Elämääni saapui älypuhelin. Vihdoin ja viimein, jos monelta ympärillä elävältä kysytään, mutta pelottavan aikaisin, jos saan itse viimeisen sanan. Olin tehnyt pyhän lupauksen, etten hanki tälläista hienoa hifipuhelinta, ennen kuin oma vanha Nokiani vetää viimeiset henkosensa. Turvauduin tähän lupaukseen, nimittäin tiesin siinä menevän vielä kauan. Olihan se jo kestänyt melkein kymmenen vuotta.
Mutta mitä vielä! Luulen Nokiani aistineen, ettei se ole enää suomalainen. Samalla katsosi sisu ja puhelimesta katosi kolme päivää sitten puheluominaisuus. Pystyn kyllä soittamaan ja kuulemaan vastaajan, mutta minua ei kuule kukaan. Vaikka ilman kaiken maailman aplikaatiota olenkin pystynyt elämään, niin tuntui tämä puute aika suurelta. Olisi kiva, jos joku kuulisi minuakin tässä maassa.
Miten tämän nyt ottaisi? Tämän hurjan uutisen. Ensimmäinen reaktio oli turhautuminen. Tämä on minulle iso asia, iso askel. En millään jaksaisi ottaa haltuun uutta vempelettä. Vaikka eihän se ole niin kummallinen vekotin. Ja eihän se ole edes vaikeaa. Mutta silti.
Isoin asia onkin tieto siitä, että kun annan pikkusormen, se vie koko käden. Ja totta kai se tekee niin, sehän mahdollistaa monen asian, mitä en ennen ole voinut tehdä. Toisaalta se mahdollistaa myös älyttömän typerän puhelinkäyttäytymisen: ystävät kahvipöydän ääressä puhelimet kädessä, ihmiset keikalla eivät kuule musiikkia, kun kuvaavat. Jokainen bussimatka kuljetaan netin syövereissä ja aina pitää olla tavoitettavissa. Väittelyitä ja keskusteluja ei synny, kun aina voidaan tarkistaa faktat samantien. Tärkeät tylsistymisen hetket jäävät unholaan, kun aina on virikkeitä. Ja tätä minä inhoan.
Ja toisaalta inhoan sitäkin, että ostetaan kalliita juttuja, eikä käytetä niitä kunnolla. Jos on kerta puhelin, josta katsoa karttaa, niin hyvä ihminen tsekkaa se sieltä, äläkä eksy. Jos työnteko helpottuu puhelimen avulla, niin hyvä hyvä. Ja jos voin jättää toisinaan läppärin kotiin, koska netti ja kamera kulkee luurissa, niin yläpeukku sillekin. Jos kalenterit, musiikkisysteemit ja muut härpäkkeet saa synkattua myös puhelimen kanssa, niin great. Hyötyhyötyhyöty, tuohan älypuhelin huomattavan paljon sitäkin.
Ehkä vain pelkään, että muutun tyhmäksi. Että kone onkin minua voimakkaampi. Nyt kun ollaan taas palaamassa käsitöiden, luomuruoan ja itsetekemisen pariin 90-luvun telkkariaikakauden jälkeen, niin olisi sääli lamaantua jonkun internetin vuoksi.
Eilen saapui huuto.netistä tilaamani luuri pienessä pahvilaatikossa kotiini. Tupoksesta asti. Ei se oikeastaan ollutkaan niin pelottavaa. Kyllähän minä voin rajoittaa laitteen käyttöä niin paljon kuin haluan. Ehkä älypuhelimen kanssa on vähän kuin lasten kanssa: rajoja ja rakkautta.
We can do it. Stay strong.
-Henriikka
Kuvat: X
Hui! toivottavasti mulle ei ikinä, oon niin hyvä rikkomaan kaikkea helposti rikkoutuvaa, joihin uskon kosketusnäyttöjen lukeutuvan! Ylistyslaulu vanhoille seinäänheitonkestäville nokialaisille!
