(teksti kirjoitettu eilen, perjantaina 23.2. klo 20 maissa)
Jännittää. Väsyttää. Istun lentokoneessa välillä Helsinki-Istanbul ja juon punaviiniä pienestä, suloisesta lentokonepullosta. Tilasin valkoista, mutta huomasin erheeni vasta kierrekorkin avattuani, niin en hennonnut valittaa. Onpahan unilääke.
Miten kokonaisvaltaisen hyvä fiilis onkaan, kun saa tiputtaa lentokentällä matkatavarat hihnalle ja jäljelle jäävät vain käsimatkatavarat ja boarding pass. Sellainen fiilis minulla oli pari tuntia sitten, kun 14,6 kiloa matkatavaroita katosi kumista linjastoa pitkin näkymättömiin.
Tällä hetkellä lentokone on matkalla Istanbuliin, mutta sieltä on tarkoitus jatkaa yöllä kahden maissa kohti Kathmanduuta.
Ei ole totta, että pääsen sinne. Olen haaveillut Nepalista siitä lähtien, kun olin 15-vuotias, ja 10 vuotta itseäni vanhempi ystävä oli ollut siellä vapaaehtoistöissä. Hän puhui maasta aina niin kauniisti, näytti kauniita kuvia ja kaipasi sinne. Tuntuu melkein siltä kuin olisin kokenut samaa kaipuuta, vaikka en ole koskaan edes käynyt siellä.
Kerroin tänään vakkariravintolani työntekijöille, että suuntaan illalla Nepaliin. Toinen heistä totesi, ettei ole koskaan vielä kuullut ihmisestä, joka olisi käynyt Nepalissa, mutta ei olisi sen jälkeen palannut sinne. Iik, mikä maa minua odottaa. Tuntematon, kaunis vuoristomaa.
Matka on senkin vuoksi uudenlainen, etten ole aiemmin ollut vastaavalla reissulla. Kyseessä on Mandala Travelin Nepalin kiertomatka, jonne osallistun heidän sekä Partioaitan yhteistyöbloggaajana.
Olen 12 hengen matkaseurueesta se kahdestoista, minkä lisäksi meitä on hostaamassa suomalainen, mutta Nepalissa asunut ja kieltä taitava ryhmänjohtaja. Yhden hengen huoneissa nukkuu minun ja oppaan lisäksi kolme muutakin, joten en ole ainoa erakko. Loput 8 ovat parivaljakoissa.
Näin muita lentokentällä vain nopean vilauksen, joten voin ainoastaan todeta, että ryhmä on taatusti värikäs: eri ikäisiä ja eri elämäntilanteista, naisia sekä miehiä, vanhempi-lapsi-kaksikkoja, sekä pariskuntia. Sen huomasin, että olen ryhmän junioreja. Saapa nähdä, kuinka 8 kokonaisen päivän yhteiselomme taittuu.
Itse odotan innolla tutustumista, vaikka se onkin tosi jännittävää ja vie paljon voimia. Omasta kuplastaan ei ole aina vain kovin helppo irrottautua arjessa, joten on mukavaa saada ympärille ihan uudenlaisia ihmisiä, joista ei tiedä mitään ja jotka eivät tiedä sinusta mitään. Jos ennakkoluuloja on ehtinyt kertyä, niin ne ovat vain näiltä ensivilauksilta. (Voi olla, että joku on ihmetellyt villaista lierihattuani, kun perillä on kuitenkin päivisin yli 20 astetta lämmintä.)
Nämä kuvat ovat eiliseltä, lähtöä edeltävältä päivältä. Tämä viikko on ollut taas aikamoista vouhotusta: maanantaina saavuin Lapista, tiistaina heräsin 05:30 ja lähdin koko päiväksi projektipäälliköksi erään asiakkaan kuvauksiin. Keskiviikko meni asioita hoitaessa ja eilinen oli pyhitetty pakkaamiselle ja projektien paketoimiselle ja sijaistuksien briiffaamiselle. Koko kämppä oli pommin jäljiltä ja pakkauksessa kesti miljoona tuntia liikaa. Hälytin siskon apuuni, ja voitteko uskoa, että hän oli apukätenäni koko iltapäivän!
