arkisto:

maaliskuu 2012

Pre-easter Egg Party

“Tervetuloa juhlimaan pääsiästä edeltävää viikonloppua munajuhlien merkeissä. Tiedossa vapaahenkiset kekkersonit ja paljon mukavia tyyppejä.

Pukukoodia ei ole, mutta jokaisen saapuvan velvollisuus on tuoda vähintään yksi suklaasta koostuva munanen mukanaan. Juhlien kohokohtana sitten vaihdellaan niitä keskenämme joko piilottaen tai arpoen siten, että jokainen saa syödäkseen yhtä monta munaa kun on matkassaan tuonut. Pidetään yllä yllätyksellisyys, eli vaikka riskinä on saada surkea halpismuna, älköön jokainen tyytykö pelissä penniä venyttämään, vaan käyttäkää mielikuvitustanne munavalinnoissa.”

Millaiselta eilisen tunnelma vaikuttaa? Voin kertoa, että oli niin mannaa nannaa. Minä niin pidän ihmisistä ja huonoista tekosyistä järjestää pitoja. Ja suklaata riitti! Keittiössä maalattiin kananmunia, olkkarissa tuijotettiin Voice of Finlandia (Ja olin niin katkera siitä, että oulun typykkä pääsi jatkoon ja Nelli tipahti. Paula oli varmaan sekaisin siitä suudelmasta?) ja puhetulva oli katkeamaton. 
Mutta sitten kun suklaamunia avattiin, niin k-a-m-a-l-a-a! Sain pelkästään poikien leluja. Bea ja Tia sai söpöjä koiria ja Aapo pikkupoika-unelmiensa mukaisesti krokon ja formulan, mutta mitä vitsiä. Minä sain traktorin? Sehän on poikien lelu! Mun puolen tunnin parkumisen jälkeen Jaska antoi mulle pörröisen pupunsa. Siitä se hymy sitten taas levisi!
Viimeiset kuvat lähentyvät yhä enemmän yön pikkutunteja. Se taitaa olla selitys sille, miksi hiuspinni löytyy nenästäni. Ja Aapon naamalta muovikulho. Loppukevennyksenä kuitenkin tarjoan kameraltani löytyneitä visioita. Mitähän ihmettä? Olisiko traktori kuitenkin ollut pupua parempi? 

Levotonta. Mutta kivaa. Muistakaa syödä suklaata!
Henriikka

Talvi 2013, tervetuloa!

Ostoslakkoni on pian ohi. Sunnuntaina olen taas vapaa itseni langettamista kahleistani, sekä säännöksistä, jotka elämääni niin kovasti rajoittavat. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin tämän maaliskuun olen ollut luuseri: lakkoilu on ollut keskinkertaista  surkeaa, joten ehkä turha tässä on kovinkaan villisti hurrata. Kaiken kukkuraksi menin viime viikolla vielä hankkimaan seuraavat…

Vaaleat, nahkaiset talvikengät. Kunnon vuori ja hyvät pohjat. 45 eurolla alennushyllyltä Bianco Footwearista. Rakastan näitä. Oma koko se siellä kökötti sopivasti ja alennus oli hurja. En ole varastoon ostelija, mutta nämä talvikengät tulevat olemaan ensi talven hitti. Ja eikö se ole jo hyvä peruste, että oma äiti sanoo, että kannattaa ostaa? Eikö äitiä kannata  aina  useimmiten uskoa?

Lakko on joka tapauksessa ollut hyvä. Rahaa on säästynyt ja moni juttu on jäänyt kauppojen uumeniin. Sitä tekee niin paljon ostoksia ja varmasti löytäisi joka päivä jotakin sopivaa, mutta tarvitseeko? Pyrin jatkamaan tiukemmalla linjalla, lakko saa kuitenkin jäädä. Paremmin oppii säännöstelemään, kun ei kieltäydy totaalisesti.

Nyt alkaa humu, meillä on tänään juhlat! Letkeet viikonloput itse kullekkin.
Henriikka

Kevät

Tämä on paras aika vuodesta,
ikkunasta tulvii sisään viileää ilmaa.
Jossain muualla kuin kotona,
enemmän kuin koskaan elossa.
Ilmaa ulkoa kaupungista,
joka on jo pimeän peitossa.
Tuntuu kuin olisi ulkomailla kun kävelee kaduilla,
ja samalla on enemmän kuin koskaan elossa.
Tuntuu kuin olisi ulkomailla kun kävelee kaduilla.
Jossain muualla kuin kotona,
enemmän kuin koskaan elossa.
Siihen oloon melkein pakahtuu,
kun tuntuu että voisi vain itkeä.
Vaikka ei ole suruja,
vaikka kaikki on kunnossa.
Regina – Paras aika vuodesta

