Kävin eilen itselleni tuntemattoman ihmisen kanssa aamukahvilla. Kello kahdeksan kahvit on oivallinen tapa tutustua uuteen henkilöön. Hetkemme oli innostava, energisoiva ja kaikin puolin hyvä, yhtä asiaa jäin kuitenkin pohtimaan.
Tämä kahviseurani kysyi reilun puolen tunnin jälkeen ohimennen olenko samanikäinen kuin hän (miehet eivät saisi kai kysyä ikää, mutta vannon hänen tehneen sen kohteliaasti). Totesin kahvikumppanille olevani häntä kahta vuotta nuorempi. Sain vastaukseksi yllättyneen ilmeen: ”Aijaa! Luulin, että olet mua vanhempi. Sulla on vanhemman naisen habitus!”
Mitä?
Tiedän, ettei uusi toverini tarkoittanut tätä lainkaan solvauksena tai millään lailla negatiivisena asiana. Hänen olettamuksensa meni kuitenkin metsään ja jäin miettimään miksi. Enhän toki halua olla 25-vuotiaana vanhasielu. Päinvastoin: haluisin mieluummin lapsen mielen. Elämän keveyden ja murheettomien laulujen maan. Huolettomat kesät, paljaat varpaat ja pihakeinut. Säilyttää uskon hyvyyteen ja kummituksiin. Käpertyä kerälle, kun kiukuttaa.
Enhän minä voi yksinkertaisesti ottaa kannettavakseni vanhemman naisen habitusta, kun on elämä seikkailtavana.
Minne katosivat Mikki-colleget, long board ja rikkinäiset farkut ja sydämet? Antakaa minulle 15-vuotiaan habitukseni takaisin! Valkaistu hiuskuontalo, teatraaliset teot ja ajatukset, jotka poukkoilevat vitivalkoisesta hiilenmustaan.
Viekää pois tämä seesteisyys, tasaisen tappava onnellisuus ja hallussa pysyvä jännityksen tila, kun tapaa uuden ihmisen. Riistäkää vanhan naisen piirteet naiselta, jolla ei ole vielä vanhan naisen kokemusta. Pyyhkikää rytmikkäästi tippuvat liikutuksen itkut ja vaihtakaa ne valtoimenaan virtaaviin krokotiilinkyyneliin.
Ja kuule uusi tuttu. Sanoit ettet lue blogeja, mutta jos luet sittenkin, niin ei hätää. Nousen vielä täältä itsetutkiskelun kuopasta, jonne ajoin itseni. Syy ei suinkaan ole sinun.
-Henriikka
Ps. Kirjoitin kai vahingossa runon, mutta se on varmaan tällaisen vanhemman naisen taakka.
”Kello kahdeksan kahvit on oivallinen tapa tutustua uuteen henkilöön” ?? ”Innostava” ?? Seriously kello kahdeksan aamulla mikään ei ole oivallista, vieraat ihmiset kuulostaa jo pahimmalta painajaiselta…. Kahdeksalta illalla voi ehkä jo harkita sosialisoitumista, mutta vain ehkä :D
Hahaha. Myönnettäköön, että molemmilla kahvittelijoilla pitää olla tietynlainen aamuunpainottuva vuorokausirytmi, että tästä on kenellekään mitään iloa. Mä itse alan jo nuutumaan iltakasilta, ihan liian myöhä ;-)
Nyt täytyy myöntää (eikä mitenkään siis loukkauksena, päin vastoin!), että kun ensi kertaa blogisi löysin v. 2012 ja tuolloin ikäsi oli minulle vielä arvoitus, niin pidin sinua selvästi itseäni vanhempana. Ajattelin, että olet jotain lähemmäs kolmeakymmentä. Teksteistäsi huokui jokin sellainen viisaus ja itsevarmuus, mikä varmaan sai minut ajattelemaan noin. Sitten blogin lukeminen jostain syystä jäi pariksi vuodeksi ja hämmästyin suuresti, kun tauon jälkeen palasin ja selvisi, että olemmekin saman ikäisiä! Nyt olen jo sopeutunut tähän faktaan. Kiitos blogistasi, tämä on kyllä lempparein blogi seuraamistani.
No mutta kiitos ! Täten siis todettakoon, että vanhemman naisen habitus on ikuinen ikeeni, joka ei ilmeisesti kuitenkaan ole niin paha asia kun eilen analyysipäissäni luulin.
Ps. Olen iloinen, että löysit takaisin.
Olen samaa mieltä edellisen kommentoijan ja kahvittelukaverisi kanssa. Olen lukenut blogiasi pidemmän aikaa, ja alussa minäkin oletin, että olisit minua jonkun verran vanhempi, vaan ollaankin saman ikäisiä. Tämä ei missään nimessä ole paha asia tai pahalla tarkoitettu. Tekstisi ovat kypsiä ja älykkäitä, vaikka vaikutatkin leikkisältä. Sinulla on sana hallussa ja tekstisi ovat jotenkin paljon rikkaampia sisällöltään kuin monen saman ikäisen bloggaajan. Eli et vaikuta miltään kuivalta vanhukselta, vaan älykkäältä ja itsevarmalta ja omalla huikealla persoonallisella tavalla tyylikkäältä. Olet inspiroiva tyyppi! Mukavaa viikonloppua!
Vaikka aikuisen naisen habitus ei omaan korvaani kuulosta niin mairittelevalta, niin sait sen kyllä kuulostamaan aika hyvältä. Jopa tavoittelemisen arvoiselta. Mutta onneksi leikkisyys on kuitenkin selvästi tallella. Kokonaan aikuiseksi en aio muuttua milloinkaan.
Tällaisia kommentteja on aina ilo lukea. Kiitos kovasti. Mitään muuta en niin kovasti tahdokaan tällä blogilla kuin antaa inspiraatiota lukijoille. Mukavaa tätä viikonloppua sinulle.
Kuiva vanhus, mikähän kumma se sellainen on? Henriikka, ota ihmeessä kohteliaisuutena uuden tuttavasi lausahdus, tuon parempaa kohteliaisuutta harvoin saa. Kiitos kivasta blogista, kirjoitat elävästi ja elämänmakuisesti. Tekstejäsi on ilo lukea ja tällainen kuiva vanhuskin nuortuu. t. Uusia matkakertomuksia odottava 64 v isoäiti. (Kommentoin aiemmin teidän Siperian matkaa, oli hieno kuvaus matkasta.)
Hei Mari,
ja kiitos aivan huikeasti kommentista. Toivon, että aikuisen naisen habitus ei tarkoita leikillisyyden puuttumista, koska pieni pilke silmäkulmassa on aina tarpeen minun mielestäni. Mutta jos oikein analysoin teidän kommentteja, niin aikuisuus on tässä tapauksessa vain kohteliaisuus. Hyvä niin.
Matkakertomuksia pääset pian lukemaan lisää, kun Marokko on katsastettu. Mukava kuulla, että Siperian matkan kertomukset miellyttivät.