurakennuksia, joista löytyy myös vasta eroon herännyt Langin Kauppahuone. Piia Vähäsalo ja Pasi Siipola tarttuivat valtavaan haasteeseen: Vanha kauppahuone kunnostettiin hetkessä ajan henkeä kunnioittaen majapaikaksi, kahvilaksi ja juhlatilaksi, eikä visioille näy loppua.

Juttelin itse vierailuviikonloppunani paljon Piian kanssa ja en voinut kuin suu auki kuunnella juttuja: “Joo, me nyt ostettiin vielä tuosta tuo rakennus ja ajateltiin tehdä siitä ensi kesäksi sauna. Joo… tähän tulee varmaan eläimiä. On tarkoitus, että täällä voi alkaa pitää juhlia ja vaikka lauluiltoja…” Kuuntelin koko ajan ajatellen, että minulle tätä samaa energiaa ja rohkeutta kiitos! “Joo nämä on käsinpainetut tapetit ranskasta… Voi että, tuo verholaskos on tuolla vähän vinksallaan, odotas korjaan… tällä lailla verhot laitettiin silloinkin.”

Vietin Langilla viikonlopun, perjantai-illasta sunnuntaihin. Tuntui kuitenkin, että merellinen viikonloppu olisi kestänyt pidempään, sillä kaksi vuorokautta olivat kuin aikamatka menneeseen. Heti perjantaina hipsiessäni sisälle, päälleni tulvahti sellainen historian aalto, että alta pois. Ja minähän en edes ole mikään historia-fanaatikko, todellakaan. Mutta kun täällä asiat osattiin sanallistaa ihmisten ja tarinoiden kautta, niin kummasti olikin kiinnostavaa.

Sitä paitsi kaikkialla näkyi yksityiskohtia: jo-mainittu verhojen laskostus, taulut, aterimet, henkilökunnan asut… Eikä kuitenkaan tullut sellainen kiusallinen olo, kuin olisi joutunut väkivängällä johonkin huonoon larppiin. Kaikki oli toteutettu hienosti, pieniäkin asioita ajatellen, ja itse sai kuitenkin kulkea ihan omana, 2010-luvun itsenään. (Inhoan sellaista puolivillaista ja osallistavaa, että ovella päähän isketään joku vanha, haiseva hilkka, ja kuitenkin kaikki on lopulta Ikeaa. Pahoittelut kärjistyksestä.)

Langin Kauppahuone avattiin viime vuonna. Tällä hetkellä 1800-luvun miljööstä löytyy vajaa 100 asiakaspaikkaa ja nukkumapaikkojakin löytyy parille kymmenelle: uniikkien huoneiden lisäksi pihapiiristä on varattavissa myös erillinen Kapteenin huoneisto. Tiloissa järjestään myös juhlia ja siellä toimii aktiivinen kahvila, joka on löydetty hyvin myös paikallisten keskuudessa. Istuessani kakkupalalla tai salaattilounaalla, kävi ympärillä mukava, hyväntuulinen hälinä.

Perjantain otin aikaa siihen, että hipsin sinne tänne talossa, kuuntelin haltioissani Piian tarinoita rakennuksista ja Raahesta. Illalla lähdin vielä kävelemään vanhan kaupungin katuja. Kauniita puutaloja pystyy tuijottamaan vaikka kuinka kauan, etenkin kun haaveilee muuttavansa niistä jokaiseen. Illalla nukahdin rapeisiin lakanoihin. (Joo, inhoan tätä adjektiivia hotellilakanoista, mutta kun nämä oikeasti olivat sellaiset: rouheat, rapeat ja tarkkaanvalitut pellavalakanat. Ei sellaiset ällölötköt, vaan ylellisen ryhdikkäät.)

