3.4.2018

Kevätkoti – lattiasiesta ja reilusti väriä

–

sisustus, yhteistyöTags: vallila, vallila interior

Kaupallinen yhteistyö: Vallila & Asennemedia

Viime torstaina leveä valonsäde paistoi ikkunasta sisälle kotiimme ja lämmitti lattiaan kirkkaan raidan. Levitin uuden tiikerimattomme maahan ja pidin siinä tunnin siestan.

Rakastan tuota mattoa. Siis periaatteessahan se on todella raju, mutta siksi juuri pidän siitä. Sitä paitsi rakastan tiikereitä, niiden voimaa, ylväyttä ja häikäilemättömyyttä. Kun nukuin ja venyttelin tiikerin vierellä, tuntui että sain itsekin voimaa – siitäkin huolimatta, että tämä tiikeri olikin vain 2D-matto.

Jos saan valita kodistamme parhaan paikan rentoutumiselle, se on lattialla. Lankkukontaktissa on jotain lempeän alkeellista, konkreettisen maanläheistä. Mielenikin rentoutuu parhaitaen, kun kroppa on mahdollisimman lähellä maata.

Kevät myllää ajatuksia myös sisustuksessa. Vaikka en nyt varsinaisesti ole tänä talvena (tai yhtään minään talvena) pitänyt mitään viltin-kanssa-kotoilu-kautta, niin valo tekee ajatuksiin niin suuria uudistuslinjoja. Olohuoneen nurkassa myymistä ja lahjoittamista odottavat kirpputorikamat alkavat näyttää muumimöröltä, joista haluaisi mahdollisimman pian eroon. Valo paljastaa, että ikkunat kannattaisi pestä tänäkin vuonna ja että nurkissa omiaan leikkivät pölykoirat eivät katoa itsestään.

Kaikki värikäs, iloinen ja vähän överi kiinnostaa. Kaikessa ei tarvitse olla niin paljon järkeä. Tällä hetkellä huomioni kiinnittyy erityisesti metsän eri väreihin, esimerkiksi vihreään, oranssiin ja keltaiseen.

Eläinkuvioisten Siesta-maton ja -tyynynpäällisten valinta ei taatusti ollut järki- vaan tunneperusteinen. Yllä olevien kuvien kelta-pinkki Kaino-pöytäliina taas kiinnitti huomioni Vallila-liikkeen ikkunassa rohkean printtinsä vuoksi.

Vallilan valtavasta, kahdesti vuodessa uudistuvasta sisustuskokoelmasta kaavailin kaktuskuvioisen Diego-kankaan sopivan yhtä lailla pöytäliinaksi, vaan löysin itseni haaveilemasta näyttävästä kesämekosta. Kaktukset istuisivat kuitenkin paremmin vaatetyyliini kuin kevätkotiimme.

(Yllä kuvassa: Perry-kangas)

Olen keväisin helposti alakuloinen. Syksyisin olen voimissani, vaikka ympärillä nuristaan kesän lopusta ja pimeydestä. Tänä vuonna pyrin taltuttamaan kevätkaamoksen ottamalla riittävän rauhallisesti: pitämällä lattiasiestaa ja nukkumalla pidempään, vaikka aamut kirkastuvatkin aiemmin. Nyt keväällä on hyvä vähän höllätä, jotta kesällä voi sitten rauhassa riekkua kellon ympäri.

Janne on ammentanut vaihtuvasta vuodenajasta uuden alun tunnelmaa. Sängystämme on tullut hänen virallinen studionsa, jossa vaimon itketysbiisit syntyvät. Vihreät Forssa-lakanat ovat aika räädi valinta, eikä todellakaan perinteistä tyyliämme. Kaavailin näitä lakanoita kesämökin lukunurkan piristykseksi, vaan näköjään Jannen studio mätsää näihin yhtä lailla.

Kaikkein tärkeimpänä rauhan ja levon lisäksi keväässä nousee esiin siivoamisen tarve. Puhdas, järjestetty koti on paras kevätkoti. Kalenterin välissä odottaa edelleen joululahjaksi saatu siivouslahjakortti, jonka käyttöä odotan kuin lukuvuositodistusta lapsena. Janne myös jostain huvittavasta vedostamme minulle kodin suursiivouksen pystyssä. Päästäpä villakoirista nurkissa, päästäpä turhasta tavarasta niin kodissa kuin ajatuksissa!

