Mitä kuuluu, iho ja hiukset?

Kaupallinen yhteistyö: Urtekram & Asennemedia

Otsikkoa kirjoittaessani tajusin, että ihossa ja hiuksissa on ainakin yksi yhteinen piirre: Ne ovat ihania hoidettuina, niille kuuluvassa paikassa, vaan heti irrottuaan tai huonokuntoisina molemmista tulee helposti epämiellyttäviä. Tuppo irronneita hiuksia lavuaarissa, kuollutta ihosolukkoa yähh!

Siksi haluan huolehtia ja helliä molempia parhaani mukaan. Tietenkin on ideaali, että sekä hiukset että iho pysyvät hyvässä kunnossa. Olisi kuitenkin mukavaa, että niiden kunnosta huolimatta voisin ainakin todeta, että olen tehnyt niiden hyvinvoinnin eteen pystyväni. Tai no, ainakin 80 prosenttia siitä.

Mitä kuuluu, iho?

Viime syksy oli iholle rankkaa aikaa. Reissujen vuoksi ilmasto muuttui koko ajan, aurinkoa oli välillä liikaa ja välillä ei ollenkaan. Koska asumme melko lähellä merta, myös tuuli on usein aikamoinen. Esimerkiksi kasvojen ihoa kiristää helposti pinnalta, vaikka muuten se tuntuisi rasvoittuvan helposti.

Tansanian matka toi mukavaa väriä ihoon, sillä imen aurinkoa pelkästä ajatuksesta, mutta suhtaudun auringonottoon yleisesti melko (hyvin) skeptisesti. Enkä ainoastaan sen vuoksi, etten juuri nauti siitä. Nytkin huomasin olevani reissun päällä hirveä aurinkorasvafanaatikko ja luomisyynääjä. Juuri se ilonpilaaja kaverin rinnalla: “Olethan rasvannut myös korvanlehdet?” Auringon vaarat iholle ovat suuria, ja lisäksi auringosta paksuuntunut iho kaipaa nyt talveen palatessaan vielä enemmän huolenpitoa.

Minulle vaikeinta on nimenomaan vartalon hoito ja kosteutus: kasvoihin levittelen kyllä seerumit ja voiteet, vaan vartaloa laiminlyön aivan liian usein. Kun sitten vihdoin otan aikaa esimerkiksi jalkaterien hoidolle, niin ne tuntuvat imevän kaiken kosteuden, mitä niille vain antaa.

Maailman yksinkertaisin, mutta toimiva ratkaisu vartalonhoitoon tuli itselleni vinkkinä entiseltä työkaverilta: rasvavaatteet. Kuulostaa järkyttävältä, mutta homman nimi on yksinkertaisuudessaan se, että tietyt luonnonmateriaaliset vaatteet hankitaan tai poistetaan vanhojen vaatteiden joukosta vain rasvaamistarkoituksiin. Ainakin itse jätin ennen usein rasvaamatta vain sen vuoksi, etten jaksa odottaa sen imeytymistä. En halunnut tuhria sohvaa, lakanoita tai vaatteitani, joten skippasin koko homman. Rasvavaatteet voi huoletta vetäistä rasvatun ihon päälle, sillä ne ovat pyhitetty juuri siihen tarkoitukseen.

Mitä kuuluu hiukset?

Olen melkein hämmentynyt, miten kohtalaisesti hiuksillani menee. (Inhoan omaa kirjoitustapaani, kun olen antamassa hiuksilleni jonkun oman persoonan…) Aurinko ei ole paahtanut niitä aivan karrelle, eikä Helsingin ilma ole pörröttänyt niitä vielä rastaksi tänä talvena.

Pesen hiukset 2–3 päivän välein, minkä yhteydessä käytän myös aina hoitoainetta. Tiedän, että harjaamisen kanssa pitäisi olla kärsivällinen ja odottaa hiusten kuivumista, mutta sitä en yleensä malta. Normaalin hoitoaineen rinnalla käytän sotkuisimpina päivinä hiuksiin jätettävää, suihkutettavaa hoitoainetta. Hiustenkuivaajaa, kiharrinta tai suoristinta käytän todella vähän, mikä tekee hyvää hiuksille, sillä kaikki nuo voivat olla aika rankkoja hiuksille.

Tällä hetkellä latvat kaipaisivat pätkäisyä ja keltaiseksi taittunut hiusvärini kirkastusta. Kampaaja-aika on onneksi varattu parin viikon päähän, joten pitkään ei tarvitse enää kärvistellä. Kampaajalla käyn noin kolmen kuukauden välein.

Luulenpa, että talven edetessä sekä iho että hiukset tarvitsevat yhä parempaa huolenpitoa.

Siitä olen ylpeä, että ihonhoitoni olen saanut viime vuosien aikana muutettua luonnonkosmeettiseksi. Olen kokenut, että sen sijaan että olisin joutunut tyytymään johonkin, luonnonkosmetiikka on antanut iholleni paljon parempaa hoitoa kuin olen synteettisistä saanut. Siksi en ole haikaillut entisten vaihtoehtojen perään ollenkaan.

