Ehkäpä joku onkin jo odotellut synttäriraporttia? Tässäpä tulisi, kuvia lähinnä, ne voivat puhua puolestaan. Ilta oli riemukas ja oli upeaa juhlia sellaisessa sakissa: suunnittelijat ja toimittajat hääräsivät ympärillä. Välillä toivoin olevani näkymätön, jotta voisin ujuttautua sekaan kuuntelemaan juttuja ja kutittamaan höyhenellä polvitaipeista (jälkimmäiseen kummalliseen mielihaluun en tiedä syytä, ehkäpä juhlissa olisi aina tarpeen hymy ja satunnainen hykertely).
Päädyin asuvalinnassani lyhyeen, pikkuhihaiseen nahkamekkoon, jonka etuosa on tekonahkaa ja takaosa pehmeää perus paitakangasta. Koruja roppakaupalla, bling bling! Hiusten kanssa olikin enemmän pohdittavaa: mikä on helpoin juhlava kampaus, jonka osaan vääntää? Ömmm nuttura? Ömmm ponnari? Ömm hiusten suoristus? Kiharakeesi! Hurraa. Foliot yöksi ja pinneillä ylös. Lopulta sain vielä perjantain aamupäivän koulutunneilla tuhannesti apua ihanalta Lauralta, hän jopa letitti sivuhiukseni. Roosaliinalle kehiteltiin sähkönsininen paljettimekko ja punainen kirjekuorilaukku. Ja arvatkaa mitä, ylitin itseni! Letitin hänen sivuhiuksensa. Nyt niitä ablodeja.
Bussikuski kyseli, ollaanko menossa juhlimaan, takana kävelevät mummot totesivat, että paljaista sääristä päätellen on talven selkä tainnut taittua. Sitäkin hauskempaa oli kuitenkin se, että muutaman vuoden ikäinen pikkuinen tyttö kertoi tomerasti äidilleen pysäkillä, että vieressä seisovilla tytöillä ei ole housuja jalassa. Suvilahteen kuitenkin päädyttiin onnistuneesti ja portsari päästi meidän vielä sisäänkin.
Sitten oli luvassa coctail-paloja, cocista, uusia tuttavuuksia, oikeita ammattilaisia, valokuvia, valokuvia ja ihanan Ivana Helsingin näytös. Kuvat puhukaa!
Illan parasta antia oli vain seurailla ihmisiä. Tykkään seurailla: tuijotella yksityiskohtia ja pohtia mitähän muut ihmiset miettivät ja millä tavoin he missäkin tilanteessa toimivat. Pohdiskelin millaista tekniikkaa tapahtumassa mahdettiin käyttää ja kuinka monta lasia juhliin tarvittiin. Välillä toivoin, että ruokaa olisi enemmän ja juomaa vähemmän. Nautin ihanista taideteoksista ja siitä, kuinka ihmiset vaikuttivat olevan innoissaan toistensa tapaamisista. Juttelin Samsungin edustajan kanssa heidän työkuvioistaan (haha) ja kävin välillä pissalla, koska olin niin hämmentynyt.
Olen oikeasti kovin vähän fashion-tyyppi. Ilta oli mahtava, sitä en voi kieltää, mutta välillä tuntui, että olisipa mukava olla vaikka tiskaamassa tai töissä narikassa. Edustaminen on niin kovin vaikeaa, vaikka olen kyllä kuullut, että hoidan sen ihan hyvin. Sitä paitsi, onhan se kiva juhlia kivassa seurassa, upeissa puitteissa. Täytyy vaan muistaa, että maailmassa on vain niin paljon tärkeämpiäkin asioita, kuin se, missä kledjuissa sitä nyt esittäytyy ihmislaumoille. Ja loppujen lopuksihan sitä vain pohtii, että kuinka hyvin se oma tukka on ja näkyykö kello. Nou stressi, vaan letkeetä elämää.
Loppuillasta suunnattiin kotia kohti. ”Ps. I love you” pyörimään ja naurakaa vain, sillä itkin neljästi, vaikka nukahdin jo leffan puolessa välissä. Paljosti huumoria, vähän katu-uskottavuutta.
