valio oddlygood | Aamukahvilla

Kaupallinen yhteistyö: Valio Oddlygood & Asennemedia

Sienimaniani alkoi muutama vuosi sitten, mutta kärähti liekkeihin ja vähän ylikin eräopaskouluvuonna. Vahtasin koulumatkalla punikkeja, nyljin voitatteja otsalampun valossa yömyöhällä ja kaupunkiin palatessani kynnenaluseni huusivat uutta harrastustani, jota elämäntavaksi olisi saattanut jo kutsua.

Nyttemmin olen hivenen rauhoittunut: olen esimerkiksi tänä syksynä syönyt muutakin kuin sieniä. On ollut silti kiva huomata, ettei sienihommat ole olleet mitään hetkellistä huumaantumista, vaan jäänyt pysyvämmin arkeen ja ruokavalioon.

En syönyt lapsena juurikaan sieniä, eikä perheessämme sienestetty. Sen vuoksi on melkeinpä vielä siistimpää, että tällaista voi oppia ja omaksua aikuisiälläkin.

Juuri ennen Lapin reissuamme kävimme poikaystävän kanssa sienimetsällä Vihdissä.

Tässäpä sienestyksestä haaveileville 7 vinkkiä siihen, mistä sienilajeista sienestys on turvallista aloittaa.

Sienivinkkejä seuraa erinomaiset eväsvinkit, sillä vaikka sienestys on ihanaa, ei se evästaukoja voita millään. Pehmeä kaurakaakao oli kuin lämmin halaus metsässä, ja tuunattu kauragurtti ilahdutti pitkään.

7 helppoa, herkullista ja turvallista sienilajia, joista aloittaa sienestäminen

1. Kanttarelli eli keltavahvero

Klassista, oranssinkeltaista kanttarellia ei voi oikeastaan sekoittaa tavanomaista mielikuvitusta käyttäen kuin valevahveroon, joka on myrkytön sekin, joskin vähän puumaisen makuinen. Mikäli kanttarellin sekoittaisi valevahveroon ja pistäisi poskeensa, ei haittaisi yhtään. (Itsekin olen tämän joskus tehnyt.)

2. Suppilovahvero

Syvällä kosteassa sammaleessa viihtyvä suppilovahvero on torvimainen, ja jalka on kapea ja keltainen (tosin väri saattaa harmaantua sienen vanhentuessa). Suppilovahvero on helppo tunnistaa ja niitä löytyy reilusti, mutta sen voi sekoittaa harrastuksen alussa lievästi myrkylliseen rustonupikkaan. Kirjaa tai puhelinta kannattaa siis pitää mukana, mikäli on epävarma löydöstään.

3. Lampaankääpä

Lampaankääpä on yksi omia suosikkejani, sillä se muuttuu paistettaessa kauniin keltaiseksi, on tekstuuriltaan miellyttävä ja maistuu superhyvältä. Lampaankääpä on pihvimäinen, alapinnaltaan sileä ja väriltään kellanvaalea. Sen voi sekoittaa vuohenkääpään tai typäskääpään, joiden värit kuitenkin poikkeavat lampaankäävästä, eivätkä ne muuta leikatessa väriä sitruunankeltaiseksi. Myös vaaleaorakkaaseen sen saattaa sekoittaa, mutta se ei haittaa (ks. seuraava kohta).

4. Vaaleaorakas

Vaaleaorakas on hyvä ruokasieni, ja lampaankäävän tavoin se kasvaa matalana, napakkana ja ”pihvimäisenä”. Orakkaat tunnistaa parhaiten alapinnan piikistöstä, ja ovat etenkin nuorina kelpoisaa sieniruokaa.

5. Rusko-orakas

Vaaleaorakkaan saattaa sekoittaa rusko-orakkaaseen, joka ei haittaa: molemmat ovat hyviä ruokasieniä. Rusko-orakkaan sävy on oranssinruskeampi vaaleaorakkaaseen verrattuna, mikäli nämä kaksi haluaa kuitenkin toisistaan erottaa. Alapinnalta löytyy samat tutut piikit, joista orakkaat parhaiten tunnistaa.

6. Mustatorvisieni

Mustatorvisieni ei ole kaunein metsän sienistä, mutta on älyttömän herkullinen ja helppo tunnistaa. Sen ohut, mustanharmaa ja nahkamainen olemus ja harmaa alapinta tekevät siitä helposti tunnistettavan, eikä sitä voi sekoittaa kuin harvinaiseen ruskotorvisieneen, joka on hyvä ruokasieni sekin.