Onneksi minä en oo eläissäni rikkonut kovin montaa asiaa, jos sitten tämäkin pysyisi ehjänä. Vaikka kieltämättä nokian kaikenkestävät puhelimet olivat niitä superturvallisia.
Tietääkseni älypuhelimeen ei ole pakko ottaa internet-yhteyttä ollenkaan. Minulla on halpa (varmasti markkinoiden halvin..) älypuhelin, joka maksoi n. 50€, eikä minulla ole siinä internet-yhteyttä. Ostaessani en edes tajunnut puhelimen olevan älypuhelin.
Siis ei olekaan pakko ottaa nettiä ja sitähän on kaikenmaailman älypuhelimia olemassa. Pointti ei ollutkaan se älyllisyys sinänsä, vaan pohdintaa siitä, että nyt kun netillisen puhelimen olen päättänyt hankkia, niin kuinka se tulee vaikuttamaan elämääni hih.
Ärrrh, täällä just kihissään älypuhelinärsytyksen kourissa… Ajatus jostain vanhasta nokialaisesta lämmittää kummasti. Tai no, ajatus mistä tahansa, mikä toimisi luvatulla tavalla…
Mä luinkin sun kirjoituksiasi ja olen samaa mieltä, että KAUAN ELÄKÖÖN OIKEA KANSSAKÄYMINEN!
Mulla täysin samanlaisia ajatuksia! Vanhat nokiat oli kultaa! :)
Miten niin moni pystyy hyppäämään tähän kierteeseen ilman ajattelua? I dont know, mutta mua vähä jännittää.
olisit ottanu jonku käytetyn puhelimen puoli ilmatteeks! Koska luulenpa että monella älypuhelimen omaavalla on varmasti aivan toimiva peruspuhelin, ja hyvä jos ei toimiva vanha älypuhelinkin…
Siis olin päättänyt jo, että hankin sitten iphonen, että voin synkata koneeni ja ipodini ynnäm muut puhelimen kanssa. Ja sinänsä tarvetta hyvälle puhelimelle onkin, mutta sen käyttöönotto ei ole niin yksinkertainen prosessi.
Tai ehkä onkin, mutta analyyseineni teen siitä ongelman :–)
Olen niin kovin samaa mieltä tosta kursivoidusta osuudesta. Ja oikeastaan tekstistä ylipäänsä! Mulla hajosi tablet pari päivää sitten ja nyt sen huoltoon kiikutettuani, olen huomannut kuinka paljon äärimmäisen turhaa näpräystä harrastin kyseisellä vempeleellä. Siis tunteja päivässä. Ei sillä, että olisin nyt tehnyt jotain järkevämpää sen sijaan, mutta tuli vaan havainnoitua. :D Myös se hämmentävän vapauttava fiilis kun ei jaksa avata konetta aamulla ja mennä facebookiin 15 senkuntia heräämisestä. (Täten en uskalla hankkia äkypuhelinta. Vielä.) :D
Se olisi kai tärkeintä, että sitä laitteen käyttöä tekisi tarpeeseen, eikä vain tekemisen puutteessa. En halua olla elektroniikkakoukussa, vaan elää ihan oikeaa elämää.
Millainen puhelin tuli sitten ostettua? :)
iphone 5, hullulla säkällä huuto.netistä ihan uutena!
ihana Audrey Hepburn :)
Niin on. Hän oli tässä jutussa se kaikken paras juttu :–)
Mulle kävi ihan samalla lailla mun vanhan nokiakapulan kanssa! kukaan ei kuullu enää mun puhetta vaikka mä kuulin vaikka kuinka hyvin. Ja ärsytti ihan sika paljon sellanen jengin puhelimen kanssa symbioosissa eläminen ja kaiken kuvaaminen enkä olis ihan periaatteesta halunnu älypuhelinta. Mutta kuinkas kävikään minusta tuli ihan samanlainen ja paluuta kapulapuhelimeen ei enää olisi vaikka nykyinen hajoaisi.
