Elämän kevät

Kun joku sanoo “Voi elämän kevät”, tulee aina mieleen Pikku Myy.

Hän taisi todeta niin Taikurin Hattu -jaksossa. Opin sanonnan lapsena juuri Muumilaakson tarinoista ja vieläpä käytin sitä – oikeastaan tietämättä, mitä se tarkoittaa.

Tällä hetkellä tuntuu vahvasti elämän keväältä, mitä se sitten lieneekin.

Myyn muita hyviä sutkauksia ovat esimerkiksi:

Pah! Pikku Myyltä ei salata hauskoja asioita!”

tai

“Minäkin tahdon nähdä loput maailmasta!”

Olen aina samaistunut Myyhyn, hänen hivenen liian julmaan huumoriinsa, liukkaaseen kieleensä ja kipittäviin jalkoihinsa. Seikkailunhaluiseen mieleensä.

Toisaalta, ehkä en oikeasti ole samaistunut, olen vain ihaillut, niin kuin kaikki muutkin, jotka toivoisivat olevansa yhtä pokalla oman tiensä kulkijoita kuin Myy. Ihanne-minäni on samaistunut, taitaa olla osuvammin sanottu.

Myyn itsevarmuudestakin minä haluaisin oppia kaiken. Nimenomaan sellaisesta vakaasta itsevarmuudesta, eikä sellaisesta kuin minulla on, että välillä on varma kuin vuori ja välillä jotain aivan muuta, pikemminkinkin varma kuin kangastus.

Muumipeikko: Tässä tarvitaan hellää ja huolehtivaista naista.
Pikku Myy: Minähän olen! Pähkinänkuoressa!

Eräässä jaksossa Mymmeli tulee taas hakemaan Myy-sisartaan kotiin, kun kertomansa mukaan taas jaksaa häntä. Siihen ainakin samaistuin ihan oikeasti! Siis Myyhyn ja siihen, ettei minuakaan aina jakseta. Esimerkiksi tällä viikolla olen välillä ollut oikea maanvaiva, tarvitseva ja ailahteleva – no, siis ihan oma itseni.

Muumipeikko: Oletkohan sinä yrittänyt koskaan olla hiljaa?
Pikku Myy: Ehkä en… Pitäisiköhän joskus kokeilla?

    Mutta maanrasite-viikonkin jälkeen tulee perjantai ja viikonloppu. Ja tänä perjantaina on tuntunut elämän keväältä. Aurinko paistoi Albertinkadulla niin kirkkaasti, etten edes huomannut alkuun, että koko katu oli auki remppahommien vuoksi. Onneksi oli suoja-aidat, niin en hupsahtanut rakennustomun ja neonvärisen rakennusväen keskelle.

Nyt istun helsinkiläisessä hotellissa ja odotan äitiäni ja siskoani syömään kanssani. On se hyvä, että tänään on perjantai ja sain aurinkoannokseni, niin voin olla heille jotain muuta kuin ailahteleva ja tarvitse. No, puhetta riittää silti, aivan varmasti.

Muumipappa: Jaahah.
Muumipeikko: Mitäs tuo jaahah tarkoitti?
Muumipappa: Sitä vain, että voin taas kuulla ajatukseni.
Muumipeikko: Nyt kun Myy on poissa?

Tänään starttaa myös kahdeksan päivän työmatka pohjoiseen. Olispa aurinko (ja elämän kevät) sielläkin. Varmasti on.

Rakkaudella,
Henriikka (vähän Myyn kaltainen ja paljon Myytä ihannoiva)

Kuvat: Dorit Salutskij

takki/second hand (2019), pipo/North Outdoor (2019), huivi/Balmuir (2013)

8 kommenttia

  1. Avatar Satu 28.2.2020

    Oli taas ihana kirjoitus :-)
    Muumi fanin mieleen.
    Minun lempilausahdus Pikku Myyltä on ”Eikös kaksi karamellia lasketa yhdeksi jos ne ovat tarttuneet kiinni toisiinsa ” :-)
    Mukavaa pohjoisen reissua.

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 28.2.2020

      Kiitos Satu. Myy on kyllä aivan erinomainen, tosin myös melko raju tyyppi esim. Nipsulle! “Ala painua, pöpöttäjä!” tai “Nipsu! Ylos, senkin rasvakala! Kello on yli kaksitoista.” ovat kyllä aika raadollisia :–D

      Vastaa
  2. Avatar Petra 29.2.2020

    Olet taitava kirjoittaja Henriikka. Nyt olen vahvasti eri mieltä kanssasi. Minäkin olen Muumi- ja Tove- fani. En ole koskaan oikein ymmärtänyt tätä Myy- hypeä. “Olen itsevarma, itsekäs, väkivaltainen ( puren toisia häntään) kiusaaja, ja minulla on siihen oikeus”. Kuulostaa persulta. Tai narskultaTai sitten Myy tarvitsee diagnoosin. Päivityksiä lukiessani vaikutat paljon Nuuslamuikkuselta. Ja hiiht ävältä Hemulilta.Olen ajatellut, että muumit edustavat meidän erilaisia luonteenpiirteitämme. Että harva on puhtaaksi viljelty. Parhainta jatkoa sinulle Henriikka! Toivoo yksi Vilijonkka- Nuuskamuikkus- hybridi

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 29.2.2020

      AIVAN MAHTAVA KOMMENTTI, musta tuli kertaheitolla sun fani! Toihan on aivan totta… Eihän niitä Myyn parhaita piirteitä saisi niin ylistää, että unohtaa häikälemättömät. Tosin kyllähän Myyssä on näkynyt vähän katumustakin ja epävarmuutta, vaikka aika hyvin peittääkin sen kaiken kailotuksen yms. alle (= vieläkin enemmän persu!).

      Vastaa
      • Henriikka Henriikka 29.2.2020

        Ja toi hiihtävä Hemuli, eikös se ole se retkeilijä, joka pitää mamman vaapukkahillosta? Sehän on huvittavuudessaan aika mainio. Nuuskamuikkunen myös, vaikka mua on aina ahdistanut sen penseys ja pessimistisyys, se että hän on kadottanut uskon ihmisiin.

        Vastaa
        • Avatar Petra 29.2.2020

          Tuo oli hyvä huomio Nuuskamuikkusesta! Olen , jos en penseä, niin toisinaan sangen pessimistinen ja usein minun on todella työlästä uskoa ihmisiin. On helpompi uskoa vaikka sinisorsiin tai revontuliin.

          Vastaa
  3. Avatar Jens 29.2.2020

    Gerade habe ich gelesen, dass ich Deutsch schreiben kann. 🙂

    Zitat:

    Der Frühling hat eine erlösende Kraft.

    Wilhelm Busch

    (1832 – 1908), deutscher Zeichner, Maler und Schriftsteller

    Quelle: Busch, Briefe. 1841 bis 1892. An Johanna Keßler

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 1.3.2020

      Tämä onkin tosi kaunis sitaatti! Ja siltä kevät todella tuntuukin, ainakin tänä vuonna.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.