Olen lähiaikoina joutunut pari kertaa kirjoittamaan johonkin viralliseen paperiin siiviilisäätyni.

Oli kyllä erikoinen fiilis tajuta, että siviilisääty ei olekaan naimaton, vaikka naimisissa en olekaan, vaan… Eronnut.

Siviilisäätyni on eronnut! En todellakaan tiennyt, että sellainen siivilisääty voi edes olla?

Siviilisäätyluokitus on seuraava:

– naimaton
– naimisissa
– eronnut
– leski
– rekisteröidyssä parisuhteessa
– eronnut rekisteröidystä parisuhteesta
– leski rekisteröidyn parisuhteen jälkeen

Tuota listausta lukiessa nousee kyllä aivan karvat pystyyn. En ollut aiemmin hoksannut, että joku näin kivikautinen järjestelmä voisi edelleen olla aktiivisessa käytössä. Onhan tuokin nyt aivan älytöntä, että esimerkiksi leskeksi jääneen tulee luokitella itsensä leskeksi jääneeksi ”rekisteröidystä parisuhteesta.”

Mihin tällaista järjestelmää edes tarvitaan?

Tämähän tarkoittaa, että jos en enää koskaan menekään naimisiin, mutta olen esimerkiksi 70 vuotta parisuhteessa, niin siviilisäädyltäni olen silti eronnut.

Ei, se ei vaikuta onneksi identiteettiini. Lähinnä hätkähdin tätä koomista tosiasiaa. Ja ei, mielestäni yhteiskunnan rahoja ei tulisi ensisijaisesti käyttää tämän järjestelmän uusimiseen, vaan paljon tärkeämpiin asioihin, niin kuin vaikka ilmastonmuutoksen ehkäisyyn. Tai sukupuolitasa-arvon edistämiseen. Tai mielenterveystyöhön. Tai yksinäisyyden estämiseen.

Mutta jos saisin päättää, kantaisinko esimerkiksi lopunelämääni siviilisäädyssäni elämäni alkupuoliskon eroa, niin vastaisin vikkelästi: En.

-Henriikka