Tämä viikonloppu on ollut pieniä, suurilta tuntuvia yllätyksiä täynnä.

Janne unohti torstaina nimipäivänäni, ja pienoisen slaagini seurauksena hän oli kantanut perjantaina kotiin kolme kimppua kukkia, ladannut kahvimasiinan ja piilottanut jääkaappiin mango-sitruunakakkua. Kortissa luki ”Happy Birthday”, mutta se oli helppo antaa anteeksi, olenhan niin hirveän kiva vaimo.

Perjantaina kotona odotti myös muita yllätyksiä: ulko-oveen oli ripustettu paperikassi ja eteisen matolta löytyi nimellä ja osoitteellani varustettu kirjekuori.

Kuoresta löytyi kortti lukijalta. Ihailin pitkään kuvaa ja hymyilin tekstille. Kiitos uskollinen lukija S., että tapojesi vastaisesti lähestyit tuntematonta postikortilla. Tämä ilahdutti eritoten:

”The true secret of happiness lies in taking a genuine interest in all the details of daily life.” -William Morris

Naulasta riippuvasta paperikassista löytyi upea kukkakimppu ja postikortti, jossa luki: ”Ihanaa kevään alkua!” Kauniisti kotimainen kiitti joulun kukkayhteistyöstä jälkikäteen ja toivotti hyvää alkanutta vuotta. Vaikka kotona oli pilkkopimeää, lähetys tuntui aloittaneen kevään.

Viikonlopun (toistaiseksi) viimeinen yllätys tuli ystävältäni Johannekselta. Näimme pitkästä aikaa ja saimme joululahjan jälkikäteen. Anteeksi nyt vain, mutta voiko sydän olla sulamatta, kun noin kämäsen surkeilla tikkukirjaimilla on kirjoitettu jotain noin herkkää?

GreenStreetin joululahjapavuista syntyy aivan tuotapikaa sunnuntai-illan maaginen kahvihetki.

Nautitaan viikonlopun rippeistä. Ja muistakaa: Pusu tekee ihmeitä.

-Henriikka