Lenpiplokeja

Hyvää ilta itse kullekin. Saavuin juuri täydestä sateesta tänne kodin lämpöön. Ei ollutkaan kuningasajatus aloittaa pyöräilykautta tänään. Selvisin ja nyt syvälle huopaan sekä kuppi kaakaota.  Ensiksi kuitenkin tänne vähän juttua.
Monesti monesti olen saanut kuulla pyynnön, että tekisin jutun lempiblogeistani. Seuraan itse noin 10 blogia erittäin ahkerasti, 20 blogia ahkerasti ja kaiken kaikkiaan kirjanmerkeistä löytyy 40 kunniamaininnan arvoista blogia, joita selailen aikakauslehtien tapaan, kun kaipaan vapaapäivänä laatuaikaa. Teiltä päin on tullut kuitenkin useasti myös toivetta laadukkaista ulkomaisista blogeista ja tähän tartunkin tällä kertaa. Ne jotka seuraavat ulkomaisia blogeja aktiivisesti, tietävät varmasti seuraavat. Itse en ole kuitenkaan kovin syvällä yli Suomen rajojen ylettyvässä blogimaailmassa, mutta nämä neljä naista ovat tehneet vaikutuksen kirjoituksillaan, kuvillaan ja erityisesti tyyleillään.

1. ALICEPOINT

Tämä Puolasta kotoisin oleva nainen on ennättänyt vaikka mihin: Italian Vogue, Japanin muotilehdet, Puolan Elle… Juttua piisaa ja tyyli on kerrassaan käsittämätön. Kuosit, värit ja asusteet, kaikki yhdistellään tässä blogissa taitavasti. Mukana on retro-mutustelua, josta minä pidän, mutta kokonaisuus ei ole silti lainkaan vanhanaikainen. Grrrreat. Teksti on käännetty puolasta myös englannin kielelle.

Persoonallinen Amanda kirjoittaa blogissaan pääasiassa muodista. Persoonalliset, nukkemaiset kasvot ja villapaita yhdistettynä kauluspaitaan ovat hänen tavaramerkkejään. Second hand -meininki, kunnon juurikasvu ja paksupohjaiset tennarit saivat minut koukkuun. Jos en aivan väärin muista, niin tämä laatujuttu tulee Ruotsista. Enkkukielinen teksti!

Itävallan ylpeys tulee tässä. Aurinkolasit nenällä miltei joka kuvassa! Siistejä kledjuja: maksimekkoja, farkkusortseja ja lähiaikoina erityisesti pastellisävyjä. Hiuksien seassa näkyy aina välillä jotakin vihreää. Kai tässä kiteytyy sellainen riittävä outous tyylikkäästi toteuttaen. Sellaisesta minä pidän. Teksti on englanniksi, mutta oikeastaan tekstiä on kokonaisuudessaan hyvin vähän.

4. LOVE AESTHETICS

Tämä bloggaaja voisi tulla mukana vaikka Lauantai-pussissa. Haalenvioletit hiukset, selkeät korut ja denim. Minuun puree hurraa! Tämä on klassista ja pelkistettyä yhdistettynä nykypäivän trendeihin: wetlook, metallikorut ja tupladenim. Alankomaista on tämä typy ja arvatkaas: blogissa on bongattu useaan otteeseen myös Iittalaa! Taas yksi tajuttomia saavuttanut yksilö.

Blogeihin pääsee blogien nimiä painamalla. Kertokaahan ne, joille nämä olivat tuntemattomia, että kuinka kolahtivat? On mulla vielä teille toinenkin satsi näitä kivojatyylikkäitä, muttei liikaa makeaa nyt kerralla. Öitä!

Henriikka

Kuvat: blogeista

Sliipattu

Tässä asussa näytän tädiltä. Kaikesta huolimatta pidän siitä: alanuttura, hiukset sliipattu taakse ja kaikki mustaa. Omistan vähän mustia vaatteita, vaikka pidänkin niistä. Omistan myös ainoastaan ihan pari hametta. Nyt yhdistin nämä kaksi mustaan bodyyn, jonka yläosa on väljää, kukkakuvioista pitsiä. Pitsikuvio näyttää hyvältä paljasta ihoa vasten, muttei paljastelua vasten. Käsivarret ja dekoltee riittävät oikein hyvin. Alle hihaton toppi ja jalkoihin mustat sukkikset sekä lyhykäinen hame. Tätityyli on valmis.
Ei sittenkään täti, minullahan on hiirenkorvia hiuksissani. Eikä vielä niin kovin montaa ryppyä.
Henriikka