7. Herkkutatti

Suuresti hehkutettu herkkutatti on ansaitusti listalla. Se on napakka, topakka ja jalassa on ”valkoinen verkkosukkahousu”. Herkkutatin saattaa sekoittaa männynherkkutattiin, tammenherkkutattiin, kangasherkkutattiin tai koivunherkkutattiin, mutta se ei ole ongelma lainkaan: kaikki näistä ovat erinomaisia. Sappitatti sen sijaan on kinkkisempi: vaikka se ei myrkyllinen olekaan, se pilaa ruoan maun. Sen jalan alaosassa on kuitenkin tumma, isosilmäinen verkkokuvio vaaleammalla pohjalla. Jalka on myös yleensä hoikempi, eikä sieni ei ole kokonaisuudessaan yhtä ”jämäkän oloinen”. Ero selviää viimeistään makutestillä.

Siinäpä teille sieniä sienestettäväksi! Nämä kaikki ovat tällaisenaan valmiita pannulle, uuniin tai mihin niitä nyt haluaakaan käyttää. Orakkaiden kohdalla muistutan hyvästä kypsennyksestä, että kitkeryys ja kirpeys katoaa mausta.

Googlettamalla löydätte sienistä lisäinfoa, sillä haluan ennättää pian eväiden hehkutukseen. Tässä kohtaa muistutan kuitenkin siitä, että muistakaa olla täysin varmoja tunnistuksistanne, ennen kun alatte hotkia sieniä suihinne, saati tarjoilemaan niitä muille. Kun opettelee pari kolmekin lajia sesongissa aivan kunnolla, pysyvät lajit oikeasti pitkään mielessä.

Itse haaveilen sienimummomentorista, jota veisin metsään ja joka opettaisi minulle kaiken sienistä.

Helpot, herkulliset ja turvalliset retkieväät

Hyvän sieniretken kruunu (ellei ehto) on evästauko. Tällä kertaa menimme kevyillä ja helpoilla mutta piristävillä eväillä:

Kaurakaakao:

– Valio Oddlygood Barista -kaurajuomaa
– Kaakaojauhetta

Lämmitä kaurajuoma ja laita termariin. Kaakaojauheen voi sekoittaa joukkoon joko valmistusvaiheessa tai vasta nautinnon hetkellä.

Tyhjä kaurajuomapurkki oli mukana ihan rekvisiittasyistä, jotta voin näyttää teille sen ulkonäön. Kyseessä on kevään uutuutena ilmestynyt 0,75-litrainen puteli, jota myydään suoraan kylmähyllystä. Itselleni pienempi koko sopii hävikkimielessä paremmin, kun juomaa on yhdessä tölkissä vähemmän ja esimerkiksi retkelle se on kätevämmän kokoinen matkaan. Oddlygood Barista on valmistettu Suomessa kotimaisesta gluteenittomasta kaurasta, tuote on gluteeniton, kasvipohjainen ja sopii vegaaneille.

Kauragurtti lisukkeilla

– Valio Oddlygood vähäsokerinen kauragurtti (makuina omena-mango & persikka-banaani)
– pähkinöitä tai siemeniä,
– puolukoita tai muita marjoja metsästä

Oddlygoodin kauragurttipurkeista ehdottomia lemppareitani ovat nuo vähäsokeriset. Pidän niistä sellaisenaankin, mutta jos kaipaa ruokaisuutta tai vaihtelevuutta, pystyy niitä helposti tunaamaan. Meillä oli mukana pieni jämäpussi cashew-pähkinöitä, jotka tiputtelimme jugurtin päälle eväspaikalta löytyneiden puolukoiden kanssa.

Totesimme molemmat, että onpa huvittavaa, että näin yksinkertainen asia voi toimia näin hyvin. Oli tosi hyvää. Ennen evästaukoa ajattelimme, että suuntaamme siitä suoraan autolle, mutta eväiden jälkeen jatkoimme vielä toisenkin tunnin.

Tämän syksyn omia sienisuosikkejani ovat olleet lampaankääpä sekä mustavahakas. Tämä lienee myös ensimmäinen syksy, jolloin olen oikeasti löytänyt reilummin kantarelleja. Olen aina ihmetellyt, että mistä ihmiset niitä oikein keräävät, kun en ole itse löytänyt kuin muutamia hassuja mökinpihalta ennen tätä.

