Melkein kuin olisi taas 19

Tänään on tuntunut vähän siltä, niin kuin tuntui 19-vuotiaana. Työskentelin erään kevään laitoshuoltajana, ja viikon kohokohta oli lähteä lauantaiaamuna Valtterin kirpputorille.

Kello herätti aikaisin, kirpputorilla oli oltava viimeistään yhdeksältä, ja aamiaiseksi oli sokerimuroja gojimarjoilla. Sokerimurojen sokereista en vielä tiennyt, mutta työpaikalla oli kerrottu gojimarjojen olevan terveellisintä maan päällä. Ostin tukusta kilon pussin ja ripottelin niitä sinne sun tänne.

Tänään heräsimme hiljakseen vasta yhdeksän jälkeen, mutta jotenkin onnistuimme saamaan tuon nuoruudesta tutun tunnelman päälle. Hyppäsimme raitiovaunuun ja suuntasimme kohti Kalliota. Aamiaista nautittiin Roots Helsingissä.

Nuorena ja kulttuurituotannon opiskeluaikoina tiesin aina, mitä uuden kaupunkikulttuurin saralla tapahtuu ja mikä paikka on paras, vaikka edullinen. Muistin ulkoa, milloin mikäkin kirpputori aukeaa ja mistä etsiä mitäkin. Tiesin täsmällisesti, milloin parhaat löydöt on jo myyty, mutta hinnat tippuvat.

Silloin kirppisjonot eivät vielä kiemurrelleet ja tarjolla oli muutakin kuin halpahallin kerran käytettyä vaatetta. On sitä vieläkin, mutta saa etsiä paljon kauemmin. Lisäksi olen ymmärtänyt, etten tarvitse puoleksikaan niin paljon, kuin joskus luulin tarvitsevani.

 

Aamiaisen jälkeen kävelimme verkkaisesti Brunon kirpputorille. Rekit ja pöydät näyttivät tutuilta, mutta myyjiä oli vain kourallinen. Hallissa tuoksui kuitenkin hyvältä, ja ihmiset olivat mukavalla tuulella.

Anti oli valitettavan kehnoa, mutta mukaan lähti kuin lähtikin viimeisestä pöydästä valtava untuvatoppatakki. Talvi tulee, talvi tulee. Myyjä sanoi hinnaksi euron tai kaksi, joten luovuin suosiolla kakkosesta. Janne nappasi Kjell Westön pokkarin samasta pöydästä hurjaan 50 sentin hintaan.

Joskus nämä olisi dyykattu myyntiajan jälkeen, nyt tuntui mukavalta maksaa se muutama euro.

Edelleen kirpputorilla parasta on se, että paikalla on erilaisia ihmisiä. Eri-ikäisiä, -näköisiä ja eri kuplista, jos kupliin on uskominen.

Nyt en osaa päättää kumpi: Ollapa taas 19. Onneksi en ole enää 19.

-Henriikka

Ennen kahdeksaa maanantaiaamuna

Uskomatonta! Heräsin tänään kellon soittoon klo 06.00 enkä ollut väsynyt. Ensimmäistä kertaa varmaan elokuun jälkeen en ollut väsynyt herätessäni herätyskelloon. Pötkötin silmät pyöreinä hykerrellen autuasta olotilaani, heiluttelin sormiani ja varpaitani ja kävin mielessäni läpi tulevaa päivää ja nähtyjä unia.

(Näin aivan todella outoa unta, taas kerran. Tapasin Timo Wildernessin ollessani tulevien rakennusmiesten orientoitumistilaisuudessa. Hän huomasi minut, tuli viereeni ja näytti padilta millaisen uuden videon hän oli laittanut Youtubeen: videolla hän hyppi sähkölangoilta etu- ja takaperinvoltteja suoraan tiheään kuusimetsään.)

Lähden harvoin kotoa aamuisin ennen kahdeksaa, mutta tänään olin pihalla jo ennen puolta, sillä aamujooga odotteli. Aamuihmetyksieni sarja ei suinkaan ollut lopussa: pihalla oli valoa! Odotin Jätkäsaaresta kaartavaa raitiovaunua luonnonvalossa, jonka en tiennyt kuuluvan vielä maaliskuun alun aamuseitsemään.

Tajusin, että tästä alkaa aika, jolloin valo lisääntyy niin rankasti, ettei muisti meinaa pysyä mukana. Aamupalan kahvikupillisen voi tallentaa kameranmuistille ilman, että se on valaistu kymmenillä kirkasvalolampuilla, eikä viideltä ole vielä tuomiopäivän mustaa.

Raitiovaunu kuljetti minut Roots Helsinkiin, jonne Sara oli järjestänyt Peak Performancen aamujoogan. Olisi voinut kuvitella, että olisin aurinkoenergioissani valinnut hattaranväriset housut, vaan mustaan päädyin kuitenkin.

