arkisto:

maaliskuu 2013

Uuteen, ihanaan kotiin.

14
–
elämä, sisustus
Tänään olisi edessä muuttopäivä. Mitä luultavimmin pitkä ja raskas muuttopäivä. Onneksi myös epäilläkseni iloinen muuttopäivä, sillä apuna on koko perheeni ja muitakin mukavia tallaajia. Muutto tapahtuu Helsingin sisäisesti, välillä Haaga-Arabianranta, enkä voisi olla enempää onnellinen uudesta kotikaupunginosasta. Parvekkeemme on merelle päin ja neliötkin tipahtavat vain 65 neliöstä kolme neliötä vähemmäksi. Siinä missä entinen asuntomme oli kolmio, niin tämä uusi on kaksio, joten myös huonekoot suurenevat mukavasti. Olen jännittyneen innoissani ja odottavaisin mielin.
Joku saattaa kauhistua, kun paljastan etten koskaan ole nähnyt uutta asuntoamme. Edes valokuvissa. Totta se kuitenkin on. Olen kuullut uudesta, ihanasta kodistamme ainoastaan kuvailua ja lukenut kirjoitettuja faktalukuja (ja käynyt kerran koulumatkallani hipsimässä sniikisti parvekkeen alta). Kyseessä onkin opiskelijasäätiön perheasunto, eikä tässä tapauksessa ennalta näkeminen ollut mahdollista. Janne kävi eilen nappaamassa entiseltä asukkaalta avaimet, mutta siinä on ainoa kosketuspinta uuteen ja tuntemattomaan elinympäristöön.
En ole kuitenkaan lainkaan peloissani. Uskon, että saamme kodistamme muokattua juuri meille sopivan. Sellaisen paikan, jota kaipaa muualla ja johon on aina hyvä palata. Väittäisin pysyvämme aika pitkään onnellisina, kun on tiedossa seinät ympärillä ja astianpesukoneliitäntä, mutta eihän merinäköalat, suuri neliöluku tai vaatehuonekaan ole lainkaan pahitteeksi. Joudumme sanomaan heipat muun muassa entisen kämpän unelmakeittiölle, vessan puukatolle sekä monelle muulle opiskelija-asunnolle mahdottomalle yhtälölle. Samalla toivotan kuitenkin tervetulleeksi vajaan kilometrin koulumatkan ja Arabianrannan kauniit kadut. 
Koti on itselleni äärimmäisen tärkeä paikka ja tästä alkaa taas uusi luku kirjassa. Toivottavasti vielä onnellisempi kuin edellinen.
-Henriikka

Ei mitään kaarnankäppyräkoruja.

11
–
asusteet, korut, muoti

Joulupaketista paljastuivat maailman söpöimmät korvikset: Poola Katarynan pupukorut ovat olleet hymyni aihe jo useita kertoja niin arjessa kuin täällä blogin puolella. Tragus-lävistyksenikin sopivat juuri mainiosti pupujen korvien väliin. Olen kuitenkin huomannut, että tämä pieni suomalainen design-paketti on ajanut minut pinnalliseen tienristeykseen. Hamuan nyt myös roikkuvia, puisia lintukorvakoruja.

Puun sävy on siitä hyvä, että se sopii kaikkien värien kanssa. Jotenkin se hehku näihin tuleekin mielestäni juuri siitä luonnollisuudesta. Suomalainen ja skandinaavinen suunnittelu on parhaimmillaan, kun siinä on näkyvissä juuret, mutta kaikkea päällystää ammattitaito. Sellaiset kotitekoiset jäkäläveistokset ja kaarnaankäppyräkorut on sitten asia erikseen. Näissä koruissa on sellaista tuntua, että ne tekisi mieli aina laittaa, kun lähtee ulkomaille. Ikään kuin edustamaan suomalaista huippuosaamista ja kuitenkin maanläheistä tunnelmaa. Materiaalin ja yleisilmeen vaatimattomuuden, ja kuitenkin suuren koon ja muotoilun tuoman ylellisyyden ristiriita on mielenkiintoinen.

Se olis sitten pääsiäisloma. Ja arvatkaa mitä? Huomenna on perheeni perinteinen pilkkikilpailu. Kai muistatte viime vuoden pilkit (ja voittajan!)? Hallitseva mestari käy voitonunilleen ja uskoo omiin kalakykyihinsä huomenissakin. Pysykää kuulolla, niin tiedätte ketkä yltävät mitalisijoille.

-Henriikka 
Ps. Huomenna on viimeinen päivä osallistua villasukkatempaukseen.

Sama vanha naama.

11
–
muoti, oma tyyli
Olen ollut lähipäivät täysin jumissa vaatteitteni kanssa. Katson vaatekaappia, enkä pysty kokoamaan mitään järkeviä kokonaisuuksia, saati sitten mitään uutta tai ihastuttavaa. Työpäivät tekevät vielä sen, etten pysty olemaan tyylillisesti aivan yhtä villi ja vapaa kuin vapaapäivinä (nyt sain sen kuulostamaan siltä, että vietän vapaapäiväni aina ilkosillaan). Sama vanha naama, sama vanha kroppa ja ne samat omat vaatteet. Herään todellisuuteen kauhistellen, miksi omistan 12 retrovillapaitaa, 8 puvuntakkia ja vajaa 10 kulahtanutta flannellipaitaa? Ja kuinka ihmeessä ne pitäisi yhdistää? Ja sitten en omista kunnollisia vaaleita farkkuja, enkä esimerkiksi kunnollista kynähametta tai mustaa takkia. Ja ne ainaiset omat ilmeet valokuvissa, ne samat maneerit ja toistuvat hiuskriisit. 
Eilinen huulipuna piristi, se täytyy myöntää. Näitä kuvia otettaessa huulipuna oli pysynyt läpi pitkän päivän ilman lisättyjä kerroksia. Sävy oli haalentunut hiukan, mutta pysynyt tiukasti. Myös sinertävät, kylmät sävyt ovat tuoneet jotain uutuudentuntua kaiken vanhan ja tylsän keskelle.
Eiköhän tästä kriisistä taas nousta. Ja pitäähän tästä nyt nauttia, olen harvemmin tällaisten tapausten äärellä. Toiset kokevat vaatekriisejä vuosi vuodelta, päivästä toiseen. Voisi kai ajatella tämän olevan harvinaista herkkua?
Tai ehkä käyn leikkauttamassa hiukseni latvat tai pyyhällän ensi kerran moneen vuoteen kunnolliseen manikyyriin. Vai löytyisköhän se nousukausi kuitenkin jostain vähemmän pinnallisesta?
-Henriikka
paita, takki, korvikset/Second hand, farkut/Levis, huivi Etiopian tuliainen

Inspiraatiota keväälle 2013.

