Kaupallinen yhteistyö: Semper & Asennemedia
En tiedä millä onnenkantamoisella on käynyt niin, että kaikki suurperheemme jäsenet pitävät retkeilystä, mutta näin nyt kuitenkin on.
Luulen, että vanhempamme ovat tuulettaneet kerran jos toisenkin tajutessaan, että lapsena kylvetyt jyväset ovat alkaneet kantaa ja ympärille on kasvanut lauma aikuisia puunhalaajia. Lapsuuden ulkoilmaretkien kämäset muistot ovat haalenneet ja hyvät ovat jääneet jäljelle: telttakankaan kahina ja savunhaju vaatteissa muistuttaa vanhoista hyvistä ajoista. Kauas ovat kaikonneet ajat, kun havittelin eväsretkien sijasta Teneriffaa, kesiviä olkapäitä ja pikkulettejä.
Kouvolassa, pari kilometriä valtavasta ydinkeskustasta, on mieletön salapaikka. En usko, että läheskään kaikki tietävät, millainen virkistyksen kehto avautuu heti Veturi-kauppakeskuksen takana: autenttinen metsä, mutkittelevat polut, hyväkuntoinen näkötorni, vaihteleva maasto…
Halusimme tehdä porukalla pienen parin tunnin ulkoilun alueelle. Itse lupasin hoitaa eväät koko porukalle.
Yleensä perheenjäsentemme eväät poikkeavat vähän toisistaan. Yksi ei välitä juustosta, pari ei syö lihaa, yksi ottaa mieluummin voita kuin margariinia, toinen toisinpäin. Tämän lisäksi kahdella on keliakia. Koskaan ei ole tullut hankalaa, sillä kaikilla on hyvä ruokahalu eikä halua valittaa ruoasta, mutta sitä on tottunut ajansaatossa laittamaan eväsreppuun monenmoista.
Tällä kertaa tein kuitenkin toisin, sillä tein kaikille identtisen patonkilounaan. Juomavaihtoehtoja oli sentään kaksi: kuumaa mehua tai kahvia.
Eikun pahus! Unohdin, että patonkivarienttejakin oli kaksi. Halusin saada rehellisiä mielipiteitä Semperin gluteenittomista minipatongeista sekä rouheisista minipatongeista, joten otin retkelle lähtevät perheenjäsenet raadiksi. Väliin laitoin voita, juustoa, kinkkua, vihanneksia ja kaikille pienen yllätyksen: piparimuotilla leikattuja paprikasydämiä. Söpöä, yäk.
Kannattaa tsekata muita inspiroivia leipävinkkejä täältä.
Lenkkimme oli lopulta metrimäärällisesti niin lyhyt, ettemme ehkä olisi ansainnut eväitä ollenkaan. Mutta kipusimme kuitenkin näkötorniin ja löysimme kevään viimeiset jääpuikot.
Kuinka patongit kelpasivat? Erinomaisesti. Veljeltä taisi mennä ohi, että kyseessä on gluteeniton tuote. Muiltakin tuli peukkua uunissa paistettavista leivistä, vaikka itselläni on tietysti vielä laajempi kuva siitä, mitä gluteenittomat tuotteet toisinaan ovat. Vaikka leipä ei tietysti ole mitään jäätelöä, niin nämä eivät todella ole mitään muovipussissa tarjottavia känttyjä. Lisäksi patongit pysyvät hyvin kasassa, eivätkä murene käsiin. Rouheiset olivat arvatenkin mielestäni parempia, vaikka ei toisissakaan mitään vikaa ollut. Jatkoon, jatkoon.
Kevät tuli korkattua ja samalla tutustuttua lapsuudentienoon luontomahdollisuuksiin vähän paremmin. Tiedän, että moni lukija asustaa Kouvolan hoodeilla ja rohkaisenkin lähtemään ihan vaikka pienelle patikalle kyseiselle alueelle. Eikä tarvitse mitään erävaatteita, farkuissa pärjää varmasti.
Kuksa saattaa olla vähän liioittelua, jos käy kiertämässä kaksi kilometria, mutta kukapa ei kaipaisi pientä liioittelua? Mitä eheämmät eväät, sitä parempi kiekka. Minun tapauksessani mitä eheämmät eväät, sitä suositumpi sisko, tytär ja vaimo.
Kiitos seurasta, puunhalaajat.
-Henriikka
