About confidence

Inhoan joskus muotimaailmaa. Itse asiassa hyvin usein. Kaikki on niin vakavaa ja ryppyotsaista (ja ne rypyt tietenkin sitten joko kiristellään leikkauksilla pois tai siloitellaan ihmekosmetiikalla) ja kilpailuhenki on ankaraa ja armotonta. Tietenkin voisin olla seuraamatta moista touhua, mutta samaan aikaan olen täysin tyylimaailman lumoissa: klikkailen muotiviikkojen kuvia aukia hakien inspiraatiota ja intoilua omiin vaatekokeiluihini, luen lehdistä huippumallien elämäntarinoita ja vaikka tälläinen kirppishai olenkin, niin on kiinnostavaa tietää mikä on trendien aallonharjalla. Olen kuitenkin usein perin kyllästynyt muotinäytösten, editoriaalien ja muotimeininkien ulkoiseen habitukseen: mallit kulkevat lavalla vakavina, elleivät jopa vihaisen näköisinä, ja itse pidätän hengitystä ettei vain kukaan kompuroisi ja nolaisi itseään kaikkien nähden. Toisaalta toivon, että joku tekisi niin. Olisi hienoa nähdä, kuinka malli ja yleisö reagoisi.

(suurempana täältä)
Tämän kummastelun ja turhautumisen johdosta halusin jakaa teille myös videon, jonka linkin tänään vastaanotin. Tästä tuli ehdottoman hyvälle tuulelle. Totta kai muotimaailmassa saa vallita omat sääntönsä ja kuvionsa, mutta itse toivoisin välillä enemmänkin jotain tämän videon kaltaista (kuten myös lisää tummaihoisia tai esimerkiksi intialaisia tai aasialaisia malleja). Hymyä, hyväntuulisuutta ja ennen kaikkea itseluottamusta. Eikä ihme, että sitä tässä videolla tosiaan tarjoillaan, sillä kyse on Vilan Confidence is not for sale -kampanjan mainospätkä. Kampanjan tarkoituksena on välittää sanomaa uskosta itseensä sekä siihen, mitä todella on. Kuinka moni pystyisi totaalisen kaatumisen jälkeen punastelematta nappaamaan kengät kainaloon ja poseeraamaan kuin ei mitään?

Karrikoidun muotimaailman vastalääkkeenä toimimisen lisäksi video sai pohtimaan myös omaa itseluottamusta. Olisinko itse se, joka juoksisi vollottaen takahuoneeseen pyrstölleen pyllähtämisen jälkeen? Mahdollisesti. Onneksi vastaavanlaista tilanetta ei itseni tarvitse kovinkaan tosissaan puida. Minua tuskin tullaan näkemään muotinäytöksissä: ei tällä pituudella, ei tällä bootylla. Mutta yleisellä tasolla itsevarmuus on puhutteleva aihe. Ja jos käsitellään erityisesti tyyliä, niin itselleni vaatteet luovat suurelta osaltaan varmuuttani (tai epävarmuuttani). Pari viikkoa sitten seilatessani housuhameessa, en uskaltanut miltei nostaa katsettani maasta, kun taas kultaisessa paidassa hykertelin ja  jopa poseerasin leuka pystyssä. Tiedostan ettei kroppani, tyylini, persoonani tai olemukseni ole lähellekään virheetön, mutta ideaali olisi kuitenkin viihtyä siinä. Kaikkihan meistä on loppujen lopuksi aika kelpo paketteja. Vilan kampanjankin idea on välittää, että he haluavat luoda vaatteillaan luonnollisen jatkumon ihmisen omalle tyylille. Että kukin voisi kokea myöhemmin kadulla samaa itseluottamusta, kuin peilin edessä pukuhuoneessa, kun unelmien vaate on löytynyt. 
Toivoisin muotimaailmaan vähän enemmän armoa, huumoria ja hymyä, joka voisi ehkä samalla nostattaa kuluttajien (niin kuin minun!) itsevarmuutta ja uskallusta. Kovin sitä olen itsekin median vietävänä ja syötävänä. Uskallan väittää, varautuen pöyristyneisiin katseisiin ja vastaväitteisiin, ettei muoti ole elämän tärkein asia. Uskallan myös väittää, että itseluottamus on tärkeää. Usein sen vahvistuminen lähtee itselleen nauramisesta. Hahaha. Hahahaha. Once again: hahah.
Henriikka

kuvat: http://hasbymcblue.blogspot.fi

28 kommenttia

  1. hanna 30.7.2012

    Hieno postaus, puhut niin totta!

    Vastaa
    • Henriikka 3.8.2012

      Hyvä, hyvä. Totta puhun ainakin, sen tiedän.

      Vastaa
  2. Milla 30.7.2012

    WORD!! :)

    Vastaa
  3. Milla 30.7.2012

    Täysin samaa mieltä olen! En oo ikinä oikeen seurannu muotimaailmaa mitenkään ihmeellisemmin, mutta ehkä se juuri johtuu siitä, että kaikki on niin vakavaa ja malleista tehdään aina niin ’epäluonnollisen’ näköisiä valtavilla meikkikerroksilla ja epäkäytännöllisillä vaatteilla.