Tämän sieniretken saalis päätyi sieniretkeä seuranneena päivänä Kainuuseen, vanhempien luo kesämökille. Siellä niistä tehtiin valtava sienikastike savustettujen ahventen, perunoiden ja salaatin rinnalle. Usein miksailenkin eri sienilajeja yhteen, sillä usein maut tukevat tai pehmentävät toisiaan hyvin.

Edelleen minulla on haaveissa järjestää seuraajille sieniretki, mutta vielä pitää vähän kehittyä ja kerätä rohkeutta sitä varten. Sitä ennen iloitsen, että saan olla teille tällaisena digitaalisena sieni- ja eväsoppaana.

Varteenotettava ja huomioitava vinkki on myös se, että eväitähän voi hyvin syödä ilman sienestystäkin, mikäli se ei innosta. Vielä en ole nimittäin kuullut kenestäkään, joka ei ilahtuisi eväistä. Sellaiseen henkilöön en ehkä luottaisi.

Ihanaa sienisyksyä!

-Henriikka

Kaupallinen yhteistyö: Valio Oddlygood & Asennemedia

Kotielämään on jo tottunut. Rauhallisempaan elämänrytmiin on jo tottunut.

Erityisesti pääsiäisen jälkeen olen alkanut huomata, että lepo on kulkenut 12 tunnin yöunien myötä kropan lisäksi myös mieleen. Ja luulen, että paljon nukkumisen rinnalla olennaisessa roolissa on myös lepo valveillaoloaikana.

Hyvänen aika, olen pelannut esimerkiksi lautapelejä! Eikö se nyt ole jo merkki siitä, ettei elämässä ole ollut kiire? Kun miettii päivälle ohjelmaa ja mieleen tulee lautapelit, on elämänrytmi juuri sopivan hidas. Juuri sopivan tylsä.

Yksi olennainen, ehkä olennaisin muutos matkustuksen poissaolon lisäksi on se, että olen syönyt lähinnä vain kotitekoista ruokaa. Olen normaalissa arjessa kova syömään ulkona (=laiska ja kiireinen), mutta nyt olen nauttinut erityispaljon itsetehdystä. Itsetehdyllä tarkoitan aika pitkälti poikaystävän tekemää, mutta kotitekoista yhtä lailla. Ja aamu- ja välipalojen teossa olen varsinaisten aterioiden sijaan erinomainen.

Tässä tulisikin kolme helppoa (oikeasti helppoa) ja ravintorikasta välipalavinkkiä kotielämää ilahduttamaan, jos omat rutiini-välkkärit alkavat jo kyllästyttää.

Näistä kaikista tuli myös gluteenittomia ja vegaanisia, joten nämä pitäisi aika monelle terveellisten herkkujen ystävälle myös sopia.

Marjainen tuorepuuro

noin 4–6 välipala-annosta

n. 3 dl Valio Oddlygood vadelma-kauragurtti
n. 200 g pakastemustikat
n. 2 dl kaurahiutaleet (halutessa gluteenittomat)
n. 0,5 dl auringonkukansiemenet

koristeeksi esim. siemeniä, tuoreita vadelmia

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna turvota ja tekeytyä jääkaapissa vähintään pari tuntia, mutta vaikka yön yli.

—

Tuorepuurot ovat nerokkaita. Joukkoon voi heittää vähän mitä sattuu kaapista löytymään: pohjaksi laitetaan joku nestemäinen (kasvigurtti, jugurtti, kasvimaito, piimä…) ja sekaan voi heittää marjoja, chiaa tai muita siemeniä, kanelia, kaardemummaa, mysliä, hiutaleita… vaihtoehtoja on lukemattomia. Määristä ei kannata olla liian tarkka, monenlaisista mixeistä tulee lopulta onnistunut herkkupuuro.

Itselleni tällainen puuro on esimerkiksi monen iltapäivän pelastaja, kun meinaa jo vähän nuupahdella töiden äärellä, mutta ei vielä ihan saisi, kun hommaa riittää. Helppo, nopea valmistaa ja säilyy jääkaapissa usean päivän, joten kerralla voi tehdä vaikka suuremman satsin.