Humua humua

Viime viikonloppu. Synttäririennot ja kauniita kukkia. Mokkapusuja mokkapusuja mokkapusuja ja muutama banaanikin. Pyörin mekossani ja nautin juhlista. Iloisia ihmisiä ja hyvää musiikkia, ihana perhe ja koiranketale pyöri jaloissa. Oranssia huulipunaa ja tietenkin santsia sitten, kun kahvikupin reuna verotti osansa. Innostuin pidoista niin, että ensi perjantaina järjestetään meillä taas yhdet kemut. Saatte sitten nähdä kuvia. Tässä kuitenkin viimeisestä, dippadaa.
Ja arvatkaas. Toivomanne kotijuttukin on kovasti harkinnassa. En lupaa mitään, mutta olen jo diilaillut erään kaverini ottamaan kuvat meidän keskeneräisestä kämpästä. Sillä ehdolla, että hän saa pelata meillä 30 minuuttia änäriä (änäri=NHL2012). It’s a deal. Ja kyllä, hän on miespuolinen.
Henriikka

Aamuisin minä ajattelen, muulloin en

Miksi aamukahvi maistuu muita kahveja paremmalta?
Miksi hiukseni ovat alkaneet punertua?
Miksi matkalaukusta unohtuu aina hammasharja?
Miksi prätkähiirien pahiksen nimi on Lalli Leipäjuusto?
Miksi vinyylit keräävät niin paljon pölyä?
Tarvitseeko avaruudessa käyttää rintaliivejä?
Miksi mangot maistuvat Suomessa poikkeuksetta hieman kehnolta?
Onko vielä pitkä matka jonnekin?
Montako tähteä on taivaalla?
Kun kitara soi, saako itkeä?
Huomenta, hyvää sellaista. Miksi sanotaan huomenta?
Henriikka

Keittiön soma

Anopin huikeat synttärijuhlat on juhlittu ilolla ja riemulla! Sen kunniaksi yksityiskohta keittiöstämme, jonka olemme ihanalta anopilta saaneet. Viime jouluna yhdestä lahjapaketista paljastui soma patalappu: tuttavan tekemä, itse virkkaama. Legendaarinen lakritsimies. Nyt se koristaapi keittiötämme ja on myös hyötykäytössä useasti. Jos joku taitava virkkaaja löytyy, niin ehkä näistä kuvista saa mallin. Minä kun en noista pylväistä ja pylpyröistä ymmärrä.
Huomenna on turha odotella juttua, sillä tein päätöksen pyhittää sunnuntait muulle: väsäämiselle, maalaamiselle, ystäville, aamupalalle, pitkille kävelylenkeille ja “oikealle maailmalle”. Tietysti muutoksia saattaa tulla, mutta tällä hetkellä tuntuisi hyvältä pitää yksi päivä ilman nördää, dataa, koneilua. Ehkä sitten jaksaisin yhä paremmin panostaa sisältöön ja innostua tästä jutusta. En siis tarkoita, etten nyt innostuisi, mutta haluan olla vastedeskin. Tähän juttuun haluan panostaa, yrittää parhaani. Kiitokset siitä teille, että jaksatte ain tsempata. Good, good good. And goodnight.
Henriikka

NBA jai!

Talvitakkikapina on kärjistynyt. Olen käyttänyt joinain päivinä vain peräti yhtä kevät-takkia. Tämä ruskea nahkatakki on lempparini: Jannen yläaste-aikainen ruskea takinkutale saa minut niin hyvälle tuulelle! Janne löysi sen pikkuveikkansa kanssa salaretkellään vanhempiensa vintille ja nyt minulla on lupa kantaa sitä. Ja ylpeydellä kannankin.
Mutta kerroksia kyllä tarvitaan, jos haluaa lämpimänä pysyä. Nahkatakin alle piilotin Etiopiasta ostamani sinisen villatakin ja hihattoman flanellipaidan, joka tuo niin lämpimästi mieleen tanssitunnit Jyväskylässä. Samoja muistoja tuo myös tuo alimmainen, NBA-paitani, joka odottaa kovasti kesää. Myönnetäköön, että Toronta Raptors on suhteellisen säälittävä tiimi. Mutta eihän sillä väliä, jos paidan värit on mukavat. Mehän elellään kovin kaukana NBA-huudeista kuitenkin.
Lopuksi ilme, joka syntyi kehotuksesta: “nyt se katu-uskottavin räbä-ilme”. Onnistuinko?
Vielä loppuun kirjoitan, että olipa mahtavia vinkkejä eilisessä kulmakarvakeskustelussa. Otan todellakin vinkeistä vaarin, samoja juttuja olin pohdiskellut pienessä päässäni, ja mukavaa, että uskallatte tuoda esille kehujen lisäksi myös kritiikkiä. Ja vielä niin rakentavasti. Thank you siispä. Tämän on tarkoituskin olla keskustelukenttä. Esittelen tässä joku päivä sitten mihin suuntaan on neuvojen vuoksi päästy, khihi.
Nyt ihanan anopin keittämää teetä.
Henriikka
nba-paita, flanellipaita, nahkatakki, kengät, lapaset/kirppis, villatakki/Etiopian tuliainen, farkut/Levis

Reppu oi

Voiko tämä olla tottakaan? Indiedays Fashion Weekendistä asti olen haaveillut Fjällrävenini haastajasta. Voitteko kuvitella, rakkaan Fjällikseni, suloisen Kånkenini? Osallistuin jopa arvontaan saadakseni tälläisen itselleni (ja olin myös vakuuttunut että voitan.. toisin kävi) ja yksi yö näin tästä jopa unta.

