Elämäni ensimmäiset sitsit

_MG_4436 kopio

Olin lauantaina elämäni ensimmäistä kertaa sitseillä ja vuosijuhlissa. Media ry täytti 44 vuotta, ja olin Jannen käsipuolessa avecin virkaa suorittamassa. Opiskellessani Jyväskylän yliopistossa ja Metropolia AMK:ssa onnistuin skippaamaan jok’ikiset sitsit ja sellaiset, joten uuden edessä oltiin.

Mitä puetaan päälle? Kuinka koreasti käyttäydytään? Kuinka yleviä ovat nämä akateemiseen kulttuuriin kuuluvat etiketit? Milloin skoolataan ja milloin ei sovi syödä? Entä jos tulisin kaikista mieluiten collegehousuissa?

Lopulta virittäydyin kuitenkin juhlatunnelmaan ja sonnustauduin nettikirppikseltä aikoinaan ostamaani mekkoon ja pujotin korvakorut korvaan. Hiusapua sain arjen hiusongelmien vakioratkaisijaksi muodostuneelta Annilta. Suurkiitos ja tähän paljon sydämiä.

_MG_4455 kopio _MG_4413 kopio _MG_4420 kopio

Eihän se aivan putkeen mennyt. Juoksin hirveällä kiireellä juhlapaikalle, jossa Janne oli auttamassa järjestelyissä.

”Mä oon nyt siinä pihalla kohta!”
”Oho. Ootpa sä ajoissa.”
”Mitenniin? Vajaa 10 minuuttia.”
”Eikun 40 minuuttia. Juhlat alkavat vasta puolelta.”

Näin vetäisin pitkän mekkoni kaveriksi lenkkarit takaisin jalkaan, kävelin läheiseen sushikuppilaan, tilasin vihreän teen ja istuin alas. Henkilökunta hihitteli.

_MG_4424 kopio _MG_4400 kopio

Entäs sitten ne juhlat? No, ne meni hyvin. Oli oikein kiva ilta, vaikka jännitän yleensä tuollaisia tapahtumia, joissa olen täysin tuntemattomien ympäröimänä. En tuntenut ketään enkä tiennyt mistään mitään, mutta tutustuin ja opin. Olin piiritetty fiksuilla, osaavilla ja vieläpä mukavilla ihmisillä. Oli lämmin henki ja Kellohallin kaunis miljöö.

Ruoka ehti jäähtyä lautaselle, kun ohjelman aikana ei sopinut popsia, enkä osannut lauluja lainkaan (muutenkin suhtaudun aika kielteisesti siihen, miten koko laulaminen pyörii pitkälti alkoholin ympärillä). Mutta Jannen ”puhe naiselle” meni hyvin ja bändit vetivät törkeän hyvin. Erittäin rattoisa lauantai-ilta siis.

_MG_4464 kopio _MG_4476 kopio

Jatkoille en uskaltanut (jaksanut), mutta panoin pään tyynyyn virkistyneenä.
Rasti kulttuurikokemusten kirjaan: elämäni ensimmäiset vuosijuhlat ja sitsit.
Haalareita en taida enää ehtiä hankkia. Ihan hyvä niin, mutta ehkä menen vuosijuhliin toistekin.

-Henriikka

6 kommenttia

  1. julianna 17.11.2015

    voih, taas iski kovaa tajuntaan se fakta että meidän korkeakoulussa ei järjestetä minkäänlaisia sitsejä tai vuosijuhlia. olen kyllä ikuisesti katkera, näyttää niin kivoilta tuollaiset fancyily kekkerit! elän salaa siinä toivossa että joku kaveri kutsuisi avecikseen oman koulunsa karkeloihin… pakkohan tuo on joskus kokea!

    ainiin, ja näytät tyrmäävältä. niinkuin aina.

    Vastaa
    • Henriikka 11.12.2015

      Toivottavasti saat vielä kutsun juhlimaan! Ja onneksi aina voi järjestää omat juhlat, jos kutsua ei kuulu.

      Kiitos Julianna. Ihanasti sanottu.

      Vastaa
  2. Ulla 17.11.2015

    Nyt on fiini muija. Aiai. Lauantaina uudestaan.

    Vastaa
  3. Väsynyt mutta riemukas 18.11.2015

    Höhö luin väärin: Elämäni ensimmäiset tissit. Hetken aikaa jo pohdiskelin että onko sulla silarit vai ei. Päätin että no ei mitenkään voi olla Henriikalla ja luin otsikon uudestaan. :-D

    Vastaa
    • Henriikka 11.12.2015

      HAAHAHAHAHA.

      TÄMÄ OLI NIIN PARAS. Nauran vieläkin.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.