Henriikka
oi että mikä asu!! Mahtava kuva tuo missä tönötät sillalla.
Kiitos kovasti. Nimenomaan ”tönötän”, mikään muu verbi ei ehkä kuvaisi tuota yhtä hyvin!
Hassua jotenkin nähdä sua näin ’laitetun’ näköisenä. Aika rokahtava suoraan sanottuna. Mutta taas kerran, sopii tämäkin tyyli sulle. Siskollasi on myös aivan ihastuttava asu! Oon ihan hulluna paljetteihin :) Toivottavasti silti nautit pippaloista, vaikka valokeilassa olikin outoa. Ihania yksityiskohtia olet tallentanut kameraasi.
Nautin kyllä todella! Oli mukavaa, vaikka ei sitä ominta alaa. Odotan niitä Indiedayssin collegehousu-kestejä, hiiha. Taas kerran kiitos kivasta kommentista, rokki oli kyllä päivän sana.
Ihanasti kirjoitettu tästä aiheesta! Jotenkin erilainen postaus :) Joidenkin muiden bloggaajien bilepostauksista välittyi aikamoinen perseet olalle -meininki. Sulla ei, hyvähyvä.
Kiitos! Jokainenhan kirjoittaa omasta näkökulmastaan ja mulle juhlat oli enenpi sellainen tarkkailun hetki. En oo loppujen lopuksi niin kovinkaan paljon bile-ihminen.
Ihanasti erilaista postausta illasta. Hyvä hyvä:)
No mutta sehän on hyvä, näitä synttäriraportteja kun joutuu lukemaan varmaan useasta kymmenestä blogista. :-)
mielettömän upea tuo siun kikkarakampaus ja mekkoon rakastuin ! kuullostaa oikein mainiolta illalta :–)
Pssst! Kerro sulle salaisuuden. Janne osti tuon mekon mulle Gina Tricotin alerekistä kympillä! Mielestäni myös aivan mahtava laatikkomekko. Ja iltakin oli erittäin jees, vaikkakin hämmentävä.
Tiiätkö Henriikka, en yhtään seuraa sun blogia sun tyylin ja vaatteiden takia. Sun tyyli on tosi kaukana omastani ja ekan kerran kun tämän blogin näin, aattelin jopa että pukeudut toisinaan vähän rumiinkin vaatteisiin. Mut silti lätkäisin tän blogin heti mun kirjanmerkkeihin ja tästä tuli mun suosikki! Ja ihan vaan siks että oot niin loistava tyyppi ja kirjotat tosi ihanasti! :) Ois varmasti kiva tuntee sut ”oikeestikin”, sillä vaikutat kauheen aidolta ja kiinnostavalta tyypiltä. Niin, ja saat ne rumatkin vaatteet näyttämään tosi kivoilta! :D
Pusuja!
Mä en tiedä pitäisikö mun harmistua siitä, että yritän sinnikkäästi pitää tyyliblogia ja saan kommentiksi, ettei lukijat yhtään seuraa tätä tyylin takia? Hahaha, mutta otan tämän kuitenkin kohteliaisuutena, siksihän tämä kai oli tarkoitettu. Aivan ihanaa että sinnekki puolelle ruutua välittyy hyvää mieltä, se on syvä tarkoitukseni.