2
–
muoti
Kevätaika on aina liian lyhyt. Huhtikuun alkaessa lumet sulaakin yhtäkkiä muutamassa viikossa, ja toukokuussa alkaa jo lämmittää kunnolla. Maaliskuun lopulle sitä ajattelee, etten vielä keskity kevätretkuihin, kun ”nyt sitä mennään vielä kunnolla talvessa kiinni”. Ja sitten sitä yhtäkkiä riennetään jo kesälaitumilla. Nahkatakki auki -vaihetta on surkean vähän (hitsit, taas mä puhun säästä, ihan ku oltais hississä). 
Tänään vapaapäivän kunniaksi selailin kuitenkin jo tavallista aiemmin inspiraatiokuvia kevään asuihin. Ehkä näin saan sitten niistä muutamasta viikosta paremmin irti. 
Valkoiset, peittävät sukkahousut ja valkoinen ohutolkaiminen mekko. Vielä se valkoinen bleiseri, niin buenobueno, ja ollaan valmiina väistämään Espan lokkien taivasyllätyksiä.
Printtiä, printtiä, printtiä. Tällaiseen railakkaaseen kolmen soppaan en ehkä lähtisi, mutta kaksi totaalisen ristiriidassa olevaa kuosia näyttää usein yhtä lailla hyvältä.
Remmikorkkarit, aijajai. Kultaiset tai mattaoranssit kelpaisivat kenkähyllylleni. 
Kokovalkoinen houkuttaa, kun materiaalit poikkeavat reilusti keskenään. Saanen kuitenkin kysyä, että mitkä ovat nuo maailmankaikkeuden rumimmat sukat?
Tuplana samaa kuosia, toimii erinomaisesti. Trikoinen-yöpuku-fiilistä välttääkseen kannattaa kuitenkin valita esimerkiksi yleviä asusteita tai korolliset kengät.
Minimittainen mekko ja polvisukat. Sanon tälle edelleen kyllä, vaikka muistelenkin kuinka tällainen kombo saa vanhukset järkyttymään. Jotenkin tällainen yhdistelmä koetaan hurjan paljon siveettömämmäksi, kuin sama asu ilman sukkia. 
Metallinen takki, metalliset Jeesus-sandaalit. Täydellistä. Olkoon avaruus ihollani.

 Aikamoisella ajatuksenvirralla tuli nyt kirjoitettua asukommenttia. Sen jälkeen kun opin soveltamaan 2-metristen mallien tyylejä omaan lyhyen naisen elämään, niin olen ammentanut inspiraatiota paljon juuri vaatekauppojen lookbookeista ja merkkien catwalk-kuvista. Tuskin koskaan tulen hankkimaan juuri näitä kyseisiä vaatteita, joita ylläolevissa kuvissa on. Mutta nämä ovat niitä kuvia, jotka pidän mielessäni kirpputorikierroksella. Listalle lisään ainakin:
– Minimittainen, tyttömäinen mekko
– Valkoinen, kiiltäväpintainen takki
– Valkoinen bleiseri
– Remmikorkkarit
– Kaksiosainen kuosi-asu (mieluiten samaa kuosia)
Ja jostain kumman syystä listalta jäävät vaaleanpunaiset, liekkikuvioiset sukat. Ehkä ne tuovat liian vahvasti mieleeni ala-asteen liekkipiponi (joita minulla oli tietysti useissa väreissä) tai So What: in liekkikengät, jotka jalassa viipotin 6.luokan kevätjuhlaan: liekkikengät, farkkuhame, beige farkkutakki ja samettinen Gimmelin Suski -lätsä. Oi aikoja. 
Mahdollisesti 10 vuoden päästä katson 2013 vuoden inspiraatio-koostetta kauhusta hihitellen: kokovalkoinen sairaala-asu, printtisirkuspelle?
-Henriikka

The Zepra has landed.

32
–
kirpputori, muoti, ostokset
Seeprat tunnetaan mustavalkoisesta raitakuvioinnistaan. Kullakin kolmella seepralajilla on toisista selkeästi erottuva raitakuviointi ja asiantuntija voi yhdellä silmäyksellä erottaa, mikä seepralaji on kysymyksessä.

Oma kysymyksensä on se, että miksi seepralla on raidat. Jo Darwinin ajoista lähtien biologit ovat hakeneet selityksiä raidoille. Kysymys on aiheuttanut laajaa pohdintaa, ja monenlaisia syitä raidoitukselle on esitetty. Desmond Morris on kirjassaan ”Miksi seepralla on raidat” paneutunut laajasti aiheeseen. Hän esittää yhdeksän erilaista teoriaa, jotka selittävät seeprojen raidoituksen syitä.