Lappuhaalareistani ja sotkunutturastani huolimatta tunsin koko viikonlopun olevani prinsessa. Jenny-Rouvan huoneessa astellessani, rauhakseltaan hedelmälautaselta herkkuja napsiessani voimaannuin henkisesti tuntuvan määrän, kun taas fyysinen akku latautui pitkillä unilla. En tiedä kuinka olisi käynyt, jos olisin nukkunut vaikka Väentuvassa, Puotineitten huoneessa tai Merikapteenin hytissä – ehkä Jenny oli juuri sopiva alter-ego loppukesään.

Aamiaisella tarjottiin gluteenittomia, juuri paistettuja lettuja, tuoreita sämpylöitä ja paikan päällä tehtyä pannukakkua. Kaikki oli talossa tehtyä, huolella mietittyä. Kaikki astiat olivat antiikkisia, tarkoin vaalittuja ja valittuja. Joojoo, hehkutan hehkutan, mutta kun on hehkuttamisen arvoista.
   

Olisin helposti hipsinyt ympäri Kauppahuonetta ja pihapiiriä koko viikonlopun, mutta merellinen viikonloppuni piti sisällään muutakin: lauantaina melottiin, sunnuntaina risteiltiin. Molemmista olin tosi innoissani, etenkin, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja asteita oli reippaasti yli 20.

Lauantaina iltapäivällä suuntasin askeleeni vartin kävelymatkan päähän, Botnia Outdoorin toimipisteelle. Sieltä starttailee vähintään elokuun loppuun saakka jokaviikkoiset, ohjatut melontaretket.Luullakseni sama homma jatkuu taas ensi vuonna, niin kuin on ollut edellisinäkin. Kolmen tunnin merimelonta pienryhmässä, sisältäen kaikki lainavarusteet sekä breikin kahvilla ja herkulla, oli hinnaltaan 35 euroa. Anteeksi mitä! Aivan superedullinen.

Olin kaivannut kajakkiin. Vaikka tykästyinkin kouluvuoden aikana intiaanikanoottiin ikihyväksi, on kajakissa oma tunnelmansa – tuntuu, että tyynellä se menee eteenpäin aivan itsestään. Oli kiva huomata myös se, etteivät opiskelut olleet menneet ihan harakoille. Olin selvästi kehittynyt viime kesästä.

Killuin keltaisessa kanootissani, imin itseeni aurinkoa reilun rasvakerroksen läpi ja napsin välillä selfieitä. Opas kertoi innostavasti Raahesta, merestä ja saaristosta, sekä alueen historiasta ja nykypäivästä. Itse kyselin erityisesti retkeilymahdollisuuksista, laavuista, nuotiopaikoista ja muusta sellaisesta, joka sai minut tekemään vakaan päätöksen pidemmästä Raahen kanootti- tai kajakkiretkestä lähivuosina.

Retkemme suuntasi Iso-Kraaseliin, jossa nautimme kahvit ja kauraomenapaistokset ja tutustuimme vanhaan luotsimajaan sekä Pookiin. (Ai mikä Pooki on? No veikeän sanan lisäksi se on valoton majakka, tuollainen törpelö kuvaa alempana, jonka avulla suunnistetaan.)

Saaristomaisema on kyllä aivan omanlaistaa. Yksi Raahen parhaita puolia on se, että meri on koko ajan jotenkin fyysisesti mutta myös henkisesti läsnä. Meri tuntuu liittyvän vähän kaikkeen, se on ikäänkuin mielentila.

Olen viettänyt paljon aikaa järvillä, mutta merelle en juurikaan. Meri kiehtoo, mutta siinä on myös paljon opittavaa. Viime viikollahan olin purjehtimassa Helsingin edustajalla, joten sentään muutama merikokemus on tällekin kesälle. Toivon mukaan ensi kesänä kerrytän vielä enemmän.

Olin hehkuttanut seuraajilleni jo useita päiviä, että tämä on ensimmäinen kertani Raahessa ikinä koskaan!

