Kaupallinen yhteistyö: Säästöpankki & Asennemedia

Yrittäjyys – pahin painajainen vai tulevaisuudessa siintävä haavekuva? Ehkä ei kumpikaan näistä ääripäistä, vaan jotain siltä väliltä, niin kuin se oli ennen yrittäjyyttä minullekin.

Perustin yritykseni viitisen vuotta sitten, kun laskutusta vaadittiin palkkioidenmaksuun blogiagentuurissa, jonne siirryin. En ehtinyt asiaa silloin sen koommin miettiä, kun tilanne yksinkertaisesti vaati yrittäjyyttä. Toisaalta asiassa ei ollut kummoisia riskejäkään, sillä aloitin yrityksen pyörittämisen sivutoimisesti. Kun homma sitten lähti rullailemaan kiitettävästi eteenpäin, siirryin kaksi ja puoli vuotta sitten, helmikuussa 2017, täyspäiväiseksi yrittäjäksi.

Tänään kirjoituksen aiheena on yrittäjän talousasiat: millaisia rahahommeleita yrittäjä joutuu miettimään yritystä perustaessaan ja pyörittäessään?

Tuolloin vuodenvaihteessa 2015 perustin toiminimen sen helppouden takia ja tuolla helppouden tiellä olen vieläkin. Lähitulevaisuudessa siintää kuitenkin suunnitelma vaihtaa kevyemmän verotuksen ja yleisen uskottavuuden vuoksi osakeyhtiöön. Tätä kirjoitusta kannattaa kuitenkin vielä lukea sellaisin rillein, että puhun pääosin yksityisestä elinkeinoharjoittamisesta eli toiminimi-yrittäjyydestä.

Talouspuoli on taatusti suurin yksittäinen syy, miksi yrittäjyys pelottaa. Tarkoitukseni on siksikin avata vähän, ettei kokonaisuus ole todellakaan mikään mahdoton. Yrittäjyydessä on niin paljon hienoja puolia, että yhden talous-mörön taklaa helposti. Sitä paitsi olen ainakin itse nimenomaan innostunut rahasta sen myötä, että sitä on joutunut ja saanut miettiä yrittäjänä vähän tarkemmin ja uudesta näkökulmasta.

Yrityksen perustaminen – koska uskallan, mitä kaikki maksaa?

Yrityksen perustamiselle ei ole mitään oikeaa tai väärää hetkeä; joku aloittaa ikään kuin huomaamattaan, niin kuin itselleni kävi. Joku tekee liiketoimintasuunnitelmat ja laskelmat, säästää tai hakee rahoitusta, irtisanoutuu ja hyppää tuntemattomaan. Tapoja on monia.

Mitä yrityksen perustaminen maksaa?

Yrityksen perustamisen hinta riippuu siitä, minkä yritysmuodon yritykselleen valitsee ja tehdäänkö perustamisilmoitus sähköisesti vai paperilomakkeella. Tänä vuonna osakeyhtiön perustaminen sähköisesti maksaa 275 euroa ja paperilomakkeella 380 euroa, kun taas toiminimillä hinta on sähköisesti 60 euroa ja paperilomakkeella 110 euroa. Muita yritysmuotoja ei voi perustaa vielä sähköisesti. Avoimilla- ja kommandiittiyhtiöillä perustamishinta on 240 euroa ja muilla yritysmuodoilla, kuten osuuskunnilla ja asunto-osakeyhtiöillä 380 euroa.

Osakeyhtiön 2500 euron alkupääoma on ollut pitkään velvoite osakeyhtiön perustamisessa, mutta heinäkuun alusta tämä velvoite on poistunut.

Realistisia perustamiskuluja on tietysti aika mahdoton kertoa tietämättä liikeideasta. Itse aloitin sivutoimisena yrittäjänä, eikä yrittäjyyden aloittaminen vaatinut minkäänlaisia investointeja, liiketilaa tai hankintoja. Näin ollen ainoa lisääntynyt kulu oli YEL-vakuutus (*tästä alempana lisää). Uudet yritykset syntyvät ylipäätänsäkin pääosin palvelualoille, joissa yrittäjä myy omaa osaamistaan eivätkä investoinnit useinkaan ole kovin suuria. Aloittelevan yrittäjän on kuitenkin hyvä muistaa, että alussa käyttömenot voivat olla yllättävänkin suuret, jos haluaa panostaa heti homman alkaessa esimerkiksi markkinointiin ja vakuutuksiin tai joutuu hankkimaan viranomaislupia.