Jos Desmond Morrisilla oli 9 teoriaa seepran raitoihin, niin mulla on yhdeksän hyvää teoriaa siitä,
miksi tämä turkki oli hyvä ostos:
1) Se on second handia ja kaikki jo-tehdyt-turkit kannattaa käyttää hyväksi -Uusia ei tarvitse tehdä.
2) Se on Fidalta, ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen.
3) Se on törkeän kaunis. Olen palavasti rakastunut häneen.
3) Se oli edullinen. Alkuhinnaltaan 85 euroa, mutta ainakin Lönnrotinkadun liikkeessä on nyt turkit puoleen hintaan.
4) Se on pehmeä (Ehkä liiankin pehmeä? Kaikki koskettelivat minua koulussa).
5) Se on lämmin. Käytännössä voin kulkea tulevat talvet vain tämä päälläni.
6) Se on uniikki. Kadulla ei hetkeen pitäisi kävellä samanlaista vastaan. 
7) Se on suomalaista tuotantoa, Pirkolan Turkis Oy:lta.
8) Se on ikuinen. Tai ainakin monen sukupolven kestoinen. Lapsenlapsenlapseni sitten joskus hiihtelee maailmanlopun partaalla olevan, ilmansaasteiden sekaisen maailman laitaa tämä päällään.
9) Se saa minut tuntemaan itseni hyväksi. Ja mukavaksi. Ja naiseksi. Ja se on hyvä tunne.
Looking good? Olen tyytyväinen. Mutta nyt alkaa muuttopakkaus, joten sanon heihei ja alan kääriä rakkaita astioitani Kirkkoon ja Kaupunkiin. Samalla surren sitä, että myös Helsingin Sanomien koko on tätä nykyä surkea paketoimisille.
-Henriikka
Ps. Jo yli 30 villasukka-postittajaa! Happy. Kaikista viesteistä eniten sykähdytti kuitenkin tämä:

”Moi Henriikka,

olen Eszter, minulla olisi villasukkahomman liittyvä kysymys. Mäkin haluaisin osallistuin siihen, mutta asun Unkarissa, siksi kysyn, että olisiko se kuitenkin mahdollista? Muuten olen suomen kielen opiskelija ja luen blogiasi usein, on hyvä saada tänne Unkariin vähän suomalaista meininkiä :) Siis kiitos saman tien!

Terveisin Eszter”

900 lukijaa -> villasukat kesän varalle!

27
–
tempaukset

Olen niin ylpeä itsestäni ja iloinen teistä. Suomalaiset on huonoja olemaan ylpeitä, mutta olen kuitenkin. 900 julkista lukijaa tuli muutama päivä sitten täyteen ja taputan itseäni olalle siitä, että olen jaksanut uskoa omaan tekemiseeni ja inspiroitua kirjoittamisesta yhä uudelleen. Suurin kiitos siitä menee varmasti teille, jotka jaksatte käydä ja kommentoida. Saan teiltä paljon. Ja tietenkin tämä on vain blogi, mutta itselleni myös sellainen oma pieni maailma, jossa saa luvan kanssa fiilistellä railakkaasti second hand -aarteita ja elämän rinnalla jotakin niin mitätöntä kuin aamukahvin iloinen porina.

Niin kuin ennenkin, myös tätä tasasatasta juhlistetaan tempauksella. 200 lukijaa juhlistettiin arvonnalla, 300 postikorteilla, 400 pikkupaketeilla, 500 arvonnalla ja 600 laittamalla kamerat kiertämään ympäri Suomea (jotka myös vihdoin viimein palasivat minulle, hurraa), 700 kunniaksi oli pystyssä blogikirppis ja 800 nosti lukijat näkyville kera kahvikuppien. 900 tuo mukanaan villasukka-tempauksen, josta lisätiedot löydät rullaamalla näitä kauniita villasukkakuvia alaspäin sivuun loppuun saakka.

Näiden kauniiden sukkatunnelmien jälkeen tulisi ohjeet tempaukselle.

Viime kesä oli viileä ja kesäkuvakoosteessani useassa kuvassa jaloissa pyörivät villasukat. Siltä varalta, että kesä 2013 on yhtä vilpoinen, ajattelin etukäteen suojella kaikkien varpaat pahalta maailmalta. Tai en sentään kaikkien, mutta halukkaiden, ja siihen tarvitsen kyllä teidän apuanne. Ideana on, että jokainen saa tuntemattoman ihmisen osoitetiedot ja kengännumeron. Tähän osoitteeseen toimitetaan joko itseneulomat tai ostetut villasukat. Sukkien ulkomuodon ja muut yksityiskohdat saa lähettäjä päättää itse. Jokainen siis lähettää yhdet ja vastaanottaa yhdet. En malta odottaa omaa postiani.

Jos haluat mukaan, toimi seuraavasti:

– Lähetä oma nimesi, kotiosoitteesi ja kengännumerosi blogin oikeassa sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseeni viimeistään viikon päästä, perjantaina 29.maaliskuuta.
– Lähetän muutaman päivän sisään maililla kaikille osoitteet, johon yllätyssukat osoitetaan. Jokainen lähettää sukat saatuun osoitteeseen mahdollisimman pikaisesti, mutta viimeistään huhtikuun loppuun mennessä. Vastaanottaja ei saa tietää lähettäjää, ellei lähettäjä sitä itse halua kirjeessään kertoa.
– Odottele postia, nauti elämästä, toivo lämmintä kesää. Mutta tiedä, että viileyden iskiessä olet kesän turvassa tulevissa rakkaus-sukissasi.

Minä ja Janne ollaan niin mukana tässä. Toivottavasti ainakin kolmetuhatta muutakin.
-Henriikka
EDIT: Ulkomailla asuminen ei rajoita osallistumista!

Michelle Williams -bleiseri ja minimitta.

4
–
muoti
Lukiessani muotilehtiä läpiselaamisen jälkeen muutama kuva jää verkkokalvoille muita pidempään. Uuden Costumen saapuessa selasin, luin, tarkastelin, pohdin ja kertasin lehden läpi bussimatkoillani ja aamukahvin ääressä. Jälkeenpäin muistin erään pienen kuvan yli muiden: Michelle Williamssin sortseissaan ja bleiserissään. Pelkistettyä, leikkisää, inspiroivaa.
Suuri osa näistä kuvista läpi huokuvasta karismasta on tietenkin tuon pettämättömän hiustyylin ansiota. Kun kuvittelen mielessäni näyttelijän päälaella nutturan, tai kiharat laskeutumassa olkapäille, en ole puoliksikaan yhtä vakuuttunut. Asu on joka tapauksessa kokonaisuudessaan juuri sellainen, joka vaan on ja toimii. Vintagehenkinen tummansininen bleiseri, jonka alta pilkottaa valkoinen paita ja napit ja mustat korkeat korot. Ne pysäyttävät kikat ovat kuitenkin minimitassa ja kirjaksi naamioidussa clutchissa. Paljon kirjallisuuden opiskelija -fiboja ja särmikästä humanismia yhdistettynä kauppaopiston naisten tyyliin.
 