Olen huomannut, että ajatellessani suurinta luksusta ikinä, haaveilen vapaasta viikosta, jolloin saisi vain kiertää hissukseen kotia siivoten ja järjestellen. On se kumma, että näinkin yksinkertaisen asian toteuttaminen tuntuu olevan niin kaukainen haave, vaikka oikeasti pitäisi vaan jättää muutamat kinkerit tai lounastreffit välistä ja tarttua pölyhuiskaan ja imuriin. Tai vaikka siihen siivouslahjakorttikoodiin.

Ensi syksynä saatan taas katsoa kangasvalintojani ja pöytäliinavalikoimaani ja pohtia, että kuinka löysällä aivoni lilluivatkaan nesteessään aprillipäivän tienoilla. Mutta nyt haluan kietoutua väreihin, innostua vapun odottamisesta ja kattaa pöydän leikkisästi.

Haluan yrittää estää kevätkaamoksen keinolla millä hyvänsä. Ankeilla ehtii sitten, kun sataa taas kuusi kuukautta loskaa.

-Henriikka

Vallilalla on käynnissä mattokampanja: Kaikki Vallila-matot -25 % Vallila.fi-verkkokaupassa ja 9 myymälässä 16.4. asti ja koskee normaalihintaisia tuotteita (ei tilaustuotteita).

22.2.2017

Yksin yhteisessä kodissa

–

sisustus, yhteistyöTags: adalmiina, alma, kangas, kuosi, lakanat, pussilakanat, sänky jossa säilytystilaa, vallila, vallila interior, Vallila kevään 2017 mallisto, vallilan kankaiden osto

Kaupallinen yhteistyö: Vallila Interior ja Asennemedia

Haluan olla yhteisessä kodissamme välillä myös yksin. Lukea kirjaa täysin siihen maailmaan uppoutuneena, nauttia aamiaiseni hiljaisuudessa tai kaivautua peittomajaan syömään irtokarkkeja. En vaadi itselleni kaikkia 43 neliötä, muutama riittää. Tosin vihaisena vien helposti rappukäytävän hapenkin.

Yhdessä yksin oleminen on joskus haastavaa, mutta tärkeää. Kodin on oltava yhteinen, mutta myös molemmille ihana paikka, vaikka toinen olisikin vielä töissä tai vaikka matkoilla.

Ilon voi löytää muualtakin, itselleni koti on ennen kaikkea esteettinen rauhoittumisen paikka. Suurena linjanamme on, että vaaleita sävyjä rikkoo värikkäät yksityiskohdat ja yllättävät kuosit.

Näissä kuvissa on samaa kuosia Vallilalta useassa kohdassa kotia: sängyssä Alma-pussilakanat, sohvalla Alma-tyynynpäälliset ja pöytäliinaksi sommittelen alimmissa kuvissa Alma– ja Adalmiina-kangasta. Halusin kokeilla miltä näyttää, jos kotiin ottaa samaa kuosielementtiä useaan eri tilaan ja tarkoitukseen.

Pidän siitä, että kotimme ratkaisut herättävät kysymyksiä: ”Miksi te noin olette tehneet? Miksi ihmeessä valitsitte noin?”

Olin myönteisesti yllättynyt. Iso kukkakuosi sujahti kotiimme huomaamattomasti ja saumattomasti. Odotin räikeämpää efektiä, vaan sainkin selkeiden kuosien harmonian.

Niin paljon kun keittiön ystävän nikkaroimaa pöytäämme rakastankin, niin olen kaavaillut vaihtopöytäliinoja muuttamaan pienen tilan tunnelmaa. Valitsin Vallilan kankaista Alman ja Adalmiinan pöytäliinakankaiksi.

Edessä on yksinkertainen ompelutyö: reunojen ompelu. Kankaat näyttivät tosin niin hienoilta pöytäliinoina viimeistelemättöminäkin, että saas nähdä kuinka pitkälle työni siirtyy.

Vallilan kankaat on suunniteltu pääasiallisesti sisustuskäyttöön ja soveltuvat oikein hyvin erilaisiin sisustus- ja ompelutöihin. Jos joku on niin onnekas, että osaa ommella vaatteita, niin osaa ehkä myös tsekata kankaiden pesuohjeet erityisen huolellisesti?