Kyllä, yllä ja alla oleva laatikko on tämä rakkauteni kohde: Pärereppu. Month of Sundays (muutama vuosi sitten perustettu ilokiljuntaa aiheuttava kotimainen merkki) saa jo kiitokset kauniista nimestään, mutta syvimmät niiaukset tästä repusta. Koko ja malli ja muoto ja kaikki, juuri sopivaa. Vaaleat sävyt tuovat mieleen kesät Suomenlinnassa (miinus ne lokit) ja pidennetyt viikonloput ulkomailla, kun ei ole minnekkään mikään kiire. Ja mielestäin on aina hyvä, jos tuote tuo jotain tunnelmia.
Olen laskeskellut, että jos jätän sata opiskelijalounasta väliin,
 niin voin hankkia tämän kaunokin itselleni.
Kamoon, onhan se nyt sen arvoista!
Olette kivat kauniit komeat, hyvää yötä.
Henriikka

Mummon vanhoissa

Tällä(kin) kertaa kuljeskelin katuja luultavasti jonkun herttaisen, tai vähemmän herttaisen, mummelin vanhoissa vermeissä. Oli tuulinen päivä ja jotenkin liehuin koko tyttö. Oli niin paljon väljää kangasta yllä, että tuuli olisi voinut tarttua purjeisiin ja lennättää jonnekkin. Kunpa olisikin lennättänyt, vaikka johonkin kaukaisille saarille palmujen katveeseen. Olisin niin valmis reissulle.
Valtterin kirpputorilta löytynyt vakiopaita oli päälläni taas kerran. Sen nappirivi sai vielä muutaman vahvistuksen, kun UFF:ilta taannoin ostetuissa levälahkeisissa housuissa oli vielä muutama nappi lisää. Tummanvihreät housut ovat lahkeista suorat, mutta leveät ja vyötärö on erittäin kapea. Onkohan entisaikaan kaikilla naisilla ollut järkyttävän kapeat vyötäröt? Tuntuu, että kaikki housut ovat vyötäröltä ranteeni paksuisia. Näistä kyseisistä ei kuitenkaan sinkoile nappeja, ja siksi ne uskaltauduinkin hankkimaan. Ja hyvä hankinta onkin ollut.
Välikevennyksenä todistusaineistoa väittämästäni, että tuuli oli sinnikäs..

Tuuli on kuitenkin kaiken kaikkiaan minusta aivan siedettävä sääilmiö. Hiukset saattavat sekoittua tai kylmyys iskeä luihin ja ytimiin, mutta mitään sateen jälkeisten katastrofien kaltaisia juttuja ei kuitenkaan ole havaittavissa. Sitä paitsi kova tuulihan saattaa siirtää kaiken lumen jonnekkin kauas. Tai edes tuohon mereen.
Joko on ähky näistä kengistä? Antakaa anteeksi muuserot, yritän vaihdella. Kenkävarastooni syksyn ja talven osalta kuuluu kuitenkin ehkä kahdeksan paria. Tämä tarkoittaa sitä, että ainakin osaa kengistä on käytettävä useamman kerran. Sherlock.
Nukkukaahan hyvin ja muistakaa lähitienoon ihania mummoja. 
Henriikka

Ikkunaostoksia ja pullavanukasta

Takaisin viikonlopun tunnelmiin. Vietin aivan ihanan päivän aivan ihanan äitini kanssa. Tarkoitus oli haahuilla sopivasti, juoda pitkät päiväkahvit, syödä hyvin ja kierrellä pikkuisia putiikkeja muuten vaan. Loppujen lopuksi tiemme johtivatkin Punavuoren pikkukatujen äärelle. Tein myös tärkeän havainnon lauantaina: olen ehkä kasvanut pikkuisen, sillä ehkä ensimmäistä kertaa nautin ikkunashoppailusta. Sehän on aina ollut se tylsin asia! Omistaminen on se thing! Mutta ei olekaan, monet kaupoista oli jo iltapäivästä kiinni ja minä vaan tuijottelin, ihmettelin ja ihastelin. 