Vaan väärinpä luulin, vaikka vähän naurattaakin koko hönö tarina. Nimittäin lauantaina, jo lähes vuorokauden Raahessa viettäneeni, ohitin tämän yllä olevan kuvan vihreän talon. Mietin samantien mielessäni, että tuossa talossa haluaisin asua… kunnes tajusin, että olen päättänyt ihan saman joskus aiemminkin.

Nopea googlaus tuotti tulosta: minähän vietin Raahessa kaunista kesäpäivää jo viime kesänä Suomi-roadtripillämme. Kiertelimme vanhaa kaupunkia, makasin hellettä paossa Prisman pakastealtailla, söin vesimelonin muotoista mehujäätä ja osallistuimme keskustassa senioreiden yhteislaulutapahtumaan. Anteeksi, mutta kuinka huono paikkamuisti voi ihmisellä olla? On se helppoa, kun voi aina mennä tuttuihinkin paikkoihin kuin ei olisi koskaan käynytkään. Kaikki uutta ja ihmeellistä.

Lupasin kyllä itselleni, että tästä lähtien muistan viettäneeni aikaa Raahessa. Anteeksi Raahe – syy ei ole sinussa, vaan minussa.

Langin Kauppahuoneen lisäksi olin saapunut Raaheen myös toisen asian vuoksi: tutustumaan kotimaiseen Utuaan, jonka sydän, showroom ja lippulaivaliike löytyvät Kauppahuoneen kyljestä. Sijainti ei ole sattumaa, sillä niinkuin Langin, myös Utuan takaa löytyy samainen Piia, jonka idearikkaudesta ja energiasta nappaisin mielelläni pienen siivun itselleni.

Utualla on myös brändimyymälä Helsingissä, Aleksanterinkadulla, mutta palaan kuitenkin kunnolla siihen vasta ensi maanantaina. En siis vielä paljasta muuta kuin että laukut ovat ihania. Ja sen, että laadukkaat nahkalaukut suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan käsityönä vastuullisesti Kreikassa. Tuotantoerät ovat pieniä, ja laukut suunniteltu kestämään ikää ja kulutusta.

Itse lähdin lippulaivaliikkeestä ensimmäisen Utuani kanssa. Vaan maanantaina vasta paljastan minkä. Dippadappadaa, sillä olen ärsyttävä.

Myös Langin Kauppahuoneella, kahvilan yhteydessä on oma putiikkinsa.

Piia kierrätti minua lauantaiaamuna tiluksillaan  ja kertoi samalla myös putiikin ideasta. Hän oli vieroksunut ajatusta klassista turistirihkamaa myyvästä puljusta, joten hän oli päättänyt toteuttaa myymälänkin historiaa kunnioittaen. Hän oli selvittänyt, mitä kaikkea perinteistä Raahessa aikoinaan oli ja mitä sinne purjelaivoilla maailmalta tuotiin. Tämän pohjalta hän otti tuotteita nykyiseen putiikkiin myyntiin: muun muassa kompiaisia (raahelaisia klassikkomakeisia), Marseille-saippuaa, posliinisia laivakoiria ja laadukkaita luonnontekstiilejä. Kaikki tietysti uusia ja käyttöpäiväisiä, mutta ideat ovat historiasta.

Näiden lisäksi putiikissa on harkittu valikoima Raahe-tuotteita, kuten pookien fanikamoja.


Olin päättänyt pyhittää pitkän lauantai-illan auringonlaskun ihailulle, vaan enpä muistanut, että pohjoisessa aurinko laskeekin vielä tuolloin huomattavan paljon etelää myöhemmin. Niinpä aikaa jäi pitkään kahvikupilliseen sekä Raahen kehuttuun kiinalaiseen, joka on eriskummallisen korkean tornitalon huipulla (muistaakseni 13.kerros).