Starttiraha

Ennen yrityksen perustamista ja aloittamista, kannattaa huomioida starttirahan saamisen mahdollisuus. Starttiraha eli aloittavan yrittäjän tuki edistää uutta yritystoimintaa ja työllistymistä. Peruspäivärahan suuruinen ”apusumma”, 32,40 euroa päivältä, maksetaan korkeintaan vuoden ajalta ja sen on tarkoitus avittaa yritystoiminta vakituiseksi käynnistysvaiheessa. Starttirahan saamiselle on ehtoja, joihin kannattaa perehtyä kunnolla, jos tällaisen lisäavun tahtoisi itselleen.

Missä kohtaa yrittäjäksi uskaltaa hypätä?

Itse odottelin täyspäiväistä yrittäjyyttä melko pitkään, sillä halusin ottaa varman päälle. Vasta kun olisin tullut toimeen jo pelkästään sivutoimena tehdyillä yritystuloilla, uskalsin jäädä pois päivätöistä. Tai kyse ei ollut ehkä niinkään uskalluksesta, vaan puhtaasta halustakin: nautin töistäni viestintätoimistossa. Jossain vaiheessa huomasin vain ajan olevan niin kortilla, että oli parempi tehdä ratkaisu, jos mieli saada vähän vapaa-aikaa. Ja minähän mielin, sillä elämässä ei muuten ole oikein mitään järkeä.

Joku toinen tekee ratkaisun varmasti jo aiemmin. Suosittelen tekemään selkeän riski- ja mahdollisuuskartoituksen, säästämään puskurirahaston ja sen jälkeen astumaan rohkeasti eteenpäin: et koskaan voi tietää kaikkea, mitä tulevaisuus tuo.

Kevytyrittäjyyden vaihtoehto

Jos mielessä on potentiaalinen liikeidea, mutta yrittäjyys mietityttää, kevytyrittäjyys on kaikista helpoin ja yksinkertaisin muoto yrittämiselle. Silloin ei tarvita omaa y-tunnusta, eikä yrittäjä ole kirjanpitovelvollinen ollenkaan. Toiminnan voi aloittaa ja lopettaa milloin tahansa, jos yritystoiminta ei lähdekään kehittymään kannattavaksi. Kevytyrittäjyys tarkoittaa käytännössä sitä, että käytetään laskutuspalvelua: näin ollen pystytään laskuttamaan tehtyjä töitä ja saamaan yrittäjyyden alku luotua.

Yrittäjän talous – tärkeimmät huomioonotettavat asiat

Ansiotuloverot ennakkoverona

Palkansaajana verot lähtevät automaattisesti palkastasi, yrittäjänä maksat verot erikseen ja aivan itse.

Verotus vaihtelee jonkun verran yritysmuodon mukaan, joten keskityn nyt parhaiten tuntemaani toiminimeen. Toiminimellä ansiotuloveroa maksetaan toiminnan tuloksesta, ei suinkaan liikevaihdosta. Toiminimellä yrityksen ja yrittäjän henkilökohtaiset rahat eivät myöskään ole eroteltu, joten palkkaa ei varsinaisesti nosteta, vaan voidaan ottaa ”yksityisottoja” – käytännössä voit siis yrittäjänä käyttää rahojasi ihan miten ja milloin vain haluat, kunhan huolehdit, että pakolliset kulut tulevat hoidetuksi, eivätkä rahat lopu kesken. Toiminimellä yksityisnostot eivät vaikuta toiminnan tulokseen, ne eivät ole menoa eivätkä tuloa.

Toiminimen perustamisen yhteydessä liitytään Verohallinnon ylläpitämään ennakkoperintärekisteriin. Näin toiminimen verot maksetaan ennakkoverolla, eli käytännössä arvioimalla tilikauden tulos etukäteen, minkä pohjalta verosummat määräytyvät. Jos tulot arvioi liian korkeaksi, joutuu veroa maksamaan liikaa. Luonnollisesti sama toimii toisinkin päin. Väärin arvioitu summa palautuu tai veloitetaan Verohallinnon puolesta jälkikäteen normaalisti palautuksina tai mätkyinä, mutta tietysti varsinkin aloittelevalle yrittäjälle olisi tärkeää, että veroja ei tarvitsisi maksaa enempää kuin tulojakaan on. Summaa voi onneksi korjata myös kesken tilikauden ja vuoden lopuksi voi maksaa myös täydennysveroa ilman korkoja. Veromaksukäytäntö on siis hyvin samankaltainen kuin palkansaajan verokortilla hoidettu, mutta nyt asiasta huolehditaan itse ja verot maksetaan jo ennen tuloja. Verokorttia ei tarvitse toimittaa minnekään, eikä sellaista tarvitse ollakaan, jos yrittäjyys on täyspäiväistä.