Avokado-pinaattileipäset

Valio Oddlygood veggie slices, smoked
avokado
pinaatti
vegaaninen majoneesi
pesto
leipäsiivut (halutessa gluteenittomat)

Grillaa leipäsiivuja pieni hetki grillivastuksella uunissa, jotta leipäpalojen toiset puolet saavat rapeutta. Voit myös halutessasi valella leivät kevyesti öljyllä ennen grillausta. Ota ne sitten ulos ja levitä rapeille puolille pestoa, majoneesia, vegaanijuustoa, tuore pinaatti ja avokado. Laita sitten leiväpalat päällekkäin ja paista uunissa niin, että myös leivän päällipuolet saavat kunnolla rapeutta ja kerrosleipä lämpiää kokonaisuudessaan.

—

Lämpimät voileivät on aivan suotta silkaksi retroruoaksi leimattu herkku. Ai että, vain taivas on rajana näitä ideoidessa.

Usein työ-flown iskiessä siirrän isoa ateriaa pienellä hetkellä eteenpäin välipalan turvin, ja esimerkiksi tällaiset ruokaisat leipäset ovat erittäin sopiva siirtoruoka. Lounasleivät näistä saa tuunattua helposti, jos heittää väliin vaikkapa savutofusiivut tai muuta kasvisproteiinia.

Minttu-puolukkasmoothie

n. 1–2 dl Valio Oddlygood Barista kaurajuoma tai Oddlygood kaurajuoma
n. 200 g pakastepuolukat
pari pientä kypsää banaania tai yksi reilunkokoinen
pellavansiemenrouhetta
tuoreita mintunlehtiä

Laita blenderiin kaikki ainekset ja sekoita tasaiseksi. Lisäile ainesosia maun mukaan. Huomioi riittävä kaurajuoman määrä erityisesti silloin, jos aiot nauttia smoothien myöhemmin: pellavansiemenrouhe kerää turvotessaan nestettä itseensä, ja smoothiesta tulee paksumpaa.

—

Smoothieta voi myös hyvin soveltaa: olen tehnyt tätä monesti pelkästään kolmella aineksella: yhdellä banaanilla, noin desillä pakastepuolukkaa ja desillä kaurajuomaa.

Niin kuin kuvista näkyy, tämä on myös oiva eväs turvallisiin ulkoiluhetkiin. Eiranrannan kalliot ovat kaikista lähin lähiluontokohteeni, jossa tulee aidosti olo, että saa palan aitoa luontoa. Tällä hetkellä Viikkarin laiva kököttää koko ajan satamassa, ja onhan maisemat muutenkin aika urbaanit, mutta ulapalle tuijottaessa tulee silti olo, että sielu on luonnonrauhassa.

Nämä ovat kaikki sellaisia välipaloja, että voi helposti soveltaa. Yritin miettiä ainesosia, joita ehkä löytyisi kuivakaapin ja jääkaapin uumenista valmiiksi. Tällaisinaan kaikki ovat tosiaan vegaanisia, mutta hukkaan heittäminen on kaikista älyttömintä: älä siis epäröi sekoittaa vaikka tuorepuuroon piimäpurkin pohjia.

Resepteissä loistaa sisällöistäni jo entuudestaan aika tuttu brändi: Valio Oddlygood. Ilokseni hykertelen teillekin, että he ovat loppuvuoden ajan kumppanini niin täällä blogin puolella, podcastissa kuin muissakin somekanavissa. He pitivät sallivasta, hyväntuulisesta menostani, ja minä heidän tuotteistaan, ja nyt kun tuotteista on tullut gluteenittomia, match oli erihyvä.

Barista -kaurajuoma onkin ollut käytössäni jo viime syksyn lanseerauksesta lähtien, kun otin sen mukaan syksyisien sieniretkien termarikahveja varten. Tosi moni ystäväkin on vaihtanut nimenomaan tähän: maku on verraton, tuote gluteeniton ja mikä parasta, kotimainen.

Rutiinit luovat turvaa, mutta itselleni rutiineiksi riittävät kyllä tietyt ateriat päivässä. Nautin siitä, että maut ja tyylit (ja astiat!) vaihtelevat niin aamiaisilla, välipaloilla kuin lounailla ja päivällisilläkin. Ja onneksi ne opiskelujen alkuajat ovat ohi, kun välipalana oli lähes aina muroja hillolla. Ravintorikkaasti, värikkäästi ja monipuolisesti kun syö, ilman liikoja sääntöjä, ei voi mennä pieleen.

Iloa kaikille alkaneeseen viikkoon.

Toivotaan, että aurinko saadaan taivaalle mahdollisimman usein, ja että naapurini, tänä keväänä aloittanut kitarasankari, on löytänyt soitettuihin biiseihinsä edes yhden uuden kappaleen ainokaisensa rinnalle.