Sen jälkeen huristelin lainaskootterillani sopivaa auringonlaskupaikkaa etsimään. Sen voin muuten sanoa varmasti, että skootterilla en ollut oikeasti ajanut koskaan. Se oli MAHTAVAA, vaikkakin tuntui myös vähän hasardilta alkuun. Lisäksi petyin hivenen, kun omissa mielikuvissani näytin Amelien Ninolta tai vähintäänkin Lizzie McGuirelta Roomassa, kunnes etukameraan kurkatessani ruudulla oli vain valtava kypärä ja puristuneet posket. No, unohdin sen ja pidin mielikuvani.

Sopiva auringonlaskupaikka löytyi melko läheltä, Sairaalanrannasta. Siellä auringonlaskut peittoavat kuulemma jopa Santorinin.

No, oma kokemukseni oli kyllä täysin sama. En osaa ehkä verrata visuaalisia seikkoja, mutta Santorinilla ahtautui juuri ja juuri johonkin kadunkulmaan tuhansien ihmisten kanssa, kun Sairaalanrannassa sai olla aurinkoisilla rantakivikoilla ihan omassa rauhassa, snäkkipussi kädessä ja pyyhe pepun alla.

Ohi lipui pari purjevenettä ja muutama kalastaja, ja rannalla kävi aina toisinaan joku muukin päivän loppumisen ihmettä ihaillakseen, mutta rauha oli ainakin tuona lauantaina lähellä. Auringon lopulta laskettua mailleen, huristelin supersankarina takaisin Pietari Brahen ohi lakanoitteni turvaan hykertelemään kesä-Suomea.

Sunnuntaina jäljellä oli vielä viimeinen meriseikkailu ja elämäni sekä Raahen retkeni toinen pooki. Erilaisia risteilyjä, työhyvinvointipäiviä ja saarikuljetuksia tarjoavan Meriraahen Jouni oli luvannut lähteä viemään minut pienelle moottoriveneristeilylle saaristoon.

En voi uskoa, millaisella säkällä sain tuollaisen kelin viikonloppuun. Aurinko paistoi heti aamuyhdeksältä kirkkaasti, kun vene lähti puksuttelemaan laiturista merelle.

Tällä kertaa suuntana oli Taskun Pooki, joka taatusti voittaa suloisimman raahelaisen nimen palkinnon. Söpö oli pookikin, sillä vastakunnostettu torni hohti okrankeltaisena vasten taivasta. Poimin valtoimenaan kasvavaa metsämansikkaa suuhuni, katselin paria teltoistaan heräävää retkeilijää ja pohdiskelin, että joskus koen vielä saman itsekin näillä saarilla.

Pari tuntia meni joutuisaan, kun höpöttelimme Jounin kanssa kaikenlaista töistä luonnonsuojeluun. Joimmepa lopuksi veneen kannella yhteiset aurinkoaamukahvitkin. On aina arvokasta, kun saa paikallisen oppaan kertomaan paikoista ja tavoista, sillä siten pääsee ihan eri lailla jutun juureen kiinni.

Merellinen viikonloppuni oli kertakaikkisen kiva. Suomi-matkailu on kyllä jumiutunut sydämeeni niin tiukasti, ettei se kyllä ole sieltä milloinkaan irtoamassa. Tein myös Raahelle tilaa ja lupasin palata mestoille pian – tällä kertaa kolmatta, en jälleen ensimmäistä kertaa.

Pitäähän minun sitä paitsi nähdä, mitä kaikkea kortteliin ja pihapiiriin on jo ensi kesäksi noussut. Ja jo jouluksi! Näen jo nyt silmissäni Pekkatorin kauniin joulukuusen ja Langin kahvilan joulutunnelman glögeineen ja kanelipuuroineen. Tilkka punaviiniä ja hyvä romaani, ai että.

Langilla järjestetään myös kaikenlaisia tapahtumia ja leirejä koko ajan enenevissä määrin, joten niistäkin kannattaa pysyä kärryillä. Esimerkiksi vastaavanlaiset meriviikonloput on tulossa ensi kesäksi myyntiin ja myös luovan kirjoittamisen viikonloppuja on järjestetty.