Maksoin yrittäjyyden alkutaipaleella vain vähän ennakkoveroja, jonka rinnalla pidin korkeaa veroprosenttia työpaikalleni toimittamassa verokortissa. Nyt, kun vastaan kaikista veroista itse, maksan ennakkoveroja viime tilikauden päätteeksi tehdyn, realististen arvion mukaan kuukausittain. Arvio on suoraan Verohallinnon, enkä ole kokenut tarvetta muuttaa sitä ainakaan vielä. Loppuvuodesta pitää taas tsekkailla tarkemmin, ovatko summat ajan tasalla.


ALV-rekisteri ja –verotus

Arvonlisäveron eli ALV:n ajattelu saattaa aiheuttaa varsinkin alkuun harmaita hiuksia. Se voi olla haastava hahmottaa, sillä se on niin sanottu välillinen vero, joka ikään kuin vain kulkee yrittäjän tilin kautta laskutuksen myötä: veron osuuden tuotteesta tai palvelusta maksaa aina lopullinen kuluttaja. Kun kaupasta ostaa sipsipussin, hintaan on lisätty elintarvike-arvonlisävero valmiiksi. Kuluttaja ei tätä välttämättä edes ajattele, mutta yrittäjälle alv:it ovat merkityksellisiä.

Arvonlisävero on kaikessa yksinkertaisuudessaan tuotteen tai palvelun arvonlisää verottava vero, joka lisätään tuotteen myyntihintaan. Ehkä helpommin ymmärrettävä sana olisi ”kulutusvero”. Se koskee lähes kaikkia tuotteita ja palveluita Suomessa. Se vain yksinkertaisesti lätkäistään kaikkien hintojen päälle. Veron suuruus perustuu tuotteen verokantaan.

Itselläni lähes kaikki laskuttamassani on 24 prosentin alv-lisä, eli esimerkiksi 1000 euron laskuun lisään erotellen 240 euroa arvonlisäveroa, jolloin laskun loppusumma on yhteensä 1240 euroa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että saisin 240 euroa enemmän rahaa itselleni, sillä joudun tilittämään ”kauttani kulkevat” alv:it neljännesvuosittain pois. Aina muutaman kuukaudet alvit ovat ikään kuin kulkumatkalla tililläni. Jos käytän ne, joudun repimään ne myöhemmin muualta.

Toisaalta yleensä en kuitenkaan joudu maksamaan aivan kaikkia laskuttamiani alveja verottajalle, sillä hankin myös alvillisia palveluita ja tuotteita yritykselleni, joista olen yrittäjänä oikeutettu tekemään alv-vähennykset. Jos vaikka ostan 500 euroa maksavan valokuvauksen alihankintana, maksan siihen päälle 24 prosenttia alvia, eli laskun loppusumma on 620 euroa. Tuon 120 euron alvin saan laittaa omiin vähennyksiini. Jos olisi esimerkiksi käynyt niin, etten yhtenä kirjanpitokautena olisi lähettänyt kuin tuon yhden yllä olevan esimerkkilaskun ja hankkinut kuin tämän edellä mainitun valokuvauksen, niin maksaisin Verohallinnolle alvia 240–120 euroa, eli 120 euroa. Saatteko kiinni?

Yrittäjät ilmoittautuvat alv-rekisteriin. Ilmoittautuminen tapahtuu normaalisti samalla, kun tehdään perustamisilmoitus kaupparekisteriin, mutta tämän voi tehdä myös jälkikäteen. Alvit maksetaan erilaisissa sykleissä, pienemmät yritykset kerran vuodessa, suuremmat neljännesvuosittain tai joka kuussa. Alv:ista voi myös tahtoessaan saada vapautuksen tietyin ehdoin: arvonlisäverovelvollisuutta ei ole, jos yrityksen liikevaihto jää tilikaudella alle kymppitonniin. Myös sitä suurempaa toimintaa pyörittävät voivat saada vapautuksen arvonlisäverosta tietyin ehdoin, jos he esimerkiksi tarjoavat terveyden- ja sairaanhoitoalan toimintaa, sosiaalihuollon palveluita tai yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen palveluita.

YEL ja muut vakuutukset

YEL-vakuutus eli yrittäjän eläkevakuutus on lakisääteinen vakuutus, joka on siis aina hankittava, jos sen ottamisen ehdot täyttyvät. Kun tietty tuloraja (vajaa 8000 euroa) ylittyy, vakuutuksen ottaminen on pakollista. YEL:issä on kyse eläkkeestä ja yleisestä yrittäjän turvasta: koska yrittäjä joutuu huolehtimaan itse omasta eläketurvastaan, on luotu vakuutus siihen tarkoitukseen. Vakuutus on hankittava puolen vuoden sisään yrittäjyyden alkamisesta.

