Törmäsinpä kerran internetin lumoavassa maailmassa erääseen kaunottareen nimeltä Dora. Tähän törmäämiseen päädyttiin, kun haimme molemmat miestemme kanssa Lilyn interrail-bloggaajiksi vuonna 2013. Heidän hakemuksensa oli ensimmäisten joukossa ja mietin, että nyt on kyllä sellaiset kilpakumppanit kyseessä, että paras olisi pistää parastaan.

Niin kuin ehkä muistatte, pääsimme kuin pääsimmekin sille unelmareissulle, vaikka olin loppuun saakka varma että Dorat pieksevät kaikki mennen tullen. Meitä maantienharmaita suomalaisia vastassa kun oli aikamoiset kasat eksotiikkaa ja osaamista. Vaikken heidän reilijuttujaan saanutkaan lukea, jäin seuraamaan kyseistä mimmiä virtuaaliteillä, blogissa ja Instagramissa.

Joululomalla tämä tuntematon Dora laittoi viestiä ja kysyi, voisikohan ehkä ottaa minusta kuvan tai pari. Mitä yhteensattumia! Totta kai vastasin myöntävästi.

On ihanaa päästä vieraiden, lahjakkaiden ihmisten kuvattavaksi. Sitä tajuaa yllättäen, etteivät he kiinnitä huomiota sinun komplekseihisi. He eivät näe, että talvi on vienyt värin värin kasvoiltasi ja auringonpaisteen hiuksistasi ja tuonut tilalle harmautta. He eivät huomaa, että silmäpussisi roikkuvat edellisillan kiukkuitkun vuoksi tai että joululomalla kalkkuna löysi reittinsä reisiisi. He eivät näe, että nenäsi on pienesti vinossa ja näytät suoraan edestä päin aika pötköltä.

Tai jos he näkevätkin, he harvoin välittävät. Ja silloin harvoin jaksaa itsekään välittää.

Kiitos Dora. Oli kivaa. Otetaan uusiksi pian.

– Henriikka

Kuvat:
Dora Dalila
www.arabarabarab.tumblr.com
www.instagram.com/doradalila