Tilannepäivitys: kyllä kävi tuuri! Vanha, sininen vaunu taas ja tuttu, oransseilla pöydillä viimeistelty hytti.

Tosin emme varanneet lippuja itse, joten alan epäillä, onkohan varaajan itse mahdollista vaikuttaa asiaan? Ja me kun olemme hurranneet niin kovasti! Ehkä siniset vaunut ovatkin edullisempia? Niin ei tietenkään kuuluisi olla, sillä nostalgiasta kannattaa maksaa roimasti.

Joka tapauksessa kotimatkamme on alkanut aivan ihanan, ihanan viikon jälkeen ja heräämme toivon ja aikataulun mukaan aamupäivällä Helsingistä. Äsken ikkunasta näkyi vielä vaikka mitä sinistä ja valkoista, nyt ulkoa hohkaa pimeys.

Näettekö yllä olevan kuvan äijät taustalla? Luultavasti näette. He lapioivat käsillään vimmatusti lunta muovikassiin ennen junan lähtemistä. Puheista olisi voinut uskoa, että hakivat kylmikettä oluelle, vaan tuskinpa vaan – ehkäpä hakivat kylmää lunta laskettelusta turvonneille nilkoille?

Meidän repuissa odottavat eväsleivät ja hedelmiä. Vähän harmittaa, ettei lime-Dumleja ole enää yhtään jäljellä, mutta ainakin on pakkaspäivästä punaiset posket ja muisto eilisistä karkeista.

Kirjoitan tänne nyt itselleni ylös ensi vuotta varten pienen muistutuksen:
Matkusta joka talvi Lappiin. Voit vaikka joskus vielä muuttaakin sinne, jos aika on otollinen ja hetki moiselle suopea. Vedä tunturi-ilmaa niin syvälle keuhkoihisi, että hengittelet levollisesti aina seuraaville lumille saakka.

Nyt olisi junailtapalan aika. Matkakuviin ja -kertomuksiin palaan huomenna.

-Henriikka