Mutta niin vain kävi, että kaikki asiat hoituivat ja tänään oli rauha maassa. Laukku makasi maassa pakattuna, ehdin syödä lounaan ja juoda päiväkahvitkin rauhassa. Varmistelin matkavakuutuksen, tsekkasin pankkitilit, tyhjensin muistikortit ja varmuuskopioin koneen. Sitten hyppäsin seesteisenä raitiovaunuun ja siitä lentoasemalle vievään lähijunaan.
Toisin kuin Nepalista voisi kuvitella, tulevan viikon ohjelmassa ei ole rankkaa vaellusta. Itse asiassa joitain kevyitä patikkahetkiä lukuun ottamatta vaellusta ei ole ollenkaan. Jätinkin lopulta uudet Hanwag Tatrani kotiin, vaikka olin alun perin ajatellut ajaa ne sisään reissullani.
Sen sijaan otin uutukaiset Salomonin lenkkarini ja nahkasandaalini, joilla pääsen varmasti tallaamaan ihan kunnolla. Matkalaukku täyttyi kuitenkin lähinnä t-paidoista ja lämpimän kelin rennoista mekoista, muutamasta pitkähihaisesta, aurinkolaseista sekä aurinkorasvasta ja muusta kosmetiikasta. Heittelin kaikki duffeliini minigrip-pusseissa, sekä muutamissa packing cubeissa, joihin olen jäänyt koukkuun. Tuo valtava musta möllykkä tavaran keskellä on prämeä niskatyynyni yölentoja varten.
Oli oikeastaan vähän haastavaa pakata, kun ihan vastaavasta maasta ei ole kokemusta. Päivisin voi olla tosi lämmin, +25 astetta, vaan yöksi voi tipahtaa alle kymmenen, vuorilla jopa nollaan. Pipot ovat tietysti mukana.
Kaikista eniten odotan, että näen itse, mistä Nepalissa on kyse. Odotan, että pääsen harhailemaan tuntemattomiin paikkoihin ja juomaan monta kuppia teetä, odotan taivaallista ruokaa, upeita maisemia, paksun kirjan aloittamista (Napoli-sarjan kakkonen!), ja että päiväkirjasta loppuu sivut. Odotan sitä, että muistan ryhmäläisteni nimet ja että reissun jälkeen Helsinki-Vantaalla voin todeta, että olipahan taas upeaa.
-Henriikka
Huom! Matka on toteutettu yhteistyössä Mandala Travelin ja Partioaitan kanssa, enkä vastaa kaikista kustannuksista itse.
Oi, en malta odottaa tarinoita tuolta reissulta! Itse lähden Nepaliin ensimmäistä kertaa reilu viikon päästä seitsemäksi viikoksi ja jännitys kihisee jo nyt vatsassa. Nepal taitaa olla ainoa maa ja kohde, josta olen haaveillut oikeasti koko ikäni.
Hei hei hei hei miten sulla on mennyt? Mitä oot tykännyt? <3
Odotan innolla lisää tarinaa ja kuvaa.
-M-
Hyvä, sillä niitähän riitti :))
Nepal on ihan mahtava maa! Mulla on suuri halu palata vaikken ole ollut siellä 2014 jälkeen, jolloin asuin siellä 3 kk. Siellä on ihania ihmisiä, syö paljon momoja, nauti maisemista, käy temppeleissä, ihaile auringonnousuja ja nauti! Mikäli iskee tekemisen puute käy tsekkaamassa Local Womens handicrafts http://www.lwhnepal.com/ jossa paikalliset naiset tekee käsitöitä osana turvakotiprojektia jota pyörittää ihana ja mahtava Nasreen!