Hiusten osalta taistelen vielä, sillä kemikaalein vaalennetut hiukseni eivät ole aina olleet kovin sujut luonnonkosmeettisten tuotteiden kanssa. Tiedän, että muutos synteettisesti luonnonkosmetiikkaan ottaa aikansa, mutta muutamista hyvistä yrityksistä huolimatta en ole vielä onnistunut muuttamaan hiustuotetottumuksiani täysin. No, armollisuutta kannatan lähes kaikessa, niin toki tässäkin.

Kuvissa näkyvät tuotteet ovat Urtekramin suosittuja kookostuotteita. Nämä ovat tietysti kaikki luonnonkosmetiikkaa ja niin luomua kuin voi olla. Tanskalainen Urtekram perustettiin jo vuonna 1972 ja se sai alkunsa pienestä kaupasta. Luomun lisäksi 80% valikoimasta on myös vegaanista.

Olen käyttänyt sarjaa nyt taas ahkerammin joulu- ja tammikuussa ja ihastunut erityisesti suihkusaippuaan, vartalovoiteesen ja hiuksiin jätettävään hoitoaineeseen. Kaikki kolme ovat toimineet itselleni tosi hyvin, eikä kookoksen tuoksu ole liian voimakas. (Dödö on valitettavasti itselleni melko nou-nou, sillä olen lievästi traumatisoitunut kookoksen hajuisista kainaloista, kun muutama vuosi sitten yritin ottaa käyttöön kookosöljyn deodorantin sijasta.)

Tuotteet ovat marketeista saatavia ja edullisia, mikä on tietysti hienoa.

Haaveilen, että tuon hoitosuihkeen avulla vihdoin sukellan kokonaisvaltaisemmin luonnonkosmeettiseen hiustenhoitoon. Tiedostan, että ongelmani katoaisi, jos lopettaisin hiusten värjäämisen kemikaalein, vaan mitenkä muuten kirkastaa hiusten vaaleaa sävyä kunnolla? Ehkä tässä onkin hedonistisen ihmispopulan ongelma: kaikki on saatava, mutta mistään itselle tärkeästä ei olla valmiita tinkimään.

Mites teidän ihollanne ja hiuksillanne menee? Hoh hoh. Alankin tästä lähtien kyselemään vain heidän kuulumisiaan, en teidän.

-Henriikka

Haistaako husky maapähkinävoin?

Kaupallinen yhteistyö Urtekram & Asennemedia

Yksi Ylläksen koettuja elämyksiä oli huskyajelu. En ollut koskaan ennen ollut koiravaljakon kyydissä ja odotin aamupäivää isolla innolla. Intoni meinasi tosin vaihtua pelkoon, kun kuulin, että osan ajasta ajaja olenkin minä itse.

Onneksi käytäntö näytti, että olen uskomaton huskykelkankuljettaja – etenkin, kun joku muu on raivannut reitit ja kouluttanut koirat.

Mutta lähes koirien veroista oli kokea kelkassa haukatut eväät. Olin kantanut Lappiin tarkoituksella mukaani kaksi lasipurkkia, sillä minun oli määrä kirjoittaa niistä ja ajattelin niiden sisällön olevan omiaan myös retkiruokailussa. Toinen purkki oli Urtekramin Chia butter ja toinen Pumpkin seed butter. Molemmat tuotteet ovat Urtekramin uutuustuotteita ja vegaanisia, gluteenittomia sekä luomuja.

Valmistimme aamulla paperipusseihin Lapin lumon kanssa yksiin sopivat eväsleivät: Jannelle juuresleipää, jonka välissä kurpitsansiemenlevitettä juustoa ja vihanneksia. Minulle siemenleipää chia-maapähkinävoilla ja muilla herkuilla.

Kurpitsansiemenvoi on paahdetuista siemenistä ja himalajansuolasta valmistettu vihreä levite, jota olemme itse käyttäneet tähän mennessä vain leivän päällä, mutta se sopisi varmasti myös esimerkiksi salaatikastikkeeksi. Maukasta, helposti levittyvää, melko ohutta.

Ja mites tuo toinen levite sitten? Jos rakastat maapähkinävoita, rakastat varmasti tätäkin. Paljon makua, pehmeää suussa ja koostumukseltaan ihanan paksua. Chia tuo hauskan säväyksen hommaan ja lisää tahnan ravintoarvoa. Nyt laitoin levitettä selkeästi suolaisten ja rakkaiden leipien väliin, vaikka se sopisi varmasti myös makeampana tarjoiltuna: ohut kaurakeksi, sopivasti levitettä ja baanaaniviipaleita päälle. Tai sitten joku juustolautanen, suolakeksejä ja muita crackereita ja tätä levitteeksi.

Naurattaa ajatella sisareni rakkautta maapähkinävoihin. Pitää sinetöidä oma purkki ennen kuin hän tulee kylään.