Haha, siks just! :D
En seuraa sun blogia siks että oisin samantyylinen tai saisin inspistä sun tyylistä juuri omaan pukeutumistyyliini, mun oma tyyli on tosi erilainen. Musta on kuitenkin kivaa että pidät juuri tyyliblogia, koska tälleen sisältö on juuri sopiva: paljon kuvia ja visuaalisuutta, kevyttä pohdintaa ja paljon persoonaa. Tyyli kuitenkin kuvastaa persoonaa tosi vahavasti, tämä kaikki ei ehkä välittyisi niin kovin voimakkaasti jos bloggaisit vaikka politiikasta tai astioista tai tietokonepeleistä :D
Eli joo, kohteliaisuudeksi oli ylläoleva tarkoitettu. Pidän sun tyylistä kirjoittaa, sun persoonallisuudesta, iloisuudesta ja tavasta olla vahvasti läsnä tässä blogissa. Niin ja tietty siitä, että sun tyyli sopii just sulle! Eli voisin muotoilla tän niin että inspiroidun koko tästä jutusta :)
Oh man, onneksi en bloggaa tietokonepeleistä, hohohoh! Siinä vasta olisikin. Mutta kiitos, tämä oli selventävä ja hyvä kommentti. On aina kiva lukea kommentteja, jotka on ajatuksella kirjoitettu.
Yritän pitää lippua korkealla ja tyylini sopivan rumana khihi. Mukavaa kevättä!
Aivan ihana postaus, mahtia kun joku myöntää oikeasti, ettei se biletys nyt maailman tärkein asia olet! olet henriikka ihan hirmu suloinen, niin ulkonäöllisesti kuin luonteellisestikin (ainakin se mitä ruudun läpi välittyy) ja juuri siksi tätä blogia jaksankin innolla seurata. Vaikka postaisit vaan päivän asun, susta hohkaa se aitous sen sijaan, että postaukset olisivat vain pinnallisia ”ostin nyt taas nää uudet farkut, makso vaan 39,95!!!”
Älskar din blog, mycket ♥
No ei se biletys todella ole se elämän ykkösjuttu! Vaikka välillä on tietysti mukava käydä juhlimassa omalla tyylillään. Suurkiitokset ihanasta kommentista, tämän avulla jaksaapi taas motivoitua uudestaan tähän hommaan, sitä kun ain välillä vaipuu miettimään, että mitä ihmettä minä julkaisen oman naamani kuvia ja kirjoitettelen hassuja.
Kiitos paljon seurasta! Oli kiva, ettei tarvinnut kokoaikaa ihan yksin haahuilla :)
Hei kuin myös! Oli tosi kiva tutustua, ehkäpä törmäämme taasen jossain. Rakkautta tatuoinnillesi.
AA oon vähän kade. Nauroin vähän tuolle pikkutytön kommentille :D Mäkin kun kuljen täällä tuppukylässä joka on kaukana HELSINGISTÄ, kuulen usein pienten ihmisten ohikulkeessain ”näitsä ton??” ”sillä oli siniset hiukset” ”kato mitä tolla on päällä” hahah aw. Ps melkeen hävettää myöntää mut tarttin sun kommentin kääntämiseen urbaania sanakirjaa koska en ollu ihan varma skeptisyyden merkityksestä :–D Mutta ilta näyttää huippukivalta!!
Haha skeptisyys, eli epäileväisyys epäusko, usein höystettynä pienellä määrällä sellaista jonkin tason pessimistisyyttä.
Ilta oli huippu ja siskon kanssa oli laatuaikaa. Yritä sinä peräkylän poika pärjäillä siellä sinisine päinesi, ehkäpä joskus sieltä jonnekkin vaikka karkaat.
Upeat hiukset molemmilla!
Kiitos kaunis ja syvä kumarrus!
Hienot puitteet ja vitsit, että toi sun kampaus on rock! :)
Puitteissa ei kyllä todella ollut valittamista, eikä coctailpaloissa eikä missään. Kiitän suuresti!
Kohtuu useihkosti näytät postauksissa ihan kassialmalta (anteeksi hipsteriltä) ja sitten aina välillä yhtäkkiä tulee ihan hatusta kulman takaa tällainen täydellinen fashion knockout päästä varpaisiin!!!!!!!! – Ällikkä
Tämä kommentti on päivän paras. Ja nimimerkki kruunaa! Kyllä tälläiset kämäset maanmatosetkin välillä osaa yllättää, kysehän on siitä, että viihdyn niin kovasti niissä kassialma-kuteissa..
Tukkaratkaisu on kovinkin hauska!
Se oli kyllä veikee ja sai katseita osakseen. Olipahan ainakin laitettu!