Tunnin verran availtiin kehon ja mielen solmuja ja hengiteltiin menemään. Olen juossut lähiviikkoina niin paljon, että kehonhuollolle on niin paljon tarvetta kuin vain on aikaa antaa.

Tunnin jälkeisen värikkään aamiaisen aikana iloitsin erityisesti tunnilla mukana olleesta ystävästä. Tietämättämäni paikalle tupsahtanut Tuija toi sellaisia ilontunteita aamuun, ettei olisi tehnyt mieli nousta pöydästä ollenkaan.

Kuvitella, että mekin olemme tunteneet jo kolme vuotta. Facebook muistutti juuri merkkipäivästämme ja heitti ruudulle kuvan, jossa juoksemme yhdessä adidasheimon treeneissä keväällä 2014.

Koonti kirjoituksesta: viikko on startannut erinomaisesti.

Tapasin kuulla valituksia siitä, miten kliseistä on, että allekirjoitan sähköpostini usein: “Aurinkoa! Terveisin, Henriikka” En kuitenkaan keksi, mikä muu voisi olla yhtä ilahduttavaa kuin valo ja aurinko.

Siis aurinkoa!

-Henriikka

Roots Helsinki – Uusi vegaaninen kahvila Helsingin Kallioon

_MG_1712 kopio

“Tervetuloa juurille!

Tule katsomaan, mitä neljä innokasta yrittäjää saivat aikaan eläväiseen Kallioon – kokonaisvaltaista hyvinvointia saman katon alla. Juuret ovat vahvasti maassa ja niistä versoaa nyt kohti korkeuksia vegaaninen kahvila ja joogastudio sekä muita hyvinvointialan palveluita.”

Helsingissä on tapahtunut tänä vuonna niin paljon. Uusia ravintoloita, tapahtumia ja kulutettavaa kulttuuria on ilmestynyt kaupunkikuvaan koko ajan lisää, eikä loppua näy. Vaikka en koskaan ole pitänyt Helsinkiä ylivertaisena, tällä hetkellä omaa asuinkaupunkia on kovin helppo rakastaa. Tänä kesänä Helsinki on maailman paras paikka – ja kiitos kuuluu meille kaikille. Hmm tai ehkä teille kaikille: olen tehnyt lähiaikoina elinmiljöön eteen hävettävän vähän.

Viime viikolla Vaasankadulle Kallioon avautui uusi, täysin vegaaninen kahvila Roots Helsinki.

_MG_1812 kopio_MG_1773 kopio _MG_1788 kopio_MG_1730 kopio_MG_1756 kopio

Kuvat ovat Rootsin avajaisista, joissa oli iloinen meininki ja kauniita kukkaseppeleitä. Nuori yrittäjäporukka hehkui ylpeyttä, intoa ja hyvää energiaa. Puheet meinasivat vähän takellella, kun sanottavaa oli niin paljon, mutta sanoma oli hyvää: toimitilat vievät vierailijansa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähteelle.

Vegaanisen kahvilan puolella on raffi sisustus ja hyvä palvelu. Viherkasvit ovat yliluonnollisen kuvauksellisia betoniseiniä vasten. Pistorasioita on riittävästi työtätekevälle, vaikka melutaso nousee helposti melko korkeaksi. Valikoima ei ole liian laaja ja ruoka on tosi hyvää: gluteeniton vegaaniburgeri on kuuleman mukaan superhyvä. Täytyy mennä maistamaan.

_MG_1745 kopio _MG_1734 kopio _MG_1724 kopio

Samassa tilassa, kahvilan yhteydessä, toimii joogasali. En usko, että itse lähden Kallioon asti vakituisesti joogailemaan, mutta lähialueen asukit kuulolle! Katsoin varausjärjestelmästä, että lähiaikoina tarjolla olisi ainakin Flow-, Hatha-, Yin-joogaa. Visuaalista salia etsivän kannattaa kurkata Instagramista, miten hienolta seinämaalaukset näyttää.

Ostin Roots Helsinkin mesenaatti-projektin aikana tueksi kaksi kahden hengen aamiaista Rootsiin. Eipä sovi unohtaa, että on sellaiset hankittu takataskuun. Voin ilahduttaa kesän aikana paria ystävää.

_MG_1803 kopio_MG_1804 kopio _MG_1711 kopio

Seuraavaan viikkoon en kuitenkaan Kallioon kerkeä, sillä nyt on auto alla ja keula kohti Vaasaa. Sieltä lähtee lautta kohti Ruotsia, josta matka jatkuu Norjaan. Lonkkarit jäivät kotiin, mutta muistin passin, teltan, puukon ja raakasuklaat.

Iloa viikkoon! Ja hyvää teaser-lomaa minulle. Iik!

-Henriikka