Jos joku lähtee samanmoisesti kuljeskelemaan urbaanisti jonain kauniina päivänä, niin suosittelen lämpimästi pientä karkkikauppaa nimeltä “Sweet heart”. Siis sydämeni tipahti sen pienen kiskan lattialle ja muuttui vaahtokarkiksi. Lasipurkkeja täynnä eri värisiä karkkeja, suklaarasioita, marmeladeja… Valitsimme muutaman karkin ja vaikka niitä olikin vain neljä kappaletta kummallekin suulle, niin oh, se oli elämys.
Perjantaista synttärikampausta en ollut jaksanut avata, niinpä lisäsin muutaman pinnin ja hiihtelin siinä onnellisena myös lauantain. Pääskyskorvikset tasapainottivat muuten suhteellisen äijää lookkia. Vanhoihin farkkuihin, kenkiin, laukkuun ja nahkatakkiin yhdistin uuden puhtaankeltaisen ohuen neuleen. Jotain uutta, paljon vanhaa.
Ylläoleva Livin-kauppa Kampin tienoilla kuuluu myös suositeltuihin paikkoihin. Olisin voinut ostaa kaiken. Mutten ostanut, huraa. Perämiehenkadun Moko Marketista ostettiin kuitenkin ne pitkät kahvit ja ihana uusi tuttavuus: pullavanukas! Hillon ja vaniljakastikkeen kanssa se puoliksi syöty palanen oli kuin taivas. Etenkin kun sitä sai syödä Mikko Kuustosen ja Jipun pöytien välissä. Haha.

Kotimatkasta tuli hulvaton, kun nauroimme koko matkan sille, kuinka bussikuski kysyi äidiltäni haluaako hän lasten vai aikuisten lipun. Anteeksi, mitä? Väsyneinä nauraen raahauduimme kotiin tekemään tonnikalasalaattia ja katsomaan tuhannen kerran “Cider house rules”. Mikä mainio päivä.

Henriikka

Talvitakkikapina

Mulla on menossa todella kiihkeä talvitakki-kapina. Toteutan tätä mielenosoitusta yhtä kovalla draivilla, kun joskus 15-vuotiaana tarttuessani projekteihin (Esimerkkinä pipoprokkis: kolme päivää pelkkää virkkausta. En edes syönyt)) Nyt kyseessä on kuitenkin kyllästyminen, joka on potkaissut persuksiin niin kovasti, että olen tarttunut toimeen. Nimittäin kyllästyminen talvitakkeihin. 
Edellisestä johtuen jouduin kehittelemään jotakin talvitakin tilalle. Näin olen päätynyt käyttämään miltei joka päivä kahta kevät-/syystakkia päällekkäin. On se luovaa puuhaa pohtia, mitkä sopivat edes keskinkertaisesti päällekkäin. Eräänä kertana yhdistelmä oli seuraava:
Päällimäisenä takkina H&M pikkupoikien osastolta ostettu parka.
Parkatakin alle sujahti Jannelta joululahjaksi saamani hupullinen nahkatakki.
Onko ällöttävää värimätsäystä? Alimmaisena nimittäin ystäväni vanha paita,
jonka raidat ovat molempien takkien sävyissä.

Olen joutunut pikkuisen lipsumaan. Olen edelleen viilettänyt talvitakeissani toisinaan. 
Mutta säilyttääkseni tasapainon, tänään kuljen vain kevättakissa! Tulkoon kevät, tulkoon flunssa.
Henriikka
parkatakki/H&M, nahkatakki/Nikita, paita/kaverin vanha, housut/Seppälä, kengät/Vagabond, korvikset/JC, rukkaset/kirppis

Näkyykö kello?

Ehkäpä joku onkin jo odotellut synttäriraporttia? Tässäpä tulisi, kuvia lähinnä, ne voivat puhua puolestaan. Ilta oli riemukas ja oli upeaa juhlia sellaisessa sakissa: suunnittelijat ja toimittajat hääräsivät ympärillä. Välillä toivoin olevani näkymätön, jotta voisin ujuttautua sekaan kuuntelemaan juttuja ja kutittamaan höyhenellä polvitaipeista (jälkimmäiseen kummalliseen mielihaluun en tiedä syytä, ehkäpä juhlissa olisi aina tarpeen hymy ja satunnainen hykertely). 
Päädyin asuvalinnassani lyhyeen, pikkuhihaiseen nahkamekkoon, jonka etuosa on tekonahkaa ja takaosa pehmeää perus paitakangasta. Koruja roppakaupalla, bling bling! Hiusten kanssa olikin enemmän pohdittavaa: mikä on helpoin juhlava kampaus, jonka osaan vääntää? Ömmm nuttura? Ömmm ponnari? Ömm hiusten suoristus? Kiharakeesi! Hurraa. Foliot yöksi ja pinneillä ylös. Lopulta sain vielä perjantain aamupäivän koulutunneilla tuhannesti apua ihanalta Lauralta, hän jopa letitti sivuhiukseni. Roosaliinalle kehiteltiin sähkönsininen paljettimekko ja punainen kirjekuorilaukku. Ja arvatkaa mitä, ylitin itseni! Letitin hänen sivuhiuksensa. Nyt niitä ablodeja.
Bussikuski kyseli, ollaanko menossa juhlimaan, takana kävelevät mummot totesivat, että paljaista sääristä päätellen on talven selkä tainnut taittua. Sitäkin hauskempaa oli kuitenkin se, että muutaman vuoden ikäinen pikkuinen tyttö kertoi tomerasti äidilleen pysäkillä, että vieressä seisovilla tytöillä ei ole housuja jalassa. Suvilahteen kuitenkin päädyttiin onnistuneesti ja portsari päästi meidän vielä sisäänkin.
Sitten oli luvassa coctail-paloja, cocista, uusia tuttavuuksia, oikeita ammattilaisia, valokuvia, valokuvia ja ihanan Ivana Helsingin näytös. Kuvat puhukaa!

