Kello lähestyy kuutta, ja tuntuu puoliyöltä. Saavuin juuri bussiasemalta, rinkka on täynnä savulta haisevaa kudetta. Olimme viime yön Repoveden kansallispuistossa telttailemassa tutun, iloisen ystäväni kanssa. Elämäni ensimmäinen pakkasvaellus!
Tänään ei kuitenkaan juhlita (pelkästään) sitä, että me jäimme henkiin, vaan isejä. Oma isäni oli kaukana maapallon toisella puolella reissussa, minkä vuoksi vietimme päivän kumpainenkin omissa seikkailuissamme. Etsin siitäkin huolimatta isänpäivän kunniaksi yhden suosikkiyhteiskuvamme vanhasta valokuva-albumista.
Isä, kiitos että olet kannustanut. Kiitos, että olet kertonut, että maaliviiva ylitetään kyllä vielä yhdessä. Kiitos, kun olet kirittänyt, kun on mennyt körötellen. Kiitos, kun olet hillinnyt, kun on mennyt vähän liian lujaa.
Ihanaa isänpäiväniltaa, isä. Tervetuloa kotiin.
-Henriikka
Yes, hello! Sain eilen kaverilta korvanappiini tiedon tuosta ” ”talvivaelluksestanne” ” (<– vähättelevien välimerkkien käyttö siis huom samasta lähteestä) ja tiedustelisinkin, että millasiset talvimakuupussit teidän kerholla oli? Mitkä oli comfortit ja oliko miesten vai naisten ja minkän hintaiset ja merkkiset? Ja mitä teillä oli päällä siellä pusseissa ollessa? Ja mikä oli läpötila pussin ulkopuolella? Ja siis menikö yöpyminen ihan inhimillisesti?
Itse koin vahvasti viime pe-la yötä " "talvivaeltamassa" " Kolin Herajärvellä. Lämpö oli -10 ja vaikka confortin piti uudessa pussukkaisessa olla -9 nii hilpakkaa oli kyllä todella. Unen rajamailla tehdyt vatsalihasliikkeet jokerina pohjalla halki yön kruunasivat elämyksen.. Mieluusti kuulisin lisävinkkejä varustehuoltoon. #neveragain
Hahaha, ihan huikeeta, että oot saanut korvanappiis tiedon meidän pikku vaelluksesta.
Laajempaa juttua tulossa pian, joten oopa linjoilla. Ja kysy ihmeessä, jos unohdan vastata johonkin sun kysymykseen.
Yes, hello! Kerryttelinkin jo tietoa läheisen ostoskeskuksen retkeilytarvikekaupassa. Hinnoissa oli aika lailla partiohaittaa, mutta zuumailin että voisin kentien investoida oikein lukususpussukkaan. Vastaa kustannuksiltaan yhden kuun vuokraa, mutta kätevästikkös siinä tulee testattua uusi pehmoluona sitten ihan asuinsijana? Myös monet muut varusteet herättivät mielenkiintoni lähtemättömästi – rahapussukankin nyörit alkoivat aueta raukeasti.. Luulen, että mikä vaan reissu pyhittyisi nillä värikkäillä, lämpimillä ja kaikkea muuta paitsi tunnelmaa täydellisesti hylkivillä varusteilla! Ainakin mallinuket näyttivät elinvoimaisilta arktisiakin taustoja vasten. En vielä tehnyt ostoksesta ratkaisupäätöstä, ajattelin malttaa kirjoittaa vielä päästä pukille, varmuuden vuoksi.
Hmm, lisäksi havainnoin ympäristöä sen verran, että alan epäillä koko vuoden kylmimmän viikonlopun osuneen juuri tuon viime reissun päälle. No, jäipähän fiilisteltävää – ja ainakin se on itselle reissuissa ja arjessa aikalailla pääpointtina :)
Ja nyt kohti marrasta joulun odotusta!
Ps. Korvanapit on kyllä tiedotuksen aallonharjaa. Olen kuullut, että joillekin ne ovat jopa sellaisia aivan super mahtavan rakkaita. Käsittääkseni tällainen elämyksellisyys vaatii kuitenkin jonkinlaista erityisherkkyyttä.
Sä kirjoitat niin pitkästi ja syväluotaavasti, että mun kevyt mieleni tippuu ihan kärryiltä.
Mutta hymyilyttää, kun aika on melkein jo kullannut sun muistot ja oot täyttä päätä suuntaamassa uudestaan metsään.
Mä kirjoittelen meidän Repoveden reissusta parin viikon sisään, voit sitten kysellä lisää, jos en osaa kirjoittaa kaikesta tarpeeksi tarkasti?
Ps. Korvanapit. Ehdottomat. Pitää maailmanmenossa mukana.