Nyt keksin! Äitini on tulossa taas pian Helsinkiin opiskelupäivien ajaksi. Hän saa maksaa sohvavuokran taas ompeluoppeina: viimeksi hän opetti Jannea paikkamaan haaroista ratkenneita farkkuja. Farkkuja korjattiin lopulta yhdeksät.

Vallilan kankaita voi ostaa Vallila-myymälöistä ja Vallila.fi-verkkokaupasta. Mieleisestä kankaasta valitaan väri sekä metri- tai raporttimäärä.

Kankaat myydään kuosin kuvioaiheen koosta, eli raporttikoosta, riippuen joko tasametreittäin tai raporteittain. Yleensä suurikuvioiset kankaat myydään raporteittain ja pienikuvioiset kankaat tasametreittäin. Mutta ei tarvitse panikoida, jos ei osaa arvioida kuvion suuruutta, sillä verkkokaupan tuotesivulta näkee kaikki tällaiset yksityiskohtatiedot. Vallilan kankaiden raporttikoko on 22 cm, 34 cm, 64 cm tai 91 cm.

Vallilan kankaat ovat 145–150 cm leveitä, ja niissä esiintyvät samat kuosit kuin muissakin Vallilan valmistuotteissa. Kankaita on saatavilla useissa eri materiaaleissa, kuvioissa ja väreissä. Kannattaa myös huomata, että kankaat ovat mittaan leikattuja mittatilaustuotteita eikä niillä ole vaihto- tai palautusoikeutta.

Itse asiassa tällä hetkellä on juuri käynnissä kangaskampanja. Tämän viikon ajan Vallilan normaalihintaiset metrikankaat ovat –25 % alennuksessa Vallilan verkkokaupassa ja myymälöissä 26.2 asti (Tampereella ei metrikankaita). Myymälöissä on myös verho-ompelua, jos oma ompelumentori on ulottumattomissa.

Verhoja meillä ei ole, eikä verhotankojakaan, mutta muuten tekstiilit ovat vahvasti käytössä. Eivätkä verhotkaan ole ikuisesti arestissa oleva mahdollisuus. Välillä menee paikkaan, joiden hyvästä tunnelmasta verhot ovat niin selkeästi vastuussa, että tekee mieli itsekin hankkia sellaiset.

Kevään ja valon lisääntymisen myötä kasvaa tarve uudistaa kotia: pestä ikkunat, ostaa uudet lakanat ja hankkia vihdoin se sohvapöytä. Luulen, että tarvitsen tulevan puolenvuoden aikana myös puolta vähemmän omaa tilaa kuin männä pimeänä kautena.

Valoa päivään!

-Henriikka

21.8.2016

Kauniiden unien makuuhuone

–

sisustus, yhteistyöTags: kuosi, lumi-ilves lakanat, luontopolku koristetyyny, nukkuville, sänky jossa on säilytysilaa, vaistot AW16, vallila, Vallilan syksyn 2016 mallisto

Yhteistyössä Asennemedia ja Vallila Interior

Olen nukkunut kesällä niin autuaan hyvin. Välillä kaverin luona yökylässä, välillä teltassa, välillä hotellissa ja välillä motellissa. Lähes koko ajan Suomessa, välillä Norjassa, Ruotsissa ja Saksassakin. Kaikista rakkain nukkumapaikka on kuitenkin oman kodin pieni, valkoinen makuuhuone.

Kerroin ennen lomaani kollegalleni, etten koskaan näe unia. En vain näe, vaan nukun täysin pimennossa nukahtamisesta aamuun saakka. Hän kertoi, ettei liian vähän nukkuvat ihmiset näe unia.

Ja arvatkaa! Nyt olen nähnyt unia koko elokuun. Välillä potkulautailen metsässä ystävieni kanssa, välillä opettelen ajamaan automaattivaihteista autoa, välillä kietoudun suureen kaulaliinaan ja lähden kaupungille pelkästään se ylläni.

Puhumme edelleen nykyisestä kodistamme ”uutena kotina”. Järkytyimme tajutessamme viime viikolla, että olemme asuneet täällä jo kahdeksan kuukautta. Tämä pieni asuntomme on onnenkehto. Olen onnellinen täällä.