Mahdollisuudet eivät varmasti lopu, eikä yrittäjien innostus. Näistä onkin hyvä ponnistaa loppukesään, sekä syys- ja talvikauteen. Älkää ihmetelkö, jos saapuessanne kauppahuoneelle syyslomallenne, istun jollain kahvilan prämeällä koristetuolilla syöden kahdeksatta palaa kakkua. Sellainen on suunnitelmissa.

-Henriikka

Perjantaitreffit ja ekat joululahjaostokset merellä

Kaupallinen yhteistyö: Tallink & Asennemedia

Olimme eilen risteilemässä! Ihana kirjoittaa minireissusta heti, kun se on vielä kirkkaana mielessä.

Olimme päättäneet Jannen kanssa haluavamme, ja oikeastaan tarvitsevammekin, Singaporen matkani jälkeen todellisen treffipäivän. Päivän ilman töitä, päivä jonka tarkoituksena on vain kiireetön, stressitön yhdessäolo. Merkkasimme päiväksi eilisen.

Pidempään blogia seuranneet tietävät kyllä, että pidämme laivoista. On mukava kellua merellä, nauttia rauhassa. Olen yrittänyt joskus selittää jollekkin laivakammoiselle innokkuuttani laivoja kohtaan ja kiteytetysti ajatukseni menevät jotenkin näin: Kerrankin hallittavissa oleva määrä virikkeitä ympärillä niin, että voit tietää saavasi niistä kaiken irti ilman hoppua siinä ajassa, jonka risteily kestää.

Tällä kertaa olimme kuitenkin ensi kerran päiväristeilyllä niin, ettemme edes nousseet maihin. Vaikka rakastankin Tallinnaa, laivaan jääminenkin tuntui eilen helpotukselta. Kehräsin mukavuusalueellani niin äänekkäästi, että koko laiva kaikui. No stressssssss.

Mitä toivoimme risteilyltä? No ennen kaikkea sitä yhdessäoloa. Mutta myös herkkuruokaa ja jouluostoksia – tuntui mainiolta idealta taklata kaikki muutamat jouluostokset yhdellä risteilyllä.

Ruokahommat alkoivat ansiokkaasti: on se kumma, kun munavoita tai raejuustoa ei koskaan syö aamupalaksi kotona, mutta noutopöydästä lautasella nätisti aseteltuna ne tuntuvat suurtakin suuremmilta herkuilta.

Janne mutusteli minipannukakkujaan ja joi pari kuppia kahvia. Nauroin ääneen, että mikäs buffet-asiantuntija se hänestä on tullut, kun hän neuvoi säästelemään tilaa paluumatkan lounaspöytään.

Olemme tänä vuonna joulun poissa Suomesta, Tansaniassa. Lokakuun lopussa tuli hetkellinen paniikki siitä, että joulufiilistely on aloitettava tänä vuonna aiemmin – äkkiä joululaulut päälle ja joulusukkia takanreunalle.

No, joulua voi onneksi viettää myös Suomen ulkopuolella, mutta lahjat on tällä kertaa hankittava vähän aiemmin. (Olemme juuri sellaisia viimeisen viikon lahjanhankkijoita.) Montaa lahjaa emme anna, mutta jotain kuitenkin – pieniä, kivoja muistamisia perheenjäsenille, ystäville ja ainakin kummitytölle.

Kiersimme laivan ostostarjontaa joululahjoja silmällä pitäen. Megastarin ostosristeilyllä on ostosetu: jalkamatkustajat saavat 10€ hyvityksen ostosten ylittäessä 150€, ja automatkustajat vastaavasti 30€ hyvityksen kertaostosten ylittäessä 400€. Janne oli vakaasti päättänyt, että ostamme kaikki lahjat samantien laivalta, joten sillä idealla oltiin liikenteessä. Helposti vaan, kaikki samalla kertaa.

