Juhlimme eilen uutta vuotta ihan kaksin. Skippasimme glitterjuhlat, illanistujaiset ja kevyet kippiskinkerit ja päätimme olla illan kotona.
Myimme koko päivän Facebook-kirpputorilla kotimme sisältöä (ehkä joku onkin huomannut, kun olen vallannut kaiken Punavuori kierrättää -ryhmän palstatilan), mutta illaksi siirsimme pursuilevat Ikea-kassit syrjään ja nautimme juhlatunnelmasta.
Olin antanut jouluna 2015 Jannelle lahjaksi kolmen ruokalajin illallisen, jonka tekisin hänelle vuoden 2016 aikana. Onneksi ei mennyt viimetippaan.
Ennen ruokaa suihkuttelin peilin edessä suolasuihketta hiuksiini:
”Haluan aloittaa tämän vuoden leijonanharjalla, voimakkaana kuin leijona.”
Janne tuli viereen myhäillen, kiinnitti rusetin kaulaan ja sanoi:
”Siinä tapauksessa minä aloitan uuden vuoden pellenä.”
En oikeastaan ole mikään illalliskokki. Panikoin ruoanlaittoa aika lailla. Lopulta sain tehtyä alkudrinkeiksi minttu-sitruuna-drinkit, mikä mukavasti rentoutti hätääntynyttä kokkia.
Alkuruoaksi oli kurkkuveneitä fetalla ja salottisipulilla ja pääruoaksi sitruuna-valkosipulilohta parmesaaniparsoilla. Jälkiruoaksi paistoin köyhiä ritareita lemon curdilla, valkosuklaalla ja ranskankermalla.
Kaikki meni hyvin, oli tosi hyvää. Uskallan kokata myöhemminkin, vaikka tänä vuonna Janne saikin lahjaksi villapaidan ja lahjakortin Naughty Burgeriin.
Kahdeltatoista avasimme verhot, ihailimme kaupungin ylle nousevia raketteja, poksautimme kuohuviinin ja mietimme mennyttä ja erityisesti tulevaa.
Huomenna on viimeinen joululomapäiväni. Vaikka töihinpaluu on mukavaa, olen iloinen, että olen säästänyt muutaman lomapäivän tammikuulle.
Olkoon uusi vuosi uutta ja ihmeellistä täynnä.
-Henriikka