Toki oloon vaikuttaa moni muukin asia kuin koti, mutta tuntuu niin hyvältä, että koti on itselle mieluisa paikka palata. Arabianrannan asunto (tai sitä edellinen Haagan koti) oli minulle neutraali paikka, johon oli hyvä palata ja josta kertyi ihania, ihania muistoja. En kuitenkaan koskaan jäänyt oleskelemaan kotiimme, jos halusin viihtyä erityisesti. Nyt saatan maata pötköttää sohvalla tai sängyllä tuijottaen kaunista kattoa nauttien rauhasta ympärillä hälisevän Helsingin unohtuessa tyystin.

Olisikohan tämä ensimmäinen kerta, kun jaan kuvia ”uudesta” makuuhuoneestamme? Noin kymmenen neliön makuuhuone on pyhitetty hyville unille, iltaisille keskusteluille ja pussailulle.

Kuvissa näkyvät lakanat ovat Vallilan uutta Vaistot-mallistoa. Lumi-ilves-nimeä kantavat pussilakanat ovat samanaikaisesti uniset mutta iloiset. Lapsuuden lempielokuva ”Poika ja Ilves” näyttäytyy lakanoissa ihan uudella tavalla. Jos pitäisimme verhoja, voisin hyvin harkita kuosia siihenkin.

Makuuhuoneeseen ei paljon mahdu: sängyn lisäksi vaatekaapit, kirjahylly ja yksinäinen tuoli. Oikeanlainen työpöytä pitäisi vielä löytää ja kiikuttaa kirjahyllyn viereen. Tärkein on kuitenkin valkoinen sänkymme, jota kutsumme laivaksi. Miten kutsuva se onkaan!

Ainiin! Sängyn päälle heitetyt koristetyynyt ovat Luontopolku-kuosiset. Sulautuvat lakanoihin lähes yhtä hyvin kuin ilves.

Palasin viime yönä työmatkalta Saksasta. Olimme työporukan kanssa virkistäytymässä syksyn alun kunniaksi Traben-Trarbachissa, jokilaakson kauniissa maisemissa. Olin kotona yhden aikaan yöllä, eikä mikään ole tuntunut pitkään aikaan yhtä ihanalta kuin kaivautua suihkun jälkeen lakanoihin ja nukkua tutussa kainalossa pitkälle sunnuntaihin.

Aurinkoista sunnuntaita!

-Henriikka

9.3.2016

Marjatta Metsovaaran comeback Vallilan kankaissa

–

nostalgia, sisustus, yhteistyöTags: kevät kesä 2016, kodintekstiili, kuosisuunnittelija, mallisto, marjatta metsovaara vallila, ss2016, suunnittelija, tekstiilisuunnittelija, vallila, vallila interior

Yhteistyössä Asennemedia ja Vallila Interior

Uusi kotimme valmistuu hiljalleen. Maanantaina tilasimme vihdoin vaatekaapit, ja kasvava valon määrä tuo luottoa siihen, että ensikodistamme voi tulla unelmiemme koti. Kolme ja puolimetriset huoneet huutavat tauluja seinilleen, mutta me otamme rauhassa. On paras edetä sopivan hitaasti, valon määrän lisääntyessä, tuparien lähestyessä voimme kiihdyttää tahtia. Tupaantuliaiset ovat kuin ovatkin kalenterissa.

Uusi koti tuo mukanaan myös täysin uuden ympäristön tekstiileille. Haluaisin kaikessa sisustuksessa miettiä talon historiaa, mutta toisaalta yhdistää kodintekstiilit kuitenkin tähän vuosikymmeneen. Aalto, Elle, Liliana, Miranda, Päivänkakkara ja Valmu… Siinä kauniita nimiä kuoseille, jotka herättävät varmasti muistoja esimerkiksi vanhemmissani. Kaikki ovat Marjatta Metsovaaran, ikonisen kuosisuunnittelijan käsialaa. Vallila toi osana kevät/kesä 2016 -kokoelmaansa uudelleentuotantoon rakastetun suomalaisen tekstiilitaiteilijan (1927–2014) kuoseja vuosikymmenten takaa.

Kuvissa näkyvä, raikkaan vihreänä ja pinkkinä valkoisella pohjalla oleva kuosi on nostalginen Elle.

Luulin vieväni Ellet kesän tullen kesämökillemme raikastamaan muuten kovin tummanpuhuvaa ympäristöä. Ne ovat kuitenkin alkaneet näyttää niin hyvältä täällä kaupunkikodissamme, että täytyy vielä harkita muutamasti. Luulin, etten halua kotiimme lainkaan verhoja, mutta erityisesti vihreävalkoiset kankaat tuntuvat sopivan vihreän katon alle hyvin. En kyllä epäile yhtään, etteikö Elle-kappa sopisi mökillekin loistavasti.