Paljaiden säärien kanssa kannattaa olla varuillaan: tyylikkään ja tyylittömän raja on hiuksenhieno. Costumen väki muistutti Michellin kuvan yhteydessä säärten karvapoiston tärkeydestä. Kolme hyvää lisäsääntöä tilanteisiin, jolloin paljastat jalkasi, mutta auktoriteetin olisi säilyttävä:
1. Mieti leikkauksia, värivalintoja ja materiaaleja. Laadukkaat tuotteet eivät ole minimitasta huolimatta koskaan halvannäköisiä. Ja joskus hameen sijasta kannattaa harkita sortseja.
2.  Kun paljastat, niin myös peitä. Tasapainotuksen vuoksi kannattaa niukan alaosan kaveriksi valita peittävämpi yläosa tai vaihtoehtoisesti runsaat asusteet.
3. Älä vilauttele. Harkitse alushousujen väriä ja sitä, kannattaisiko sittenkin kävellä pyöräilyn sijaan.
Kivaa perjantaita. Minä jo eilen huutelin perjantai-toivotuksia, mutta tänään se päivä koitti oikeasti.
-Henriikka

Kuvat: redcarpetdivas.com
stylebistro.com

50-luvulla uimassa.

14
–
muoti, random
Tähän on tultu. Aion julkaista blogissani uimapukukuvia. Tosin en itsestäni.

Siis kerrassaan ihastuttavan korneja kuvia! Aivan ei ole sitä autenttista 50-luvun tunnelmaa tavoitettu, mutta yrityksestä täydet kymmenen. Ja punaisesta huulipunasta tietenkin, toivotaan että oli vedenkestävää. Pointtinani on kuitenkin avautua, että ehkä ensi kerran elämässäni olen innostunut uimapuvuista ja bikineistä. Nämä fiftarikamppeet kolahtavat itseeni kovaa.
En todellakaan ole mikään narubikini-tyttö, enkä suoraan sanoen oikein minkäänlainen bikini-tyttö. Keväiset uimavaateostokset tulevalle kesälle on itselleni niitä, jolloin vihaan surutta koko maailmaa ja mottaan vastaantulijoita kuonoon. Kyse ei ole siitä ettenkö olisi ihan tyytyväinen omaan kroppaani, en yksinkertaisesti saa minkäänmoisia kiksejä bikinikauppoilla. Omasta uimapukumaustani kertoo se, että omistan sellaisen muumipeikko-asun: siniraitaisen kokouikkarin, jossa on pienet lahkeet. 
Pari numeroa sitten Frankie-lehdessä oli kuitenkin maininta Sirens Swimwear -nimisestä nettikaupasta, jotka myyvät uima-asuja fiftarihenkeen: korkeita vyötäröitä, kukkakuvioita, seilorin sinistä… Pistin nimen muistiin ja lupasin itselleni, että palaan kevään häämöttäessä. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan selailemassa kyseisiä nettisivuja pohtien, että millaisen kukkameren ja naurettavan lakin sitä pukisi ensi kesänä rannalle. 
Kauniita unia,
Henriikka

Mustekaloilla on kolme sydäntä.

18
–
muoti, oma tyyli
Kevät on aina musiikin suhteen jännittävää aikaa. Talven melankoliset veisut ja tummanpuhuvat kipaleet ovat siirtymävaiheessa kesän diskohitteihin ja ikivihreisiin iskelmäjumputuksiin. Kevään musiikkia ei leimaa mikään, ja usein kokeilenkin kaikkea ja annan uusille nimille mahdollisuuksia vakuuttaa. 

Hanna Pakarinen ei vakuuttanut, eikä sydämeni lähtenyt Vain Elämää –covereiden perään. Sen sijaan Anssi Kelan Levoton tyttö pyöri kuulokkeissa rauhassa ympäri muutaman kerran. Uusi tuotanto on kiehtovaa, vaikkakaan ei yllä mitalisijoille. Hauskinta on ollut leikitellä ajatuksella, että tuo Levoton tyttö menisikin biisinä Scandinavian Music Groupin käsittelyyn ja saisi teknomeiningin sijasta folk-sovituksen. Sanojen puolesta biisi kun on täysin SMG-kamaa: 
— Sä tiedät kaikenlaista outoa
Niinku et kauriit nuolee öisin autoja
Ja et avaruudessa ei pysty itkemään
Painottomuudessa kyynel ei lähdekään vierimään
Tahdot tulla ja mennä
Tahdot olla vapaa
Kun ei koskaan voi tietää kenet huomenna tapaa
Haluut matkustella
Nähdä Australian
Elämä on lyhyt
Aika loppuu pian
Sä tiedät kaikenlaista joutavaa
Väität et kissat eivät maista makeaa
Sä sanot et sydän seisahtuu aina kun aivastaa
Tiedät et Elvis oli vaaleetukkainen
Se vaan värjäs sen
Mustekaloilla on kolme sydäntä
Mulla vaan yks
Ja sitä ei saa särkeä

Kevään risteysmusiikkia on ollut hyvä kuunnella kauniista kuulokkeista. Pitkä kamelitakki ja ruskeabeiget kuulokkeet ovat uskollinen maaliskuun parivaljakkoni. Kun yhdistelmään lisää vielä vaalean denimin pappafarkut, mustahopean glitterpaidan ja leopardikuvioiset kiilakorot, niin ollaan pikkuhiljaa asian ytimessä.