    Vastaa
    • Henriikka 3.8.2012

      Epäkäytännöllisyys on mielestäni osa sitä kokonaisuutta, mutta toivoisin mallejen olevan armollisuuden myötä itsevarmempia ja että heille annettaisi vähän enemmän tilaa hengittää.

      Vastaa
  4. Lotta Marilla 30.7.2012

    Niimpä. En seuraa muotimaailmaa, koska mun mielestä on väärin esitellä itseään ei-luonnollisena, ja esimerkiks jotkut mallikisat; niissä kisataan vaan kuka on ”kaunein” – eli kenellä on ihailtavin vartalo ja parhaimman näköiset vaatteet. Vaatetus on vaan pieni osa kauneutta, luonnollisuus on tärkein.

    Vastaa
    • Henriikka 3.8.2012

      Kiitos kommentista ja mielipiteistä. Onneksi ihmiset on järkeviä, ja osaa suodattaa usein sitä minkä tahtoo.

      Vastaa
  5. Anni 30.7.2012

    ihana video! varsinkin tuo joka otti kengät pois (:

    Vastaa
  6. Anonymous 30.7.2012

    Taisi miehes olla savonlinnan olavin päivänä soittelemassa torilla? :DD

    Vastaa
    • Henriikka 3.8.2012

      HAHA. kyllä vain! Hän se vasta on ahkera, kun siellä asti kiertelee. Hyvä savonlinna!

      Vastaa
  7. Anonymous 30.7.2012

    Gentlemannit oli kuitenkin aika harvassa tossa videolla ojentamassa helping hand…… – lempeä mies

    Vastaa
    • Henriikka 3.8.2012

      HYVÄ HUOMIO! kuinka en edes itse keskittynyt siihen? Missä viipyvät gentlemannit? Tai niiden vaatijat?

      Vastaa
  8. Essi 30.7.2012

    Juuri näin! Vielä jos miltei ”täydellisen” näköiset mallit eivät ole vaatteissa itsevarman näköisiä, niin kuka voi kuvitella että me ”tavalliset tallaajat” olisivat itsevarmuutta nähtykään :D

    Vastaa
    • Henriikka 3.8.2012

      Tämä oli superpointti, kiitos jakamisesta. Olen kovasti paljon samaa mieltä.

      Vastaa
  9. eve 30.7.2012

    aivan loistava video :D kyllä piristi päivää, ja voi olla että paransi itsetuntoa, kun näki ettei mallitkaan ole täydellisiä. kiitos.

    Vastaa
  10. alfie 30.7.2012

    ite olin lapsena ihan superujo, mallia en katso ketään silmiin iik… mut sit kun alotin viidennellä luokalla tanssin, nii jostain sitä itseluottamusta sitte alko hiljalleen ilmaantumaan, ja nyt oon ihan antiujo :D eli siis mallia oleppa välillä hiljaa.. mut sanoisin, et parempi näin! tanssi tosiaan opetti nauraa ittelleen, viimesin todiste tästä on ku pari viikkoa sitten kävin kokeilemassa vogue-tuntia….. en ihan osannu, mut ei haitannu, lähinnä vaan nauratti, ja totesin et onneks kaikkea ei tarvii osata :D ja arvostaa sitä muiden upeeta tanssia vielä enemmän, ku tietää et se on aikas vaikeeta. huh, ole hyvä avautumisesta!

    Vastaa
    • Henriikka 3.8.2012

      Hei totta totta, osaan hyvin samaistua ajatuksiisi. Itsehän tanssin viime vuoden myöskin Jyväskylässä hip hoppia ja se jos mikä oli kasvattavaa itsetunnon kohentumisen osalta. Sitä pitää vaan antaa mennä. Vogueen en ole minä vielä uskaltanut, tsemppiä siihen jos jatkoa on luvassa ja kiitos ihanasta viestistä.

      Vastaa
  11. Emilia 31.7.2012

    Ihana toi viimesen kuvan mallin hymy :)

    …tollasilla kengillä nyt väkisinki kaatuu :D (nim.joskus horjun kiilakoroillakin :P)

    Vastaa
    • Henriikka 3.8.2012

      Nimenomaan! Noihan on aivan jäätäviä monoja haha.

      Vastaa
  12. karoliina 31.7.2012

    Ihana postaus! Toi video toi hymyn huulille =)!

    Vastaa
  13. Anonymous 31.7.2012

    (: Totta tämä. Mallimaailma on kyllä aika kaukana tavallisen ihmisen arjesta.. Äänestän persoonallista pukeutumista, jossa itse viihtyy. :)

    Vastaa
    • Henriikka 3.8.2012

      Äänestän tilaa hengittää ja armollisuutta olla sellainen kun lystää. Hyvä!

      Vastaa
  14. Iltsu 31.7.2012

    Aivan mahtava video! Mä kyllä olisin se joka juoksee itku kurkussa kauas pois, jos siis kaatuisin, mutta ehkä sen itseluottamuksen saa joskus kasaan.. vai?

    Vastaa
    • Henriikka 3.8.2012

      Se rakentuu hiljalleen, kunhan malttaa rakentaa itsekin. Itkupillejä meistä on varmaan suurin osa, se on lohdullista.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.