Metsovaaran tuotiin tuotantoon yhteensä kuusi ja niistä toteutettiin kankaana kaikkiaan 15 väritystä. Vallilan uudelleentuotantoon tuomat kuosit tuovat mukanaan vuosikymmenten takaista retro-tunnelmaa,
suuria ja näyttäviä kukkia sekä hauskaa värien käyttöä. Kokonaisuus ei ole kuitenkaan liian retro, sillä värit on valittu tarkkaan. Vallilan Design Studio on päässyt puhaltamaan uutta elämää vanhoihin kuoseihin: värityksiin on tuotu uusia sävyjä 2010-luvun koteihin, lähtökohtia ja juuriaan unohtamatta. Sisustajan ei tarvitse valita koko retrokirjoa, vaan joukosta voi valita yhden tai muutaman itselleen sopivan sävyn.

Mustavalkoiselle tai hillitylle sisustajalle tuotteet eivät ole: annetaan värien kunnolla loistaa.

En olisi tuotteista ja kuoseista varmasti yhtä kiinnostunut, ellen tietäisi historiasta kuosien takaa. Tarinat ankkuroivat kuoseja nykypäivään ja selittävät vahvoja retrovaikutteita.

Marjatta Metsovaaran perhekin toimi tekstiilialan perheyrityksessä, joten hän sai tutustua suunnitteluun jo nuorena. Lapsuuden kipinä kangassuunnittelu-uralle johti Taaideteolliseen oppilaitokseen, jonka jälkeen Metsovaara perusti oman yrityksen vuonna 1954. Uran aktiiviaika sijoittuu 1950-luvulta 60-luvun loppupuolelle saakka. Parinkymmenen vuoden aikana syntyneet kuosit ovat sopivasti övereitä ja vähän keulivia, mutta ennen kaikkea rohkeita ja erottuvia.

Monia palkintoja kerännyt Metsovaara viihtyi sekä Suomessa että ulkomailla, jonne hän suuntasi aktiivisesti myös kaupantekoaan. Belgiaan hän muutti vuonna 1965. Metsovaara vei suomalaista
tekstiiliteollisuutta eteenpäin tuomalla vaikutteita ja muun muassa uusia materiaaleja Suomeen
eikä voi väittää, etteikö hän olisi ollut aikanaan yksi suomalaisen tekstiilisuunnittelun suurista hahmoista.

Metsovaara löysi inspiraatiota niin Suomesta kuin eurooppalaisesta kulttuurista ja luonnosta. Metsovaara suunnitteli aina ensisijaisesti koteihin ja ihmisille, ja toivoi tuotteiden olevan kuluttajille helppoja lähestyä. Jos minä olisin kuosisuunnittelija, toivoisin tekeväni työtäni samoin periaattein ja luulen, että inspiraatiokin löytyisi samoista lähteistä.

On hienoa, että Vallila on nostaa taiteilijan kuosit uudelleentuotantoon ja työn takaisin jalustalle. Olen nimittäin tehnyt nyt tätä yhteistyötä valmistellessani huomion, että paljon kansainvälistäkin huomiota niittänyt Metsovaara on Suomessa surullisen unohdettu.

Saa nähdä, mistä Ellet löytävät paikkansa: vihreän katon alta vai mökistä järven rannalta.

-Henriikka

3.12.2015

Jos et muuta muista niin paketoi kauniisti

–

design, juhlat, lahjat, sisustus, yhteistyöTags: blogiyhteistyö, design, joululahja, lahjavinkki, sisustus, vallila, vallila interior, vinkki, yhteistyö

Yhteistyössä Asennemedia ja Vallila Interior

Olen jouluihminen. Olen lahjaihminen.

En voi väittää, että lahjat tekisivät jouluni, mutta kyllä niillä on vahva merkitys. Lahjojen ja huomionosoitusten kautta voi sanoa paljon asioita, joita ei muuten pystyisi. Lahja osoittaa millaisena lahjan antaja näkee lahjan saajan tai antaa ainakin suuntaa siitä. Lahja kertoo lahjan antajan ja saajan suhteesta. Lahjasta voi myös päätellä kuinka hyvin lahjanantaja tuntee lahjottavansa – tai vaihtoehtoisesti kuinka huonosti.