Illan parasta antia oli vain seurailla ihmisiä. Tykkään seurailla: tuijotella yksityiskohtia ja pohtia mitähän muut ihmiset miettivät ja millä tavoin he missäkin tilanteessa toimivat. Pohdiskelin millaista tekniikkaa tapahtumassa mahdettiin käyttää ja kuinka monta lasia juhliin tarvittiin. Välillä toivoin, että ruokaa olisi enemmän ja juomaa vähemmän. Nautin ihanista taideteoksista ja siitä, kuinka ihmiset vaikuttivat olevan innoissaan toistensa tapaamisista. Juttelin Samsungin edustajan kanssa heidän työkuvioistaan (haha) ja kävin välillä pissalla, koska olin niin hämmentynyt.
Olen oikeasti kovin vähän fashion-tyyppi. Ilta oli mahtava, sitä en voi kieltää, mutta välillä tuntui, että olisipa mukava olla vaikka tiskaamassa tai töissä narikassa. Edustaminen on niin kovin vaikeaa, vaikka olen kyllä kuullut, että hoidan sen ihan hyvin. Sitä paitsi, onhan se kiva juhlia kivassa seurassa, upeissa puitteissa. Täytyy vaan muistaa, että maailmassa on vain niin paljon tärkeämpiäkin asioita, kuin se, missä kledjuissa sitä nyt esittäytyy ihmislaumoille. Ja loppujen lopuksihan sitä vain pohtii, että kuinka hyvin se oma tukka on ja näkyykö kello. Nou stressi, vaan letkeetä elämää.
Loppuillasta suunnattiin kotia kohti. “Ps. I love you” pyörimään ja naurakaa vain, sillä itkin neljästi, vaikka nukahdin jo leffan puolessa välissä. Paljosti huumoria, vähän katu-uskottavuutta.
Henriikka

Vaaleanpunaista oh

Nukuin tänään pommiin. Pahasti. Yli tunnin. Piti herätä 06.30 ja heräsinkin 07.40. Kaikkein hauskinta on se, että ehdin bussiin ja vielä meikatakin. Tyyliin en kuitenkaan ehtinyt panostaa, niinpä nappasin arkistojen kätköistä kuvia alkuviikon vermeistä. Jaksatteko te tuijotella näitä tyylikuvia? Näitähän riittäisi. Tai näiden varaan tämä koko touhu kai rakentuukin, mutta pidän ainakin itse siitä, että väleissä saatan jauhaa jostain muustakin.
Tämä tyyli oli taas yksi niistä, jonka valinnan äärellä piipahdin ukkelini vaatekaapilla. Eikö ole herttaista, että hän omistaa tuollaisen vaaleanpunaisen collegen? Nappasin sen iloisesti päälleni ja vielä villakangastakin, joka ostettiin kulta-aikoina, kun asusteltiin muutama kuukausi Ruotsin puolella. Telttatavaraa on siis yläosana, jaloissa ne uudet Levikset. 
Tämä on taas niitä asuja, joiden vuoksi bussikuskit kyselisivät otanko lastenlipun.  Onneksi minulla on nykyisin matkakortti, joten ei tarvitse kokea tätä nöyryytystä. Sitä paitsi sehän on mukavaa, näyttää junnarilta. Tikkari vaan puuttuu. Spice Girls Emma -kompleksi, tai jotain sen kaltaista.
Croissantit paistuvat uunissa, ooooh. Siskonikin saapui, hän on rakas avecini huomiselle. Kekkerit, juhlat, pidot, bailut, riehat, bileet, kemut, pirskeet, hilut, kutsut, kestit, hipat, hippalot, juhlamenot, karnevaalit, tanssit. Ne ovat siis huomenna ja meno toivottavasti mitä mainioin. 
 Pus! Henriikka
Ps. Tänään on viimeinen päivä osallistua paketti-tempaukseen. Mukana on jo yli 90 ihmistä, mitähän ihmettä?
farkut/Levis, takki ja paita/Carlings, pipo/Taiwanin tuliainen, kengät/Frankfurtin tuliainen, huivi ja korvikset/kirppis

