H: Janne, tuuppa tänne niin mä läksytän.
J: Houkutteleva tarjous, kiitos siitä.
–> Tulee makuu-/työhuoneeseen.
H: Tsekkaapa. Mitä ihmettä noi on?
–> Osoittaa valmiiksi hypättäviä housuja, tyhjiä muovipulloja, käytettyjä vaatteita ja epämääräisiä pinoja monistepapereita ja koulukirjoja joka puolella huonetta.
J: Joo, joo.
H: Et sä voi jättää kaikkea noin. (HUOM! kirjoittajan puolustus. Pinnani on pitkä. Kalsarikasat ovat kasvaneet päivä päivältä, viikko viikolta korkeammiksi)
J: Kyllä mä yritän.
H: Ethän yritä. Kyllä sä osaisit.
J: Mutta tietyt persoonallisuudenpiirteet vaan ajavat mua tiettyyn toimintaan.
H: Poista ne piirteet itsestäsi.
J: Joo, mä yritän.
Ei ole yhteiselo aina pelkkää Netflixiä, tulppaaneja ja herttaisia lautapeli-iltoja.
Ei vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja ja syleilyä ilta-auringossa.
Minun kannattaisi olla vähän enemmän lempeä ja vähän vähemmän tyranni, jos haluan sielunkumppanini pysyvän samassa taloudessa seuraavat vuosikymmenet. Sielunkumppani voisi taas joskus vaikka pikkuisen siivota enemmän kuin hänen luonnolleen olisi ominasta.
Armoa kaikkien viikkoon!
– Henriikka
Ah tätä fiilistä kun pääsee muuttamaan yhden siivoustyrannin luota pois omaan kämppään, jossa voi jättää takin minne lystää ja tiskata silloin kun itseään huvittaa!
Siistiä viikonalkua H&J ;-)
Ho hoh hoh hoh hoh! Sinä onnenpekka!
Haha, kuulostaapa jännän tutulta :D Mies ei ollut ymmärtävinään, mitä hauskaa tässä oli…
Niin ja hienot Helsinki-kuvat!
Hahaha, kuulostaa ihan meiltä. Mahtavaa ettei olla aivan ainoita jotka asiasta vähän keskustelee.
Kiitos!
MÄ NIIN TIEDÄN. Jestas kun ei huvittaisi nalkuttaa! Eikai siitä kukaan nauti.
”Hei, sun vuoro siivota keittiö”
”Okei siivoon”
hetki
”Noni, nyt se on siivottu”
”Siivositko kokonaan?”
”Kokonaan.”
”Varmasti?”
”Ihan varmasti.”
”Käyppä vielä kerran tarkistaa, ettei sinne jääny mitään”
käy tarkistaa
”Kaikki on”
Ja sit jumalauta siellä lojuu ympäriinsä jotain yksinäisiä voiveitsiä ja pöydät on puoliks pyyhitty ja tiskiallas on täynnä mönjää :¨¨¨( ÄÄÄÄÄ. ”Ai hups sori!”
Mua niin nauratti tämä. Nauraa hohotin ääneen. Kai joidenkin silmät vain näkevät enemmän? Sen on oltava ainoa syy.
heheh niin hauskaa, että kodin hoitaminen on edelleen naisten harteilla eivätkä he siksi pysty täysin kilpailemaan miesten kanssa työmarkkinoilla hahhaaahaa. eikä miehet halua yhtään edes ”auttaa”, saatika tehdä tasapuolisesti omaa osuuttaan hahaha.
En tiedä oletko ihan tosissasi, mutta pitää korjata, ettei tämä kyllä pidä meidän taloudessamme paikkaansa. Teen tällä hetkellä täyspäiväisesti töitä, jonka lisäksi kirjoitan tätä blogia. Tämän vuoksi olemme sopineet että Janne hoitaa suurimman osan kotitöistä, koska mä tuon suuremman palan leivästä pöytään. Tässä kirjoituksessa oli tarkoitus oli ainoastaan nostaa esiin huvittavat persoonallisuuserot.
Tiedän, että monessa taloudessa näin vielä varmasti onkin, mutta halusin vain heti korjata, että joskus nainen sattuu vain pitämään enemmän siivoamisesta/siististä kodista kuin mies. Tai toisinpäin.
Hei miten hyvä meno täällä, ihana ihana sun blogi! Eka kerta täällä ja heti luin varmaan kakskyt juttua.
Eikä! Miten huippua. Toivon, ettet ole jo karannut muualle vaikka kommenttiin vastaamisessa kestikin.
Ah, tulipa jotenkin hyvä mieli tästä! Ihanaa ettei muillakaan aina pysy käytetyt vaatteet ja epämääräiset monisteniput kurissa.
No ei todellakaan pysy. Meillä ainakaan. Yritän pitkittää pinnaani, mutta eihän se aina helppoa ole. Toisaalta, ei omakaan käytökseni ole varmasti Jannelle aina helppoa.
NOI KUVAT!! oi miten hymyilyttävän onnelliseksi ne tekevät:–) hyvää viikon viettämistä!!
Ikkunan läpi napattuja, iloisia ja hyväntuulisia. Muakin ne rupeaa hymyilyttämään.
Meillä kyllä mies siivoaa supertarkasti kun siihen ryhtyy, mutta jotenkin toi vaatteiden matka kaappiin tai pesukoriin tuntuu olevan kovin hankala haaste. Samoin löytyy tupakan puruja joka pöydältä ja lattialta, se jos mikä on ärsyttävää! :D Itse ahdistun sekasorrosta enkä pysty siinä kunnolla keskittymään oikein mihinkään, mutta toistaalta pystyn sitä sietämään jos suunnittelen aikatauluni esim. niin että sitten keskiviikkona tiskaan ja imuroin kun on vapaapäivä ja ehdin oikeasti koulu- ja työhommilta. Ja jos mies sattuu olemaan kotona just näinä sotkupäivinä niin kyllä sekin nillittää siitä mulle, vaikka mulla olis kuinka hyvä suunnitelma tiedossa kun kiireet helpottaa. :D
YYäh! Tupakanpurut on onneksi asia, jota en itse joudu kokemaan. Varmaan samanhenkinen riesa olisi eläintenkarvat, mutta ne ei tietysti sinänsä ole kummankaan vastuulla. Meidän pitäisi varmaan ottaa myös tuollainen siivouskalenteri käyttöön.
Ai että mä alan kyl nyt Jannen inspiroimana syyttää vaan puhtaasti mun persoonallisuuspiirteitä! Kun enhän mä nyt vaan mahda niille mitään..
t. sotkuisia persoonallisuuspiirteitä omaava
Haha, mä kun toivon Jannen olevan se syntipukki, eikä inspiraation aihe ja esikuva. Onnea kanssaeläjälle!