Rakastan joululahjaostoksia. En ole ainakaan vielä tähän päivään mennessä päässyt stressiin asian kanssa enkä suoraan sanoen usko, että koskaan pääsenkään. En tietysti aina löydä lahjansaajan arvoista lahjaa, mutta minusta onkin parempi jättää lahja ostamatta kuin ostaa väkivängällä jotakin. Sitten jossain tulevassa hetkessä saattaakin löytyä juuri jotain sopivaa ja silloin tartun tilaisuuteen. Joskus joululahjani saapuvatkin vastaanottajilleen vasta helmikuussa.

Lahjonen hinnalla ei ole merkitystä. Nerokkaimmat lahjat syntyvät halvimmalla, sillä edullisen mutta hyvän lahjan ostamiseen tarvitaan jo astetta enemmän tietoa ja taitoa. Suurella rahalla saa jo monenmoista.

Paras lähivuosina saamani lahja on ollut salaattilinko. Mintunvihreä, sopivan pieni linko tuli huutavaan tarpeeseen ja näyttää vielä äärimmäisen söpöltä (tai siis salaattilingoksi äärimmäisen söpöltä). Siskoni oli kiertänyt monet kaupat ja selannut nettikaupat ennen kuin oli löytänyt sellaisen, jonka kuvitteli miellyttävän visuaalista silmääni riittämiin. Haha, vaativa sisko.

Näihin kuviin olen kerännyt lahjaideoita, joista itse ilahtuisin ikihyviksi. Käytännöllisiä, tarpeellisia ja kuitenkin kauniita.

Ensimmäisen kuvan mukit ja keittiöpyyhe ovat näiden kuvien suosikkeja. Silmät nauliintuu kuosiin kiinni ja etenkin mukeissa on erityisen lempeä tunnelma.

Toisen kuvan Haltiatar-leipäkorissa on kukkaa, kirjaa, kuohuvaa ja vähän ehostusta tyyliin. Yhtä lailla koriin voisi nostaa rahapuun tai muun elävän huonekasvin tai leikkokukkakimpun maljakkoineen. Ehkä joululimppu tai itsetehdyt leivonnaisetkin kulkisivat korissa kivasti?

Unijutut ovat joululahjatuotteiden aatelia. Ainakin itselläni jouluun kuuluu vahvasti lepääminen, uni ja rentoutuminen. Jos lahjansaajan oikeasti tuntee, voi hänelle hyvin paketoida pyjaman, villasukat tai lakanat lahjaksi. Pakata pakettiin hyvää oloa. Pehmeät paketit viestivät lämpöistä joulua: ”ota rauhassa ja nuku hyvin.”

Olen saanut useasti lahjaksi lakanoita, sillä minun tiedetään pitävän niistä. Tuplapussilakanat menevät käyttöön oman peittomme ympärille ja yksittäislakanat jäävät vierasänkyä varten. Meillä on univieraita usein enkä halua peitellä vieraita vanhoihin ja virttyneisiin. Jos siis saavut meille yökylään, saatat nukkua kuvien Avajaiset-pussilakanoissa. Ehkä laitamme tyynyllesi Marianne-karkinkin.

Viimeisen kuvan essu on sekin lahjoja, jonka löytäisin ilolla ja riemulla paketista. Samaan kategoriaan kuuluvat kauniit sammutuspeitteet, patakintaat ja -laput. Tuikitarpeellista, mutta harvoin kovin esteettistä. Kaunis ja käytännöllinen yhdistettynä kiteyttääkin oman lahjapolitiikkani. Eikun eipäs kiteytäkkään! Joskus ostan jotain kaunista mutta täysin turhaa. Sallittakoon hairahdukset.

Ymmärrän kyllä, etteivät kaikki ole lahjaihmisiä. Ei-lahjaihmisen lahjanostaminen lahjaihmiselle saattaakin olla tuskainen polku. Kamalat paineet, kun tietää saajan ylianalysoivan lahjaa ja ystävyyttä paketin avatessaan. Annan siis toki armoa tässäkin asiassa.

Jos et muuta muista, niin paketoi kauniisti. Ja säästä kuitti.
Iloa jouluostoksille!

-Henriikka

Ps. Meidän muuttolaatikkokodin vuoksi pihistin kuvauslainaan Ullan kodin. Hih ja kiitos.