Koska ajatus omasta eläkkeestäni tuntuu kaukaiselta ja etenkin hataralta mahdollisuudelta, YEL-vakuutuksen hankkimiseen motivoi se, että se on myös kaiken sosiaaliturvan perusta: liiketoiminnan vähentyessä tai päättyessä sairauden tai vaikka työttömyyden takia, olen oikeutettu toimeentuloon. Tämän lisäksi maksetun YEL:in mukaan määräytyy myös esimerkiksi äitiys- ja sairaspäivärahat. Yrittäjä voi itse maksella YEL:iä vaikka sen minimisumman mukaan, jos häntä ei häiritse, että se mukaan maksetaan myös kaikki mahdollinen tuleva toimeentulotuki.

Miten raha-asiat sujuvat – sujuva taloudenpyöritys

Oma budjetti ja puskurirahasto

Niin kuin henkilökohtaisen talouden kanssa, myös yrityksen taloudenhoidossa kannattaa pyrkiä siihen, että ottaa sen itse lujasti tai ainakin jollain tavalla otteeseensa. Kun etukäteen listailee ihan konkreettisesti ylös, mihin rahaa kuluu elämässä ja miten paljon, pystyy näkemään selkeämmin, paljonko yrityksellä tulisi olla tulovirtaa kannattaakseen – ja sama vähän käännettynä: paljonko palveluita/tuotteita tulisi myydä, jotta tällaiseen tulovirtaan päästäisiin. Budjetti on työkalu, jolla voi suunnitella ja seurata yrityksen rahavirtaa ja tehdä tarpeen mukaan toimenpiteitä. Budjettia seuraamalla pääsee paremmin jyvälle myös siitä, mihin uppoaa liikaa rahaa ja toisaalta sekin, voisiko johonkin laittaa vähän enemmän kiinni.

Itsekin pyrin siihen, että minulla on aina edes jonkunlainen puskurirahasto olemassa, mutta erityisesti aloittelevalle yrittäjälle se on tärkeä apu. Puskurirahaston avulla yrityksen toiminta ei tyssää ensimmäiseen eikä toiseenkaan kehnoon jaksoon tai myöhästyneeseen laskuun, sillä vaihtelevuus on osa yrittäjyyden iloja ja kauhuja: tänä vuonna olen mennyt osan kuukaudesta nollatuloilla, kun taas esimerkiksi kesäkuukausina oli täysin yllättäen aivan hurjasti töitä ja laskutettavaa. Jos en olisi säästänyt puskuria, en olisi selvinnyt talvesta ja keväästä tänne saakka. Nyt ei ollut mitään hätää, kun säästöjä riitti hyvin.

Tilit ja rahojensiirtely

Toiminimi on ainoa yrittäjyyden muoto (kevytyrittäjyyden lisäksi, joka ei ole varsinainen yritysmuoto), jossa yrityksen rahoja ei tarvitse erotella henkilökohtaisista rahoistaan. Usein se kuitenkin auttaa: itsellänikin on erikseen yritystili ja henkilökohtaiset tilit. Näin pystyn helpommin seuraamaan myös verkkopankin kautta, millaisia menoja ja tuloja yrityksellä on ollut ja myös kirjanpito helpottuu huomattavasti, kun asiat ovat erillään. Toiset perustavat erikseen myös ALV-tilin, jonne siirtävät kaikki alvit. Tällainen käytäntö varmasti helpottaa erityisesti niitä, joilla tilillä lepäilevät rahat kutkuttelevat vähän liikaa tai sellaisille, jotka haluavat olla koko ajan perillä siitä, mikä rahaa on omaa ja mikä ei.

Kirjanpito

Jokainen yrittäjä voi pohtia, haluaako hoitaa itse kirjanpidon vai palkata kirjanpitäjän.

Ajattelin alkuun itse, että hoidan kirjanpitoni itse. Ajattelin, että se olisi hyödyllinen taito oppia ja että tuostahan se sujuu noin vain kaiken muun ohella. Sitten tuli ensimmäinen deadline vastaan ja tajusin, etten todellakaan halua tehdä tätä – että aikani on arvokkaampaa kuin kirjanpidonoppi. Että joku osaava ihminen tekisi hetkessä sen, minkä kanssa itse tuskailen tunteja. No, palkkasin sitten samantien kirjanpitäjän, eikä ole kaduttanut hetkeäkään.