Loppuun paljastus siitä, että olen lähipäivinä huomannut olevani aikamoinen ruokafeikkaaja. Siinä missä lounaaksi söin koulukavereiden kanssa fiinisti porkkanajuustokeittoa ja reilun kasvispöydän, niin iltaisin mennään usein metsikköön. Tämänkin päiväisten tanssitreenien jälkeen uuniin sujahti HK:n lenkki. U-u-uu- uunimakkaraa. Mutta sinisessä lenkissähän on niin paljon jauhoa, että se on EU:n direktiivien mukaan leivos. Ja kai sitä nyt toisinaan saa palkita itsensä hyvällä leivoksella?

-Henriikka 

takki, kuulokkeet, paita, farkut, kangaskassi/second hand, kengät/Bianco Footwear

Double top jeans -pakko saada.

14
–
muoti
Olenko outo vai outo? Aivoihini on tunkeutunut kuva double top -farkuista, Rihannan River Islandille suunnittelemasta mallistosta. Tämä on jotain hämärän ja nerokkaan välimaastoa, sillä toisaalta tulee mieleen huippusuunnittelijoiden luonnokset ja toisaalta snoukkapoikien pöksyt puolitangossa. Kai tästä löytyy ainakin jälkimmäisestä jotain viitteitä, sillä toiset snoukkamiekkosethan ompelevat lisäkekalsarinreunat toppahousuihinsa, jotta laudalla voi sitten viilettää tyylikkäämpänä. Mutta väittäisin kuitenkin myös viitteitä upeaan suunnitteluun löytyvän. 
Monesta kaupasta nämä ovat jo loppu, mutta minähän tässä mietinkin, että kuinka tällaiset väkertäisi itse? Miten tuollainen tuplameininki onnistuu? Kannattaisiko olla napilliset farkut, vai onnistuisiko vetskareilla yhtä lailla? Vai kannattaisiko lähteä vai etsimään, mistä uudet saisi hankittua?

Joka tapauksessa Rihanna on musta upeannäköinen nainen. Ja milteinpä epäilyttävänä kommenttina kirjoitettakoon, että vallan kaunis napa. Sitten nuo suuret kiharat, satunnaisen harkitut helyt ranteessa ja tumma huulipuna. Ainoastaan pitkähköt, terävät kynnet ovat yksityiskohta, jolle joudun pyörittämään tiukasti päätäni.
Mutta takaisin farkkuihin, mistä tämä projekti kannattaisi aloittaa? Vai kannattaisiko?
Henriikka
Ps. Jackpotin takkiarvonnan voittaja on arvottu ja voittajaksi selviytyi nimimerkki ”Siili”. Kiitos kaikille osallistuneille, teitä oli niin mukavan paljon. Yritän juuri järjestellä lähiviikoille jotakin uutta ylläriä.
Kuvat: handbag.com
shefinds.com

Nahkahame, kukkakuosi ja sniikkerit.

12
–
muoti, oma tyyli
Nahkahame, kukkakuosi ja sniikkerit. Rikkinäiset sukkahousut, punaiset kynnet, helmikorvakorut ja luonnollinen meikki. Siinä tiiviissä paketissa eräs viimeviikkoisista asukokonaisuuksistani. Huudan edelleen kontrastien nimeen, sillä ne vain yksinkertaisesti tekevät asun kuin asun.
Vanhana kirpputoriaarteena löytynyt turkoosi-vaalenpunasävyinen silkkipaita on muhkea hihoista, mutta yllättävän istuva suuresta koostaan huolimatta. Pienet ja somat, turkoosisävyiset napit ovat kullattuine reunoineen kiva yksityiskohta. Olisipa mielenkiintoista tietää, kuka tätäkin paitaa on aiemmin käyttänyt. Jos mummopaita ja helmikorvikset ajoivat konservatiivista linjaa, niin niitä kontrasteja luotiin sitten nahkalla, rakkailla Nikeillä ja rikkinäisillä sukkahousuilla. Voitte vain kuvitella kuinka moni vanhus yritti bussissa kerätä rohkeuttaan kertoakseen sukkisteni hajonneen. Voi meitä nykyajan nuoria.
Ainakin oli täydellinen kenkävalinta. Kirmasin bussipysäkille valkoisilla kengilläni harppoen ja kuin viime hetkellä onnistuin hyppäämään bussin kyytiin. Oli ehdoton supersankari-olo, vaikkakin hikinen ja hengästynyt. Turhaan olisin jäänyt odottamaan seuraavaa, joka olisi tullut vasta kolmen minuutin päästä.
Henriikka
paita, hame, korvikset/second hand, kengät/Nike

ALL FOUND Store -Hämeentie 34

8
–
Helsinki, muoti

Lupailinkin jo aiemmin tälle viikolle juttua uudesta, kiinnostavasta vaatekaupasta. Tässä se nyt sitten tulisi. Sitä toisinaan törmää vaatekauppoihin, jotka saavat jo elämyksellisyydellään kylmät väreet aikaan: ALL FOUND Store teki sen minulle, kun käväisin avajaisissa ystäväni Bean kanssa. Muutama päivä sitten avattu vaateliike tuo sekä suomalaiset että kansainväliset merkit Kallion kivijalkaliikkeeseen sekä 18.3 alkaen verkkokauppaan.

Liikkeestä löytyy huolella valikoitujen suunnittelijoiden tuotteita naisille ja miehille. Itse tietenkin tuttuun tapaani haahuilin molempien vaatteiden luona ja etenkin eräs leopardiprintillä varustettu miesten college kiinnosti. Valikoimissa on kansainvälisesti tunnettuja tuotemerkkejä kuten WOOD WOOD ja Libertine-Libertine, Soulland, sekä eturivin suomalaismerkit R/H, Minni f. Ronya, Month of Sundays ja RIIVARI.

