Kotona on parasta, kun voi vain hipsiä paikasta toiseen. Kun kerrankin on aikaa. Asetella vääriin paikkoihin joutuneita tavaroita oikeille paikoille, asettaa puhtaita vaatteita henkareille ja kastella kaikki viherkasvit. Rullata villahuivit näteiksi rulliksi, tarraharjata mustat takit ja pyyhkäistä kengistä katupöly.

Pestä täysi koneellinen pyykkiä ja kaikki lakana- ja pyyhepyykki. Hipsiä vähän lisää, laittaa kahvi tulille. Juoda kaikki pois ja keittää parin tunnin päästä uutta.

Laittaa Spotifystä musiikkia soimaan. Joku fiilis-lista, jonka joka viidennen biisin joutuu skippaamaan. Ehkä ”Aamukahvi”, sillä nimi muistuttaa hauskasti jotain, mutta en keksi mitä.

Kotona on parasta, kun voi pyyhkiä pölyt kaikessa rauhassa ja olla imuroimatta, jos ei jaksa. Katsoa likaisia ikkunoita silmät sirrillään ja todeta, että kyllä niitä vielä hetken sietää.

Haaveilla kaikesta, mitä aikoo kesällä, vaikkei kolmasosakaan todellisuudessa toteudu.

Kotona on parasta kurkkia hyllyjen päälle ja vitriiniin ja miettiä jokaista esinettä: mistä matkalta mikäkin on kulkenut ja millaisia muistoja niissä on. Mikä astia on mummin vanha ja mitä niistä ihailin jo lapsena mummin ja vaarin valtavassa talossa.

   Kotona on parasta käpertyä kerälle.
Ja herätä kun hitaasti etenevä huhtikuu on ohi.

-Henriikka