Huskyfarmin työntekijää nauratti, kun ennakkoon sain esittää kysymyksiä ja oma kysymykseni kuului: ”Saako kelkassa syödä? Tulevatko huskyt kateellisiksi haistaessaan ruoan ja menettävän työmotivaationsa ja –moraalinsa?” Huomion saattaa kuulemma saada herkullisella lihanpalalla, mutta duuni ei kärsi, joten sain siunauksen herkuttelulleni.

Tämä onkin tällaista hyvää herkuttelua. Levitteissä ei ole käytetty kuin siemeniä ja pähkinöitä ja hieman suolaa. Irtokarkeille on aikansa, mutta voin kertoa, että tämän välipalan jälkeen oli paljon parempi olo.

Ja hei! Nämä olivat vasta teaser-kuvia huskeista. Tulossa on kuvia esimerkiksi ulvovista, tylsistyneistä ja hellyydenkipeistä kavereista.

Ihanaa sunnuntaita! Herkutelkaa hyvin ja ilolla.

-Henriikka

Viikonloppuvinkki: RUPLAN vegebrunssit

Helsingin aamiais- ja brunssitarjonta sen kuin kasvaa. Tällä kertaa joukkoon on ilmestynyt matalan kynnyksen selkeä ja rehellinen vegebrunssi, jota tarjoillaan kahdessa paikkaa Helsingissä molempina viikonlopun päivinä. Tämä on siitä poikkeuksellinen brunssi, että se on tarjolla buffetista koko aukioloajan.

Tapasin eilen uuden ihmisen, ja kun kättelimme esittäytyäksemme, tämä uusi kaveri sanoi: “Aijoo, etkös sä ole aika usein Ruplassa?” Vastasin hämmentyneen myöntävästi ja kerroin, että tämä on kyllä ensimmäinen kerta, kun joku muistaa minut kahvilan mukaan.

Joka tapauksessa brunssit järjestetään juuri kyseisessä paikassa: RUPLA Helsingissä, Kalliossa, sekä Plootu-huonekaluliikkeen yhteydessä olevassa RUPLA Rööperissä, Punavuoressa.

RUPLA aloitti brunssinsa toissa viikonloppuna. Olin itse sunnuntaina Punavuoressa tekemässä töitä läppärin kanssa brunssin äärellä koko aukioloajan.

Brunssi tuntui moniin Helsingin brunsseihin verrattuna ihanan helpolta. Menin yksin ja varsin rumannäköisenä, likaisissa hiuksissa ja väsyneenä. Ei haitannut! Ei tarvinnut laittaa hienoa mekkoa, kilistellä kuohuvaa tai hifistellä ruoalla (niin paljon kuin näistäkin aina toisinaan pidän). Sai vain ryystää kahviaan rauhassa, tankata lisää kun huvitti ja asetella hauskan yksinkertaiset antimet lautaselleen nätisti.

Brunssi on täysin vege ja sopii myös vegaaneille: jugurtin ja maidon saa vegaanisena, leivän päälle voi laittaa esimerkiksi hummusta. Keliaakikot ovat myös hyvin huomioitu: brunssi toteutetaan yhteistyössä Urtekramin kanssa ja heidän tuotteensa sopivat myös gluteenittomaan ruokavalioon. Normaalin leivän sijasta on myös gluteenitonta vaihtoehtoa sekä riisikakkuja. Urtekramin tuotteet ovat lisäksi ekologisia ja luomua.

Kahdentoista euron buffetissa on tarjolla muun muassa hummusta, tahinia, pestoa, vihersalaattia, jugurttia, soijajugurttia, myslejä, leipää, tuoreita ja kuivattuja hedelmiä, mehua ja oman paahtimon kahvia.

RUPLAn brunssi
12€, alle 12-vuotiaat 6€

RUPLA Helsinki
Helsinginkatu 16, Helsinki
la-su klo 12–17
(tarkista Kalliolle tyypilliset poikkeusajat facesta)

RUPLA Rööperi / Plootu
Iso Roobertinkatu 32
Helsinki
la klo 11–16
su klo 12–16

Brunssille voi tehdä pöytävarauksen, mutta se ei ole pakollista.

Palvelu oli hyvää, iloista ja hymyilyttävän inhimillistä. Kahvilapojat eivät olleet välttämättä hahmottaneet, miten asetellaan tuotteet visuaalisesti tarjoilupöytään. Myhäilivät itsekin, kun asettelivat tuotteita riveihin.

Erityismaininta siitä, että kävijöitä oikeasti kuunnellaan. Hintaa tiputettiin palautteen mukaan ensimmäisen viikonlopun jälkeen parilla eurolla ja tarjontaakin tarkistettiin kävijöiden kommenttien perusteella. Tällaisia lähikahviloiden ja -ravintoloiden kuuluisi ollakin.

Iloa viikonloppuun!

Terkuin Henriikka
(se joka on aina Ruplassa)