Oli kaunis perjantain aamupäivä, ja hovikuvaajani lähti saattamaan minua kouluun. Tarkoituksenamme oli matkalla napata muutama seesteinen asukuva. Oli kamera ja huopahattu. Oli hyvä mieli, sillä perjantaina oli viimeinen tenttikin. Oli levollinen olo ja lempeä ilmassa.

MUTTA MITÄ! Kotioven avattuani hattu lensi päästä ja tuuli riepotti sen kymmenen metriä taaksepäin. Kauniisti asetellut hiukset heittivät häränpyllyä, ja kaipasin villakangastakkini tilalle kunnon untuvaa. Jäivät seesteiset asukuvat haaveeksi ja tilalle tuli muutama tuulitukkatilannekuva.

Olisiko jo aika joskus tarkistaa säätiedotukset ennen vaatteiden valintaa? Lapsuudenkodissani mittarista tarkistettiin joka päivä lukemat ja kailotettiin koko perheelle. Varoitettiin, jos säätiedotuksessa on kerrottu mustasta jäästä tai myrskystä. Kehotettiin pukeutumaan lämpimästi ja laittamaan käsineet käteen.

Paljon hyvää olen kotoa saanut, mutta tämän käytännön unohdin ottaa mukaani. Olisi korkea aika oppia, että Suomen sääolosuhteissa asujaan ei voi päättää mielivaltaisesti. Tai voi, mutta onhan se nyt typerää valita hattu ja pitää sitä kädessään koko päivän, kun päässä ei pysty.

Elämä yllättää, samoin myrskyt. En ole enää pysynyt perässä, mikä myrsky tämä nyt sitten oli, kun on ollut kaikenmaailman Einoa ja Heiniä.

Mutta nyt on pihalla taas lunta ja illalla kauneimpiin joululauluihin. Luulisi, että olisin jo yli kahden vuoden kirjoittamisen jälkeen niin tuttu teidän kanssa, että voisin puhua muustakin kuin säästä. Ehkä tarvitaan toiset kaksi ja puoli.

-Henriikka

Ps. Olemme joidenkin kanssa kuitenkin niin tuttuja, että he tietävät minun pitävän blogista vapaapäivää aina sunnuntaisin. Täten juhlallisesti ilmoitan, että vaihdan vapaapäivän lauantaille ja kirjoitan toisinaan silloinkin, jos huvittaa.

takki/second hand, hattu/H&M, oranssi takki/Gina Tricot, kengät/Bianco, farku/Levi’s, mekko/Twist & Tango