Keltasirkku

Eilen jauhoin kombosta ‘leopardi & keltainen’. Viime sunnuntaina pistin parastani vaatekaappini antimilla, hyödyntäen tätä yhdistelmää. Keltaisen kanssa nyt ei ollut suuresti valinnanvaraa, kun taas lepardia oli enemmän. Päädyin kuitenkin T-paitaan ja virttyneeseen nappitakkiin. Joskus alkutalvesta mesosin siitä, kuinka en osaa käyttää T-paitoja. Nyt projektini kuitenkin on edennyt siihen pisteeseen, että alan tuntea itseni niissä jo aivan kohtuullisen mukavaksi. Grrrreat.
Ristipaidan laitoin housuihin, joten risti näytti asukokonaisuudessa sellaiselta Suomen Punaisen Ristin -tasaristiltä. Todellisuudessa se näyttääpi kuitenkin perinteiseltä ristiltä. Oletteko muuten huomanneet, että siinä pesuaine-mainoksen äidillä on milteinpä tälläinen paita päällä? Tämähän tarkoittaa, että olen melkein julkkis. Oh, tämä paita ja farkkusortsit pääsevät varmasti ensi kesän vakkariasuksi. Vinkkinä niille, jotka tähän leopardiristiin ihastuivat: Citykäytävän Spirit Storessa oli näitä hurjalla alennuksella!
Oho, näyttääpi että sammarini kaipaisivat nukkarullaa! Joka tapauksessa housuvalintani oli korkeavyötäröiset sammarit, jotka ovat Uff:ilta löytyineistä aarteista. Vyötärö on mukavan napakka ja housut istuvat sopivan rennosti. Rentoutta lisätäkseni käärin lahkeet maihareitten päälle ja näin lahkeet jäivät pussille. Mutta tsekatkaahan tuota alempaa kuvaa, keksiikö kukaan mikä pointti on noilla napeilla sisälahkeissa? Epäilen, että ne ovat varanapit.. Mutta miksi ne olisi ommeltu lahkeisiin?
Korvissani killuivat omatekemät korvikseni. Jos joku haluaa toteuttaa samanlaiset, niin tässäpä ohjetta.
Shampanjakorkki-korvikset
– Hanki askartelukaupasta nappikorvisten pohjat (esim. Tiimari, Sinooperi, Askarelli).
– Leikkaa shampanjapullon korkista pohja pois terävällä veitsellä. Varo korkin murtumista.
– Liimaa korkinpohja korvispohjaan. Korvista on helpompi pitää, jos liimaus tehdään korkinpohjan yläosaan.
– Anna kuivua hyvin.
– Iloitse, että olet saanut pienellä vaivalla hienot korvikset.
Henriikka
Ps. Jos joku haluaa lisää pullonkorkki-askartelua, niin arkistojen kätköistä löytyy tämä.

Miksi olen palannut keltaiseen?

Keltainen oli lapsuusaikani lemppariväri. Rakastin keltaista ehdoitta ja intohimoisesti, lojaalisti ja nöyrästi. Ystäväkirjoihin lempivärin kohdalle tuli “keltainen” ja jos pelinappuloista sai valita, niin toki se oli se tuttu keltainen. Alakoulun viimeiset luokat pyyhkäisivät keltaisen mennessään, tuli cool sininen. Oksetukseen asti väännettiin senkin kanssa. 
Nyt se on palannut hiljalleen: keltainen siis. Salakavalasti se kutkutteli jo viime vuonna, mutta nyt talven jälkeen se on tullut töminällä. Kiinnitin silmäni kaikkeen keltaiseen, emalimukeista moottorisahoihin. Vaatevarastooni kuuluu onneksi muutama keltainen yksilö, mutta ylläolevan kuvan kauluspaita saa minut hykertelemään. Sellainen olisi siis passeli. Hienoahan tässä on myös, että jo pidempiaikainen rakkauteni, leopardikuosi, sopii keltaisen kanssa niin vau, että vau.
Keltainen ja valkoinen. Keltainen ja puuteri. Keltainen ja leopardi. Keltainen ja musta. Keltainen ja kirkkaat värit. Keltainen ja graafiset kuviot. Keltainen ja räikeät kuosit. Keltainen ja kaikki. 
Tämän kuvissa esillä olevan malliston asut ja kledjut ovat onnistuneet mielestäin aivan erittäin erittäin hyvin. Sitten vielä nuo kissansilmät ja kaikki. Nappasin näihin keltaisten lisäksi muutaman muunkin ihanan. On tämä maailma niin pullollaan kauniita kankaanpaloja, joita vaatteiksikin kutsutaan. Ja kauniin kummallisia olentoja, joita myös ihmisiksi kutsutaan.
Ja nyt rättiväsyneenä nukkumaan. 
Elämä on ollut lähiviikkoina niin kumman väsyttävää. Palkitsevaa yhtä lailla, onneksi.
Goodnight you princes of Maine, you kings of New England.
Henriikka
Kuvat:
Karla Spetic Autumn/Winter 2012 collection/”Heart”