Momot jouduin jättää keliakian takia väliin, mutta kaikkea muuta nautin kyllä sydämen kyllyydestä. Kävin myös tuolla sun vinkkaamassa paikassa, suurkiitos vinkistä! <3
Voihan Nepal. Aina vaan sinne on ikävä. Se on hassua, koska kovin moneen paikkaan en ole ikävöinyt viidentoista vuoden ajan. Tasan kymmenen vuotta sitten olin siellä itsekseni ja muistan helmikuun vaihtelevat lämpötilat sekä valoisat aamut. Toivottavasti sun reissusta tulee hyvä.
No susta mä tietysti puhuinkin, kun kirjoitin ystävästäni! <3 kiitos Nepal-kaipuusta, joka on kantanut nyt vähintään maahan saakka.
Mielenkiintoista nähdä, miten sinä maan näet. Nepal on yksi niistä maista, joka saa lähes varauksetonta suitsutusta osakseen. Tuntuu, että maata katsellaan joidenkin ihmeellisten pinkkien hippilasien läpi. Itse jouduin asumaan maassa puoli vuotta työni vuoksi, ja vaikka maisemat ovat kauniita, on luonto monin paikoin niin turmeltunut, että sieluun sattuu. Kehnon elintason vuoksi huijaaminen on myös arkipäivää. Välillä tuntuu, että ihmiset suitsuttavat maata vain siksi, että niin pitää tehdä.
Hmm hmm mulla jäi kyllä todella positiivinen kuva, mutta varaukseton suitsutus ei mun mielestä kuulu millekään kohteelle (paitsi ehkä Suomelle). Mutta kyllä mulla päällimmäisenä jäi mieleen juuri värit ja yllätykset, sekä paikallisten ylenpalttinen ystävyys, vaikka tiedostinkin ongelmia ja esimerkiksi tulokuilun turistien ja paikallisten välillä.
Nepal on ehdottomasti yksi kiehtovimmista maista, joissa olen käynyt. Kahteen otteeseen siellä asuneena en kyllä voi yhtyä yllä olevaan kommenttiin siitä, että Nepalia suitsutettaisiin turhaan. Mutta toki näkökulmia ja mielipiteitä on monia ja kaikki ovat yhtä oikeita. On totta, että maasta löytyy paljon erilaisia taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia haasteita, mutta luulen, että ihmisten positiiviset kokemukset Nepalista ovat aitoja. Kaikkia aisteja kutkuttelevat kulttuuri, maisemat, kielet, ruoka, uskonnot ja lukuiset etniset ryhmät tarjoavat paljon ihmeteltävää ja ihasteltavaa uteliaille mielille. Parasta Nepalissa on ehdottomasti ihmiset – he ovat jotenkin suloisen uteliasta mutta nöyrää kansaa. Toki huijausyrityksiä tapahtuu samalla tavalla siellä kuin lähes kaikkialla muuallakin Aasiassa, mutta oman kokemukseni perusteella huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Thaimaa–Kambodza-akselilla. Kuten aiemmin kommenteissa todettiin, syö paljon momoja, juo nepali-teetä (Chiya) ja lassia ja ennen kaikkea NAUTI. Vinkki: Jos mahdollista, kiipeä Kathmandussa jonkin talon katolle (katot toimivat Nepalissa terasseina) ja ihastele kaupunkia ylhäältä päin. Värikäs talomeri on ihastuttava näky lumihuippujen kehystäessä laaksoa. Ihanaa, rikastuttavaa reissua!
No juuri nuo ihmiskohtaamiset oli jotain ikimuistettavaa. Ja se, että joka nurkan takaa löytyi jotain uutta näettävää, koettavaa, kuultavaa, haistettavaa, maistettavaa. Kaikki aistit käytössä niin 100%, mutta ei sillä lailla ahdistavasti, vaan sopivissa annoksissa kuitenkin. Ja voi jummi oltiin onnekkaita, että Holi-festarit oli sattumalta juuri samaan aikaan.
[…] Nepalilta paljon. Ehkä muistattekin lähtöfiilikseni. Usein matkustan kohteisiin ilman odotuksia, mutta nyt en voi väittää, etteikö […]