Yökyläkaverin parhaita puolia on, että hän jättää jälkeensä sohvalle levitetyt vierasvuodevaatteet. Ylimääräinen sänky olohuoneessa kutsuu hyppäämään päiväunten maille. Melkein kuin retkelle lähtisi, kun punkkaakin tutun ja turvallisen tuplapeiton sijaan yksinäisen vieraspeiton alla.

Peittomajasta voi sitten huudella tutulle ja turvalliselle kämppikselle, että saisko tänne nyt sitä puolukkasmoothieta. Ja kahvia kans. Paljon ja mustana.

Vaikka juon kyllä määrällisesti nykyään melko vähän aamukahvia. Olen ostanut jopa muutaman 2 desilitraa vetävän mukin, vaikka pidin niitä ennen maailman suurimpana vitsinä. Purskahdin aina nauruun sellaisen nähdessäni. “Kehtaavat kutsua kahvikupiksi tuota munakuppia!”

Jos yökyläkaveri on niin läheinen kuin sisko, ei peittomajan valtaamista tarvitse odottaa vieraan lähtöön. Sitä voi olla heti aamusta sopuisasti lusikassa ja tilata tarjoilijalta kahvit ja puolukkasmoothiet molemmille.

Tuntuu kuin olisi teille paljonkin kirjoitettavaa, mutta oikeastaan pää on viikonloppua vasten aika tyhjä. Tunteita kyllä on, mutta ei sanoja niitä kuvatakseen. Ja tarvitseeko sitä aina kaikkea sanoiksi purkaakaan?

Nyt vaihdan avaruustakin farkkuihin ja farkkupaitaan. Ystäväni antoi minulle joulukuussa synttärilahjaksi “puuhapäivän”. En tiedä päivän sisällöstä muuta kuin, että tapaamme 11:55 tietyssä osoitteessa ja tarvitsen mukaani tyhjän vatsan ja iloista mieltä. Iik!

Nautitaan viikonlopusta, auringosta, aukikirjoittamattomista tunteista.

-Henriikka