Lisäksi ALL FOUND myy ainoana suomalaisena jälleenmyyjänä muun muassa Euroopassa hurjassa nosteessa olevaa ranskalaista miestenvaatemerkkiä Brooklyn We Go Hard:ia, rennontyylikästä kööpenhaminalaismiesten suosikkia Rascals’ia ja hauskoista naisten perusvaatteistaan tunnettua DANSK-merkkiä. Asustevalikoimassa edustaa muun muassa puusankaisten aurinkolasien pioneeri SHWOOD. Lisää suunnittelijoita saadaan kuvioihin mukaan tulevina sesonkeina, kertoo villit huhut.
Itse liike on pieni, mutta jotenkin laatu ja tyyli istuu siihen hyvin neliöistä huolimatta. Useat merkit olivat itselleni entuudestaan tuttuja, mutta muutama aivan uusikin mahtui joukkoon ja yllätti positiivisesti: esimerkiksi DANSK sai pysähtymään hetkeksi pidempään ja BWGH oli nerokas, vaikkakin juuri sitä miesten puolta.
Suosittelen vierailua. Itsekin aion kyllä mennä käymään uudemman kerran jos toisenkin.
Ja mites tämä college, johon rakastuin? Olisko tämä sellainen mun kevään ja kesän 2013 oversize-löllykkä? (Kyllä, jokainen ehdottomasti tarvitsee sellaisen)
Nyt perjantai-chill, ottakaa rennosti. Minä juon kaakaota ja nautin kansallispuistosta. Enkä todellakaan missään design-collegessa, vaan törkeän rumassa fleecessä. Mutta jos saisin päättää, niin kyllä kietoisin itseni lepardin pilkkuihin.
– Henriikka

Viikonlopun ykköstapahtumat

2
–
Helsinki, tapahtumat
1. Kulttuuritalon tanssimessut 2013


Suren pienesti sisimmässäni, etten ole tänä viikonloppuna Helsingissä. Tarjolla olisi nimittäin mitä huikein tapahtuma, nimittäin yksi vuoden suurimmista tanssiviikonlopuista tulee Helsinkiin. Olisin niin mielelläni seuraamassa, kun Kulttuuritalo täyttyy tanssista, battleista, tanssitunneista ja muusta tanssifestivaalin mölinästä. Tämä on aika helppo tapa nähdä kattavasti Suomen tanssikuviot yhdessä samassa paketissa.

Street- ja Show SM-karsintojen ja Latino Show SM-kilpailun lisäksi viikonlopun aikana ovat myös Dance.fi:n järjestämä Show Of The Year, Stadin Suurin Dancehall-tunti, La Fresquita Salsa Fiesta ja paljon muuta ohjelmaa. Tapahtumat keräävät joka vuosi tuhansia tanssijoita ja tänä vuonna kaikki ovat nähtävillä yhden viikonlopuna aikana. Jatkobileet tapahtumalle ovat lauantaina.

Hinnaston, aikataulun ja muut lisätiedot löydät tapahtuman facebook-seinältä.

2. Kirpparibrunssi
Niille jotka pitävät kirpputoreista, joissa myyjä on itse paikalla ja etenkin niille, jotka eivät jaksa herätä jäähallin kirpputorille kukonlaulun aikaan. Ravintola Adamdsissa järjestettävä Brunssi-kirppis on toinen tapahtuma, jonka missaaminen pikkuisen nipistää. Uskoisin myös niin myyjä- kuin asiakaskunnankin olevan astetta normaalia tyylikkäämpää. Toivon, että tällaisia järjestetään lisää tulevaisuudessa.
Lisätiedot tapahtuman facebook-seinältä.

Siinä taisi olla kaikki informatiivinen asia tältä aamulta, toivon että tapahtumavinkit innostivat ja jonkun tyhjäntäyteinen viikonloppu sai uusia suunnitelmia.
-Henriikka

Talvi ei ole ohi.

12
–
muoti, oma tyyli
Suomalaiset käy aina kapinoimaan talvea vastaan ja porukka hippaloi nahkatakeissa ja ballerinoissa helmikuun lopun tienoilla. Itsehän olen aiemmin kuulunut tähän sakkiin myös, mutta tänä talvena taidan pitäytyä talvitakeissani. Olen saanut hankittua tänä talvena niin monta ihanaa, uutta takkia, että kelpaa pitäytyä vielä pakkasissa. Lisäksi täydellisen pipon etsintään löytyi ratkaisu Stadiumin harmaasta piposta ja anoppi osasi ostaa parahimmat lapaset. Voisiko enää paremmin talvi helliä? En ehkä ole saanut vielä tarpeeksi talvesta, vaikka aiempina vuosina olen maaliskuun ensimmäisenä päivänä odottanut kesää parvekkeella bikinit päällä.
Voi olla, että lähiliikenne tekee talvesta hivenen pehmeämpää. Ei tarvitse/voi pyöräillä aina joka paikkaan. Helsingin pyöräteiden hoito on niin kehnoa, että onneksi lähiliikenne rullaa suhteellisen mutkattomasti. Talvesta nauttii kovilla pakkasilla helpommin, kun saa aina välillä istahtaa junaan, bussiin, metroon tai ratikkaan. 
Nautin siis talvesta vielä täysin siemauksin. Enkä yhtään vähempää sen takia, että kuume on laskenut huomattavasti ja huomenna suuntaamme kaveriporukan kanssa Kolin kansallispuistoon lautailemaan, hiihtämään ja laskettelemaan. Ja viettämään rentoa mökkiviikonloppua kera pihasaunan ja ulkohuussin. Huomenna musta ei ole vielä mäkeen, mutta ehkäpä jo lauantaina. Pidennetty viikonloppu ystävien seurassa kuulostaa parhaalta tähän saumaan.
Talvi, saat vielä pysyä hetken. Mutta ei mitään intiaanitalvea.
Henriikka
takki, huivi/second hand, reppu/Fjällräven, kengät/Vagabond, pipo/Stadium, farkut/Levi’s

Leijonankeltainen sisustus

12
–
kahvilla, matkustus, sisustus
Thaimaan matkakuvia selatessa tuli pakottava tarve kirjoittaa vielä yhdestä, tällä kertaa hiukan vähemmän matkustamiseen ja Aasiaan liittyvästä asiasta. Reissumme kolmanneksi viimeisenä päivänä vietimme muutaman tunnin odottaen Bangkokiin suuntaavaa yöjunaamme Trangin kaupungissa. Emme jaksaneet jäädä rinkkojemme kanssa asemalle istuskelemaan, joten lähdimme etsimään sopivaa kahvi- (jääkahvi!) ja lounaspaikkaa lähistöltä. Aivan asemaa vastapäätä löytyikin täydellinen paikka, jossa kärjistyivät unelmani leijonankeltaisesta sisustuksesta, kivisistä seinistä ja konjakinvärisestä nahkasohvasta.