Toiminimelle riittää yksinkertainen kirjanpito, muissa yritysmuodoissa mennään kaksinkertaisella. Etenkään toiminimen kirjanpito ei ole mitään rakettihommaa, mutta aikaa se voi viedä, jos asiaan ei ole vihkiytynyt. Itse toimitan kirjanpitäjälleni neljännesvuosittain kaiken materiaalin, jonka pohjalta hän tekee kirjanpidon, laatii tilinpäätökset ja veroilmoitukset. Lisäksi hän muistuttelee, jos veroprosenttia kannattaa nostaa tai laskea, tai jos hän huomaa jotain muuta olennaista huomioitavaa.

Nautin siitä, että tiedän itsekin aika hyvin missä mennään, joten mitään paperipussia täynnä kuittiruttuja kirjanpitäjä ei minulta saa, vaan aikajärjestyksessä skannatut dokumentit. Kirjanpitäjäni kustannukset määräytyvät tuntihinnoittelulla ja maksan palvelusta vuodessa yhteensä vajaan tonnin verran. Se on melko vähän kokoiselleni yritykselle, mutta neuroottisesti järjestellyt kuittipinoni auttavat kirjanpitäjää tekemään hommat vikkelästi. Kirjanpitäjän kulut ovat todellakin rahanarvoisia, kunhan vain selvittää ennakkoon osaavan, tarkan ja kuitenkin ripeän henkilön, joka ajattelee yrityksesi parasta: hän on ensisijaisesti sinua, ei verottajaa tai paperikasoja varten.

Oma talousosaaminen

Oma talousosaaminen on olennaisessa osassa yrittäjyydessä, etenkin jos olet yksityisyrittäjä. Se, että asioista tietää ja että niistä yrittää alusta lähtien ymmärtää edes jonkunlaisen osan, auttaa valtavasti yrittäjyyden polulla. Yrittäjän raha-asioihin löytyy paljon erilaisia kursseja, joilta voi hakea tukea, jos ei itse ymmärrä. Esimerkiksi Säästöpankki tarjoaa laajasti palveluja yrittäjille – muun muassa neljän viikon ilmaisen yrittäjän tehokurssin tilattuna sähköpostiin.

Taas kerran palaan siihen, etteivät nämäkään asiat ole mitään hurjan vaikeita. Tiedän, että kertarysäyksellä paketti saattaa vaikuttaa vaikeasti hahmoteltavalta, mutta kunhan alkuun pääsee, niin kaikki on suht selkeää. Jopa täysin selkeää. Apua saa ja kannattaa kuitenkin aina kysyä. Väitän, että aina löytyy joku, joka osaa ja tahtoo auttaa, kunhan vain rohkeasti jaksaa kysellä kavereilta ja erilaisilta yrittäjää auttavilta tahoilta. On oikeasti ihan superhyvä homma, ettei yrittäjyyteen ja yrityksen perustamiseen liittyviä asioita tarvitse pohtia yksin. Monet tahot ovat hommassa jeesinä, niin kuin Säästöpankissakin löytyy auttavat asiantuntijat.  Yritysidean saanut voi varata ajan ja katsoa sitten pankissa läpi yhdessä koko polun, yritysmuodon ynnä muut yksityiskohdat. Yksin ei kannata koskaan jäädä mutisemaan, jos kaipaa jelppiä.

Miltä tämä teistä vaikuttaa, yrittäjinä tai yrityksettöminä? Helppoa vai hankalaa? Kinkkistä vai kivaa?

Itse nautin, kunhan on kirjanpitäjä mukana kulkemassa ja riittävästi aikaa miettiä asioita kunnolla. Tällaisen hattarapään sisällä asuu kuitenkin melkoinen excel- ja yritysintoilija: on ihanaa olla yrittäjä. Rakastan vapautta, sitä että voi itse päättää, että kun möhlii, niin kärsii itse ja kun toisaalta panostaa, niin palkkiokin sataa omaan laariin. Innostun myynnin tuomasta haasteen tunteesta ja siitä riemusta, kun tarjous menee läpi.

Syksylle olen laittanut myös ensimmäisen loman reilu kahdeksaan vuoteen, kun en aio edes vilkaista somekanaviani, ottaa yhtään kuvaa tai kirjoittaa ainoatakaan juttua. Että kyllä yrittäjäkin voi lomailla, kunhan ensin hoitaa hommansa sellaiseen pisteeseen, että taloudellinen hyvinvointi toteutuu.

-Henriikka

Kuvat: Lilli Salminen / @lillisofia