Heräilin tänä lauantaina formulalakanoista järven rannalta. En sentään nukkunut taivasalla, vaan kesämökin vankat seinät turvana.

Pidimme sisareni kanssa lyhyen, yhden yön mökkijuhlan kesämökillämme. Rakkaiden isovanhempien kesämökki siirtyi käyttöömme keväällä heidän jatkettua ilonpitoa pilvenreunalla, ja laitoimme sen vappuna käyttökuntoon. Nyt mökillä nukuttiin ensimmäisen kerran suursiivouksen jälkeen ja kyllä unta riittikin: heräsimme vasta puoli yksitoista, vaikka mökissä ei ole vielä edes verhoja.

Puuroa saa aina, nyt paistettiin aamiaislettuja. Aamu-uinnin jälkeiset lettukestit eivät aamiaisaikaa nähneetkään, kun rullailimme lettuja vasta puolenpäivän jälkeen.

Parhaat lettutäytteet olivat kypsät vadelmat, tuore mango, suolakinuskisuklaamuru ja kermavaahto. Täytteitä laitettiin niin paljon, ettei rullaaminen onnistunut.

Vettä tuli taivaalta niin paljon, että muurikka sai nyt pysyä komerossa. Uskon pääsevämme niihin hommiin vielä myöhemmin, mutta nyt mentiin yhteispelillä hellan ja paistinpannun kanssa. Valmiita lettuja riitti äidillekin tuliaiseksi, vaikka molemmat söimme ainakin kolme.

Nyt istun kotimatkalla Onnibussissa, katson kuvia ja mietin, miksi luovuin yhdestäkään letusta. Olisipa ihana kaivaa taskusta paperipussiin sujautettu, vähän kärsinyt letturulla ja haukata salaa.

-Henriikka