Hassua, miten loppujenlopuksi yllättävästä paikasta saattaa löytyä sellainen kodintuntuinen sisustus. Thaimaa kun noin ylipäänsä ei ehkä tarjoillut sellaista sisustustyyliä, jonka voisin siirtää Helsinkiin. Sritrang hotel, Cafe 1952 on tarkka paikannimi. Leijonankeltainen on lempivärini ,ja jo muutaman vuoden olen etsiskellyt kirpputoreilta kulunutta, konjakinväristä nahkasohvaa. Nykyinen on liian ”käytännöllinen” haha. Uskon, että odotus ja ahkera sohvanetsijä palkitaan.

Uudet sisustuskuviot taitavat omalla kohdallani olla hyvinkin ajankohtaisia. Paljastettakoon, että muutamme kuun lopussa uuteen asuntoon. Kovin olen innoissani, vaikka emme ole vielä omassa kiinni, ja tulevassa asunnossa on muovimatot. Silti se tuntuu hyvältä ratkaisulta, ihanalta kämpältä. Teemme siitä varmasti kodin.

Eilen sai jotenkin mukavan ja kannustavan kommentin siitä, että harmi kun en ole päivittänyt enää aivan joka päivä. Siis sinänsä kritiikin, mutta jotenkin koko juttu oli kirjoitettu niin positiivisesti, että siitä olisi ollut mahdotonta ottaa nokkiinsa. Itseänikin on harmittanut, etten ole pystynyt joka päivä rustaamaan. Nyt on ollut koulut ja kolme duunia ja tanssitreenit ja kaikki, enkä yksinkertaisesti joka päivä vain pysty saattamaan laadukasta materiaalia ulos, vaikka kova pyrkimys siihen on ollutkin. Valokuvaaminen, kuvien muokkaaminen ja tekstin suoltaminen vie yllättävän paljon aikaa. Ja mieluummin vähemmän ja parempaa, kuin paljon ja kehnompaa? Nyt olen ollut kaksi päivää kovassa kuumeessa, mutta tänään aamulla heräsin pikkuisen parempana ja nappasin heti koneen kirjoitusaikeissa. Kyllä mulla vielä motivaatiota ja juttuja löytyy. Kiitos kun jaksatte lukea.

Henriikka

Ps. Tässä ennen muuttomylläkkää vaatekaapin karsiminen on ahkeraa
 ja ylimääräiset siirretään blogikirppikselle.

Katja Tukiainen & Amnesty Finland -Idylli

11
–
muoti

Täältä saapuisi hyviä uutisia siitä, kuinka vaatesuunnittelu yhdistetään hyväntekeväisyyteen. Amnestyn Suomen osasto on lanseeraamassa uuden Idylli-nimisen malliston, jonka on suunnitellut kuvataiteilija Katja Tukiainen. Itse kuulun Tukiaisen faneihin ja haaveilen tulevaisuudesta jonkun hänen teoksensa kanssa, ja siksi tämäkin uutinen ravisutteli aivan eri tavalla. Malliston nimi ja tuotteiden kuosi syntyi Tukaisen Idyll-nimisen maalauksen pohjalta. Ja eipä ole lainkaan hassumpi mannekiinikaan: kuvissahan keikistelee näyttelijä Laura Birn.

Uusi mallisto on näkyvä osa Amnestyn Joku raja! -kampanjaa, joka toimii naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Kampanjalla vahvistetaan uhreiksi joutuneiden naisten asemaa niin parisuhdeväkivallan, ihmiskaupan kuin konfliktialueidenkin yhteydessä. Tuotteita – kietaisuhametta, Furushiko-liinaa, taskuliinoja sekä tuubihuivia – yhdistää pastellimainen ja sadunomainen kuosi. Kuosin takana on Tukiaisen filosofinen ajatus siitä, kuinka me tarvitsemme idyllejä, joissa löydämme voimia maailman julmuuksien kohtaamiseen ja ihmisoikeuksien puolesta toimimiseen. Söpö ja todenperäinen ajatus, todella.

Kaiken lisäksi mallisto valmistetaan Reilun kaupan puuvillasta vastuullisessa, WFTO:n jäsenenä toimivassa tehtaassa Mauritiuksella. Mallistosta saatava tuotto menee lyhentämättömänä Amnestyn ihmisoikeustyölle. Minäkin tässä harkitsen, että pitäisikö poiketa omasta turvallisesta tyylistä ja hankkia jotain näin hempeää? Kiitos Amnesty, kiitos Katja Tukiainen.