Trash talk

Reittini kävivät kohti Kaapelitehdasta ja uuden tanssin keskusta taasen. Zodiakista kerroinkin jo joitain viikkoja sitten, mutta tällä kertaa pääsinkin aivan uuteen tilaan! Kaapelitehtaan Pannuhalli oli mulle tilana ihan uusi ja päätin, että muutankin sinne asumaan: ihan mahtava kämppä. Sain seurakseni kauniit ihanat ystäväni ja löhötettiin säkkituoleissa, ihasteltiin kattokruunuja ja pohdiskeltiin, miksi etenkin nuorten koreografien nykytanssiteoksissa on aina oltava alastonkohtaus?
Emme keksineet kysymykseemme vastausta. Katsoimme sekä Trash Talkin että uskonnollisia rituaaleja ja myyttejä sisältävän teoksen “Light as A Feather, Green As an Apple”, ja etenkin viimeisestä nautin kovasti. Mahtava visuaalinen ilme ja liikekieli, ai että. Se elekieli ja kaunes oooh.
Nyt kuulostan jo kulttuurihörhöltä. 
Pääpointtini oli kuitenkin kertoa muuttoaikeistani Pannuhalliin.
Henriikka

Yöpuvussa perjantain kekkereille?

Ihanaa sunnuntaita itse kullekkin! Siellähän se aurinko paistelee ja lumi sulaa kovaa vauhtia, ollaan voiton puolella. Hassunhauskoista vaateideoista seuraavaksi: Yöpaitulin voi tarpeen tullen muuttaa mekkokäyttöön. Siskoni löysi minulle ja itselleen identtiset yöpaidat Marimekon ale-rekistä. “Uninen”-nimeä kantava paituli muuntui arkikäytössäni näpsäkästi mekoksi. Ruskealla vyöllä sain ryhtiä laatikkomaiseen paituliin, ja kun siihen liitti nilkkurit ja sukkahousut, niin “muodoton” mekko sai vastapainoa. 
Janne tuli tapansa mukaan kuvailemaan pihamaalle, olimme kuitenkin tavallista myöhempään liikkeellä ja tämän yhden kuvan jälkeen bussi jo tulikin. Minulla ei teille ole tarjota muuta kuvamateriaalia, mutta pilkkominen kunniaan. Seuraavaksi vähän paloiteltua analyysia.

Kuin vahingossa sain hiukseni kiinnitettyä ihan kunniallisesti pääni päälle löyhäksi kampaukseksi. Tämä ei vaatinut kummia: olin vetämässä ponnaria läpi, mutta päätinkin jättää tukan löysästi renkaalle ja kiinnitin sen muutamalla pinnillä. Valmis! Korvissa roikkuivat suuret hopeansävyiset sulat ja kaulassa harmaata neuletta.
Käytän erittäin harvoin pikkulaukkuja, sillä yleensä lähden tieheni aamulla ja palaan illalla. Päivän tarpeet eivät mahdu pikkupussukoihin (tää rupeaa kuulostamaan jo koirien kakkapussi-analyysilta). Tällä kertaa puhelin, muutama seteli ja bussikortti kuitenkin riittivät ja jeejee pääsin käyttämään vyöhön mätsäävää ruskeaa laukkuani. Sormessa kimmelsi hopeinen sormus, mutta näin jälkeenpäin huomaan sen kyllä olevan ehkä hivenen ristiriidassa vyön kultaisen soljen kanssa. Ihan sama, en välitä turhista säännöistä.
Mustat, paksukantaiset nilkkurini. Rakkauteni. Ja päkijä(päkiä?) -pohjalliset tietenkin.
Mutta arvatkaas millaiset uutiset minua eilen syleilivät? Sähköpostiini pamahti kutsu Indiedaysin 2-vuotis synttärikekkereille, whöööt? Mahtavanmahtavaa, miten innoissani olen ensi perjantaista. Mutta mitähän ihmettä, samantien minut painoi maanrakoon kova alemmuuskompleksi: enhän osaa pukeutua uskottavasti kuin villapaitoihin, jos niihinkään. Ja siellä sitä olisi oltava niin vimosen päälle. Viikko aikaa treenata uskottavuutta, viikko aikaa treenata meikkausta ja hiustenlaittoa. Viikko aikaa fiilistellä, että pääsen osaksi kemuja. Hurraa! 
Ehkä saavunkin paikalle jossain toisessa yöpuvussa.
Henriikka
paituli/Marimekko, kengät/Vagabond, sukkahousut, sormus ja huivi/H&M, vyö ja laukku/kirppis, korvikset/Lindex