Tavoitteeseen ei aivan päästy, mutta useampi lahja löytyi hyllyiltä. Luonnonkosmetiikkaa, kauluspaita, nahkahanskat, viiniä ja pari herkkulahjaa. Tarjonta on kyllä tosi laaja, vaikka tietysti isoonkaan laivaan ei mahdu kaikkia omia suosikkibrändejä.

Laivamatka kesti Tallinnaan kaksi tuntia, oli tunnin perillä ja kesti taas kaksi takaisin. Kun siis lähdimme matkaan 10:30, olimme jo iltapäivällä takaisin.

Menomatkan kuljimme business-loungessa, joka on Jannen sanoja lainaten aivan timanttinen, jos joskus matkaan haluaa panostaa vähän enemmän. Aamiaisbuffa juomineen, päivän lehdet, hyvät maisemat ja oma rauha.

Takaisin kuljimme comfort-loungessa, joka on mukava sekin, mutta uuden Megastarin ollessa jo itsessään niin hieno, niin rauhallisina päivinä comfort-loungen ja yleisten tilojen eroa tuskin huomaa. Mutta ruuhka-aikoina suht pienellä summalla voi ostaa itselleen paikan tuonne comforttiin, johon kuuluu sitten tietysti myös pientä purtavaa, kahvia ja sellaista.

Laivalla oli jälleen rentouttavaa. Jos teistä joku halajaa Tallinnan risteilylle, niin minulla olisi jakaa teille alekoodi TS123710. Koodi on voimassa Tallinnan päiväristeilyllä, joko tällaisella laivalla tehtävällä ostosristeilyllä tai perinteisellä päivärsiteilyllä, jossa on myös maissaoloaikaa. Varaus- ja matkustusaika 2.11.-19.12, ja hinta on 16€/aikuinen ja 8€/lapsi kansipaikoilla. Paikkoja on rajoitetusti.

Kun puoli neljältä olimme takaisin satamassa, tuntui, että laivan nojatuoleihin olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Mutta jatkoimme treffejämme Helsingissä: jätimme puhelimet kotiin, lähdimme kiertämään kaupunkia ja päädyimme Piece & Loveen viinille ja pitsalle. Illalla katsoimme Mad Menia vieretysten sohvalla ja söimme pensasmustikoita kahvin kanssa. Erittäin hyvä date day.

-Henriikka

Kiireetön miniloma Tukholman helteeseen

Yhteistyössä Asennemedia & Tallink Silja _MG_1200 3 kopio

Ylläoleva kuva on yksi arkiston historian parhaimmistoa. Todellinen photobomb! Mikä ajoitus, mikä huomioinhakuinen syöksy!

Kuva on otettu laivan kannelta. Olimme Jannen kanssa viettämässä pitkän viikonlopun mittaista minilomaa Tukholmassa ja fiilistelimme menomatkalla taakse jäävää, kaunista Helsinkiä, kunnes lokki syöksyi kuvaan.

Lomamme oli ihana. Paljon, paljon rentoutumista ja sitä kauan kaivattua, kiireetöntä laatuaikaa yhdessä.

_MG_1252 3 kopio_MG_1264 3 kopio_MG_1233 3 kopio_MG_1359 3 kopio _MG_1281 3 kopio

Tukholma on molemmille kymmenien vierailujen jälkeen jo melko tuttu paikka, mutta kummasti sieltä löytää aina jotain aivan uutta: ravintoloita, kulttuuria, urheilua, viihdettä, nähtävyyksiä…

Kuin myös risteilylaivat ja niiden palvelupaketit ovat ehtineet muuttua vuosien varrella. Promenadilla ei komeillut sushiravintolaa minun lapsuuteni aikana, ja esimerkiksi musikaaliristeilyt ovat olleet hieno lisä perinteisten risteilyjen sekaan. Niin muuttuva kaupunki kuin laivakin vastaa varmasti parhaansa mukaan muuttuneiden ihmisten toiveisiin.