-Henriikka
Mallisto on saatavilla osoitteessa www.amnestystore.fi

Vihdoinkin täydellinen matkatakki: Jackpot-arvonta

195
–
kilpailut ja arvonnat, muoti
En kovin usein ajattele käytännöllisesti. Sitä voisi kai pitää paheena. Ajattelen usein järjestelmällisesti ja määrätietoisesti, mutten käytännöllisesti, ja siinä on vissi ero. Käytännöllisen pukeutumisen puolella omistamani vaatekappaleet taitavat rajoittua Hai-saappaisiin (jotka nekin ostin tyylin vuoksi) ja Ecco-merkkisiin työkenkiin, joita olen toisinaan käyttänyt seisomatyössä.
Matkustus-aspekti on kuitenkin sellainen poikkeus, joka saa paatuneen epäkäytännöllisyys-pukeutujankin vaihtamaan leiriä. Kun Jackpotilta lähetetty kevytuntuvatakki paljastui käsittämättömän hyväksi reissutakiksi, olin myyty. Monissa eri väreissä myytävä polyamidinen takki on hyvä päällä ja sopii keväästä kesäiltoihin ja syksyyn. Parasta on, että takin pystyy taittelemaan reilun nyrkin kokoiseen tilaan, eikä se paina paljon mitään. Kevytuntuvatakit olivat aivan uusi juttu itselleni ennen tätä kevättä, mutta ilmiö tulee varmaan jäädäkseen.
Jackpotilta kysyttiin vielä myöhemmin, tahtoisinko arpoa lukijoille yhden takin. Suostuin mielelläni, sillä seison itse tuotteen takana. Jos siis haluat osallistua kevytuntuvatakin arvontaan, niin jätä kommenttipoksiin sähköpostiosoitteesi ja vapaaehtoiset lopputalven terveiset viimeistään sunnuntaina 17.3. klo 23.59 mennessä. Aikaa osallistumiseen on viikko. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti maililla ja hän saa valita takkinsa koon ja värin. Palkinnon arvo on 129,95€.
Tähän iloiseen arvontaan ja levottomaan, elämäni ensimmäiseen GIF-animaatioon päätän blogiviikkoni. Kivaa, että jaksatte lukea ja vierailla. Ensi viikolla luvassa muun muassa pappafarkkuja ja uuden, ihanan vaateliikkeen esittelyä. Juttutoiveita saa aina jättää ja edellisistä muistutella.
Terveisin Henriikka
EDIT: Arvonta on päättynyt ja voittajaksi selviytyi nimimerkki ”Siili”.
Voittajalle on ilmoitettu. Kiitos kaikille osallistuneille.

Servettirenkaita hiuksiin

15
–
hiukset, muoti
Alkaa naistenpäivä olla lopuilaan. Sen kunniaksi päivääni on tullut runsaasti onnitteluita opiskelukavereilta, kaksi avokadoa, muutama suklaakonvehti, kukkakimppu, mansikkarahka ja Kinder-muna. Ei ole naistenpäivä Suomessa yleinen vapaapäivä (niinkuin vaikka Venäjällä), mutta onneksi perjantai toi viikonlopun. Tämän juhlapäivän iltaan halusin kuitenkin tuoda jotain tyttömäistä ja muistin servettirenkaat, jotka ostin Indiskasta eräs kaunis päivä: servetit kulkevat kattauksissani sellaisenaan ja siksi pujotinkin renkaat hiuksiin.
Vaikuttiko idea tuhoontuomitulta vai kävikö kattauksen somisteet hiuskoristeista? Kolmannen, pronssisen servettirenkaan kanssa pitäisi kyllä ehdottomasti käyttää läpinäkyvää tai vaaleaa ponnaria, mutta muilta osin nämä toimivat mielestäni hyvin. Voisin kuvitella käyttäväni koristeltua poninhäntää ihan juhlakampauksenakin. Renkaat ei ole hinnallakaan pilattu, kun alennusten jälkeen maksettavaksi jäi 0,99 euroa/kpl.
Viimeisenä lähtee terveisiä kauniille Indiskan myyjälle, joka suuresti ilahdutti päivääni paljastaessaan kassalla, että blogini löytyy lukulistalta. Kiitos siitä ja kumarrus servettirenkaista.
-Henriikka

2×6 kappaletta kirpputorin ihmeitä

18
–
astiat, sisustus
Taas sitä ollaan kirpputorilla oltu skarppina: kävin kokeilemassa Vantaan uuden jättikirppiksen, Suomen suurimman itsepalvelukirpputorin. Täytyypä kuitenkin surukseni todeta, että eipä ollut ihmeellinen. Voi olla, että kyseessä on alun kivinen polku, mutta minua Ikean kyljessä tönöttävä halli ei vakuuttanut. Pöydät olivat täynnä jälleenmyyntituotteita (mikä on kirppiksien suurin agression aiheuttaja), eivätkä lukuisat lastenvaatepöydätkään kosketa itseäni tässä elämäntilanteessa. Äideille sellainen huomio, että lastenvaatteita kyllä löytyi. Ehkä kirpputori onkin suunnattu niille perheellisille, jotka suuntaavat Ikeaan huonekaluostoksille ja samalla poikkeavat Lanttilan halliin. Seuraavan Valtterin ennusteet ovat kyllä menneet metsään. Aion kyllä tulevaisuudessa käydä uudestaan, jos ensimmäisten kuukausien taantuman jälkeen olisi havaittavissa parempaa.
Tyhjän kangaskassin kanssa en kuitenkaan poistunut. Joskus kehnonkin kirpputorikokemuksenkin jälkeen voi lähteä kivojen löytöjen kanssa pois. Sinänsä ristiriitaista, mutta totta.
Ensimmäiset 1×6 löytöä olivat retrot kahvikupit ja -asetit (Apua! Onko se sana asetti?). Astioiden alkuperää en tiedä, mutta minulla oli jo ennestään yksittäinen tällainen samanlainen muki muutaman desin suurempana. Tietääkö joku näistä enemmän?  Norjassa taitavat olla valmistettu. Nämä ovat huomattavan pieniä perinteisiin arkikäyttööni, mutta nämä ovatkin teddy karhun -teekestejä varten: santsikuppi on aina santsikuppi. Pulitin yhteensä 10 euroa.

 Toiset kuusi astialöytöjä oliva lasit, joiden yhteishinta oli 6 euroa. Kristallihenkiset juomalasit olivat itsellenikin yllätys, sillä en usein innostu laseista. Mukeihin minulla on suuri rakkas, mutta laseja pidän kertakaikkisen tylsinä. Ehkä takkini on taas kerran alkanut kääntyä hiljalleen.
Nyt taidan jatkaa iltapäivääni ja piipahtaa Itiksen Onlyn ja uuden ALL FOUND Storen avajaisissa. Pikkuisen viihdettä tämän kokopäiväisen pänttäämisen ja työnteon väliin. Viihde on hyvästä, muistakaa se. Melkein yhtä hyvästä kuin kirpputorit.
Henriikka
1 2