Mutta on se vaan niin kätevä kapine! Ja se että siinä on niin huono akunkesto tekee aina välillä sen että on pakkokin elää ilman puhelinta puolet päivästä kun se kuolee aina kesken kaiken :D
– ROsa
Kaikessa kun on aina puolensa ja puolensa. Ja kyllä mä viime kuukausina huomasin netittömän puhelimeni kanssa, että oli se aina noloa ja hankalaa soittaa kavereille, että voitko tarkistaa tämän ja tämän asian, kun en nyt pääse netin ääreen. Tämä yhteiskunta on pitkälti jo rakentunut sen varaan, että kaikilla kulkisi se netti mukana.
Saa nähdä, miten mun ja iphonen yhteiselo nyt jatkuu. Toivotaan parasta.
Mulla on vähän samanlainen alkujärkytys kun päädyin facebookiin pitkän periaatteellisen vastustuksen jälkeen. Suhtaudun edelleen aika varauksella koko hommaan, mutta vähän pelottaa että hurahdan!
Hihi. Ihanat periaatteelliset tytöt, me kapinalliset. Mä toivon sulle hyvää facebook-uraa, niin tsemppaa sä mua puhelinjuttujen kanssa.
Tsemppaan! Itsekin ostin kesällä ensimmäisen älykännykkäni ja aika kivasti meillä on mennyt, ni uskoisin et teistäkin tulee ihan hyviä ystäviä.
Mulla on itselläni vanha Nokian simpukkapuhelin. En halua hankkia kosketusnäytöllistä älypuhelinta, koska ne eivät ole mielestäni kestäviä ja en ole ollenkaan tottunut kosketusnäyttöihin. Lisäksi pelkään koukkuuntuvani liikaa puhelimeen, kun sillä pääsee nettiin yms. Läppäri on hyvä netille enkä tarvitse enää puhelinta siihen. :D
Hyviä ajatuksia, erittäin hyviä. Itsekin yritän pääsääntöisesti hoitaa nettihommat sitten nopeasti läppärillä ja käyttää puhelinta vain välttämättömään.
Mulle kävi samallain mutta olin ilonen ku sain uuden puhelimen. Mulla on nyt maailman paras puhelin nokia lumia 1020 ja oon niiin ilonen ku sain sen.jess.Ja
muuten aivan sairaan siisti ploki.
No mutta kiitos kovasti.
Ja kiva kuulla, että joku on löytänyt unelmien puhelimen. Nykyään kun luureista kuulee lähinnä valitusta.
tee instagram!!!!!
CHECK! http://www.instagram.com/aamukahvilla
Hih..en voi olla mainitsematta ihan ensin tuota että tuli tunne, Audreykö siinä jutteli että kukaan ei kuule :-)
No ei kukaan kuule ainakaan tuolla antiikisella puhelimella ja Nokiakin sitten heittäytyi mykäksi. Minullakin on Nokia. Saa nähdä kuinka kauan vie ennenkuin Troijan hevonen senkin pistää taskuunsa. Minkähän sitten hankkisi?
Hei muuten, mikä on instagram?
Hih. Audreyhän se oli. Kaunis ja ihana Audrey.
Ja niin, toivotaan pitkää ikää Nokiallesi, vaikkei se enää suomalainen sinänsä olekaan. Instagram on ilmainen kuvien jakopalvelu ja sosiaalinen verkosto. Palvelun avulla käyttäjät voivat jakaa kuvia, kommentoida toisten käyttäjien kuvia ja tykätä niistä. Eli sellainen sovellus, jonka voi ladata puhelimelle.
Esimerkiksi mun instagrammia pääse katsomaan täältä:
http://instagram.com/aamukahvilla
”Samalla katsosi sisu ja puhelimesta katsoi kolme päivää sitten puheluominaisuus.” Kummallista, että ihan katsottiin! :)
Mikäs pieni pilkunviilaaja se siellä! Typo korjattu.
[…] että sain älypuhelimen 10,5 vuotta sitten ja kirjoitin silloin tähän samaan blogiin, miten pelkään m… Ja juuri niin on […]