Meillä oli minilomaa kohtaan muutama löyhä odotus: halusimme rentoutua, viettää aikaa yhdessä ja kokea jotain uutta Tukholmasta. Olin googletellut ennakkoon risteilylaivojen uudistuksia sekä tarjontaa ja tiesin mihin suunnata ensimmäisenä: kiireetön iso kahvikupillinen loman alkuun.

_MG_1330 3 kopio_MG_1284 3 kopio_MG_1401 3 kopio _MG_1373 3 kopio _MG_1398 3 kopio _MG_1416 3 kopio _MG_1429 3 kopio

Käymme paljon Tukholman risteilyillä ja on huvittavaa huomata, että meille on muodostunut jopa risteilyrutiineja. Ho-ho-ho, mikä vanha pari!

Viiletämme juuri ajoissa laivaan, suuntaamme suuna päänä huoneeseen, kurkkaamme mahdollisen (meille harvinaisen) minibaarin sisällön, fiilistelemme reissua tohkeissamme, jonka jälkeen otamme puolen tunnin lepohetken. Kun työviikko on puhallettu ulos, lähdemme kiertämään laivaa. Käymme paikat systeemaattisesti läpi, piipahdamme kaupoissa ja istumme ehkä kahvilla. Käyn yleensä suihkuttamassa hajuvettä Tax freessä, sitä samaa tuttua Daisya. Shoppailut jätämme aina paluumatkaan.

Illansuussa menemme syömään. Menomatkalla Grande Buffettiin, paluumatkalla lomapäivistä rentoutuneena jonnekkin kokeilevampaan. Ruoan jälkeen vierimme hyttiin ja nukahdamme pian, vaikka olemme etukäteen uumoilleet kaikkea rajusta diskoilusta Mamban esittämiseen karaokessa.

_MG_1621 3 kopio_MG_1664 3 kopio_MG_1593 3 kopio

Aurinko ei meinannut laskea lainkaan, mutta uni tuli viileään hyttiin nopeasti. Lauantain hääpäivä valkeni auringonpaisteeseen. Kaksi päivää hellettä! Mikä säkä.

Tukholma on vanha tuttu, mutta kuitenkin jälleen kerraan seikkailtavan etäinen ja uusi. Majoituimme keskustassa, Kungsgatanin Scandic Grand Centralissa. Fiilistelin toden teolla, kun huoneessa odotti valtavankokoinen kukkakimppu toivottamassa ihanaa hääpäivää.

Ja jos minä fiilistelin, niin fiilisteli armas miehenikin. Hyöri ja pyöri ja toisteli, miten mukava on olla Ruotsissa.

_MG_1734 3 kopio _MG_1740 3 kopio _MG_1760 3 kopio _MG_1773 3 kopio

Minun piti päästä ostoksille alennusmyynteihin, mutta toisin kävi: en löytänyt juuri mitään. Janne sen sijaan tyhjensi hyllyjä ja rekkejä, kun minä istuin kauppojen women parkissa odottamassa. Mokomakin.

Lauantaina kiersimme lähinnä Öster- ja Södermalmia. Ulkoilma riitti itsessään elämykseksi, kun sää oli niin kaunis. Meinasimme hypätä vesibussiin, mutta kävely houkutteli enemmän.

Lounas tai rentona illallisvinkkinä Södermalmin Chutney. Kasvisruokaravintolassa ja baarissa tarjoillaan hyvää, kohtuuhintaista kasvisruokaa, jossa on ihanasti maustetta ja mukavasti tunnetta pelissä.

Gelaton ystävien kannattaa piipahtaa StikkiNikissä, jonka tarkoituksena on tehdä maailmasta parempi paikka jätskin avulla. Jäätelöbaareja on kuudessa eri paikkaa Tukhomassa ja pistaasigelato oli taivaallista.

