Siinä se nyt hurahti. Pieni pääsiäisloma. Nyt on sellainen lievä alakulo, samanlainen kuin toisinaan sunnuntai-iltaisin. Ei oikein tiedä mitä tekisi tai miten päin olisi. Hetkellinen unirytmin muutos pistää vähän päätä sekaisin, ja pyörin tässä tuolissani ja yritän kirjoittaa. MØ kaikuu kaiuttumista, eikä melankolinen jytä ainakaan käännä suupieliä.

Pääsiäinen oli paras, parempi kuin osasin odottaa. Mutta koska ei juuri tehty mitään ihmellistä, ei siitä sen enempää ole kertoakaan. Hetki pumpulielämää: muiden tekemää ruokaa ja muiden tiskaamat tiskit, pestyt pyykit. Vasta äsken päiväunilla hoksasin, miten paljon sainkaan näiden muutaman päivän aikana nukkua. Ja joka aamu oli kahvit keittiössä odottamassa.

Toisaalta, kun saavuin pari tuntia sitten kotiin, tuntui että kotimme otti vastaan lämmöllä ja rakkaudella. Tuttu reitti ratikalta kotiin ja tutunnäköinen ruma ulkoovi. Tästä on tosiaan tullut reilu kahdessa vuodessa meille koti. Tiedän mitä kaapeista löytyy ja mitä jääkaapista puuttuu. Alakerrassa on uudet naapurit, mutta muuten kaikki on ennallaan. Ja Luojalle kiitos, meillä on tiskikone. Nyt pyykit pyörimään ja takaisin arkeen. Jei!

– Henriikka