Lauantai-ilta ja raukea olo. Saavuin juuri Kolilta kotiin ja eteisessä odottaa purkamaton rinkka. Telkkarista pyörii Avaran Luonnon Kanada-jakso, ja mieleni on enemmän Kanadassa, Kolilla, Kuhmossa kuin Helsingissä. Eikä kyse ole paikannimen alkukirjaimesta.
Kun saavuimme äsken autolla Helsingin keskustaan, meinasi iskeä paniikki. Joka puolella niin paljon ihmisiä, enkä kokenut mökkipäivien jälkeen olevani vielä valmis vastaavaan. Kaupungissa vietettiin tänään ihan tavallista lauantaita, ja minusta tuntui kuin meneillään olisi vappukarnevaali.
En ole ollut koneella pariin päivään, sillä sähkötön mökkielämä teki tehtävänsä ja sammutti virran.
”En pärjää nyt, kukaan ei pärjää nyt” -paniikki kestää noin kolme minuuttia, minkä jälkeen keskittymisen siirtää pitkiin, hyvästi hauduttaviin löylyihin, pientareella kasvaviin metsämansikoihin ja miltä ympärillä tuoksuu, tuntuu ja kuulostaa. (Hyvältä, hyvältä, hyvältä.)
Kun äsken laiton taas virtapiuhan seinään ja avasin läppärin, oli pelottavaa muistaa, etten tiedä koska se on viimeksi sammunut tai ollut täysin sammuksissa.
Tänä lauantaina kaikki ovat tuntuneet olevan brunsseilla, häissä tai kesäleningit päällä terassilla. Instagram-kuvista on huokunut lämpö, ilo ja kesän värit.
Minusta on tuntunut sunnuntailta. Olin melkein koko päivän autossa, päällä flanellipaita, josta löysin myöhemmin räikeitä hammastahnaläikkiä. Automatkalla kävimme Shelleillä, Teboileilla ja muilla sysisympaattisilla huoltoasemilla pitämässä lepoa ja tankkaamassa herkkuja.
Varkauden keskustassa pidimme jäätelöstopin ja muuan paikallinen mies tuli erikseen sanomaan, että olemme kuin jäätelömainoksesta ja että näytän kyllä melkoisesti artisti Paula Vesalalta. Enpä ollut ennen moista kuullut.
Nämä kuvat ovat keskiviikkoaamulta kesämökiltä. Istuimme Bean kanssa kivilaiturilla, kävimme myöhemmin uimassa ja punoimme Seikkailukerhon tulevia juonia. Miten rakas onkaan tuo leijonanharjainen ystäväni! Laittaa minut ruotuun, katsoo ymmärtävästi ja silittää kun tarvitsee.
Nyt kun tarkemmin mietin, niin taisi sunnuntaiolo alkaa jo sieltä. On tainnut olla yhtä sakeaa sunnuntaita tämä koko kesäinen viikko.
Minä lopetan viikkoni nyt tähän ja totean, että onpa ihanaa, että saan huomenna toisen sunnuntain.
-Henriikka
Ai että olisi kyllä niin ihana päästä mökille vähän rentoutumaan.
Mökillä on niin hyvä olla. Tietää olevansa vapaalla.
Älyttömän kivat uikkarit teillä! Ihailin varsinkin tota sun mustavalkoista yläosaa, mistä se on ja mahtaakohan olla vielä myynnissä? Sun tekstejä ja kuvia on ilo selailla!
No mutta kiitos Veera. Ihanasti kirjoitettu.
Mun yläosa on (niin kuin Beankin uikkari) on HALLA x HALLA:n, joten sieltä vain rohkeasti katsomaan ja kyselemään.