_MG_1812 3 kopio_MG_1783 3 kopio _MG_1893 3 kopio _MG_1915 3 kopio _MG_1923 3 kopio

Sunnuntaiaamuna heräsimme ajoissa, sillä meidän oli tarkoitus lähteä ikuiseen suosikkiimme, Fotografiskaan, valokuvamuseoon. Kuinka kävi? Jäimme köllimään ja katsomaan Downton Abbeyta. Totesimme, että ehtiihän tässä elämässä, ja että olisi hyvä, jos kerrankin emme reissullamme ryntäilisi. Täten istuimme hartaasti pitkään aamiaisen ääressä ja valokuvien sijaan pohdimme, millaiseksi tiimiksi ja millaisiksi ihmisiksi yhteiselo on meidät koulinut.

Puolenpäivän jälkeen ehdimme vielä hyvin toteuttaa ohjelmallisen haaveemme: kattokierroksen Tukholman kattojen yllä. Tästä kirjoitan myöhemmin oman kirjoituksensa, joten ainoa mitä tässä vaiheessa tarvitsee tietää on, että muina Kattokassisina vaapuimme erään vanhan rakennuksen katolla reilun tunnin verran oppien lisää Tukholman historiasta.

_MG_2138 3 kopio _MG_2161 3 kopio _MG_2188 3 kopio _MG_2222 3 kopio

Kun viettää yhden yön maissa, voi mennä eri laivalla Tukholmaan ja palata toisella takaisin. Menomatkaa kyyditti Silja Serenade ja takaisintulomatkaa Silja Symphony.

Rauhallisen rennosti meni paluumatkakin. Suuntasimme syömään Bon Vivantiin, jossa en ollut ennen käynyt. Tarjolla oli skandinaavisia, selkeitä, tuttuja makuja. Culinary Team Finlandin menukokonaisuus olisi varmasti ollut kymppi, mutta en kyennyt lohkaisemaan budjetistani enkä ruoan täyttämästäni lomavatsastani riittävän suurta palasta sellaiselle setille.

Söin elämäni ensimmäistä kertaa ruijanpallasta, kun valitsin sen alkuruoaksi raparperivinegreten seurana. Pääruoka-kuha kanttarelleilla ja parsalla oli yhtä lailla herkkua. Jannen lampaat ja lohet katosivat lautasilta vikkelään. Alkuruoat olivat noin 15 euroa, pääruoat noin 25. Lämpimät suosittelut!

Lomapäivien rentouttamana kävimme kurkkaamassa myös Harri Hylkeen koko perheen diskon yhdeksältä illalla. Surrealistinen nykytanssikokonaisuus vilkkuvaloineen ja mustekalakäsineen oli niin liikuttavaa katseltavaa, että pyyhimme molemmat silmiämme. Muutama äiti tosin alkoi näyttää jo kärsimättömältä: kädet kauhoivat ilmaa siihen tahtiin, että alkoi ilmeisesti jo omaa bilevarvasta kivistää.

_MG_2205 3 kopio_MG_1454 3 kopio_MG_2267 3 kopio

Viimeisenä laivavinkkinä vaihtoehto perinteiselle meriaamiaiselle: Ravintola Tavolatan erikoisaamiainen maksaa muutaman euron enemmän, mutta tarjoillaan kaukana kaikesta hälystä. Aamiaisen rinnalle saa lasin kuohuvaa ja kahvi tarjoillaan pöytiin. Pieniä juttuja, jotka tuntuvat etenkin aamutuimaan isoilta.

Kilometrikirjoitushan tästä sitten tuli. Vastailen taas mielelläni kommentteihin, jos joku asia askaruttaa Tukholmassa, laivoissa tai miksei jossain aivan asiaan kuulumattomassa asiassakin.

Me suuntaamme Tukholmaan mahdollisesti taas loppuvuonna, ehkä jouluostoksille?

-Henriikka