Nyt on lämmin tupa ja perunamaa! Paitsi ei perunamaata, mutta kuitenkin.

Lauantaina tanssittiin ensimmäisen ihkaoman asuntomme tupaantuliaisia. Ostimme viime marraskuussa viikkorahoillamme pienen kaksion keskustasta ja muutimme siihen uuden vuoden aaton aattona. Nukuimme neljä kuukautta lattialla, kunnes saimme vihdoin sängyn. Nyt meillä on jo vaatekaapit ja ruokapöytäkin. Kaikesta kirjoitan kyllä erikseen, kunhan tupareista tokenen.

Mutta totta tosiaan jokaikinen kotimme nurkka oli lauantaina täynnä, kun ystävät saapuivat juhlimaan kotiamme. Kavereita, cavaa ja naurua riitti.

En voi lakata kehumasta ystäviäni. Jotain olemme tehneet oikein, kun he edelleen jaksavat pyöriä kanssamme. Järjestämme kekkereitä myös sen verran usein, että ystävistä alkaa tulla jo toisilleen tuttuja: ”Nähdään seuraavissa juhlissa!”

Juhlien kohokohta oli, kun Janne kiipesi tuolille, huusi kaikkien huomion puolelleen ja piti maljapuheen. Sen jälkeen kajautimme yhteen ääneen Suvivirren. En muista koska olisin päässyt laulamaan sitä yhtä antaumuksella. Luulen, että vähintään seinänaapurit yhtyivät riemukkaaseen lauluumme. Jännästi se tuntui löytyvän kaikilla selkäytimestä useampien vuosien laulutauosta huolimatta.

Vieraslistan kriteeri numero yksi on, että on oltava kiva. Onneksi kaikki ystävämme ovat nimenomaan kivoja. Ja kun sen tietää, voi vapautua juhlastressistä ja nauttia. Meni monta vuotta, että luulin järjestämieni juhlien tunnelman olevan minusta kiinni, kunnes tajusin: Ehei! Juhlijat tekevät juhlat.

Voin ehkä yrittää vaikuttaa vähän laittamalla musiikkia, siivoamalla vessan tai tarjoamalla tuoreita mansikoita. Mutta nämä kaikki ovat pieniä seikkoja siihen verraten, millainen vastuu juhlijalla on itsellään. Miten ihanaa onkaan tajuta, että minäkin voin vain nauttia.

Olimme luvanneet kutsutuille, että kuohuvaa löytyy, mutta nälkäisten kannattaa ottaa vähän omaa ruokaa mukaan. Tämän seurauksena tarjoilupöytä notkui esimerkiksi seitsemästä erilaisesta kakusta (pakko mainita, että kaikki olivat gluteenittomia ja kolme kaiken lisäksi vegaanisia!).

Itse olimme nostaneet pöydälle mustikka-mansikkavartaita, tomaatti-mozzarellavartaita, ison vihreän salaatin ja makeisia.

Sen lisäksi olimme saaneet Henkell Suomelta sponsoroidusti aimolaatikollisen skumppaa: i heart Cava -kuohuviini sai paljon kehuja vielä jälkikäteenkin. Liekö kauniin pullon ansiota? Alkon tilausvalikoimista tilattavissa oleva yhdeksän euron skumppa on kehut ansainnut. Erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, hedelmäinen, kevyen yrttinen. Sopii varmasti moneen hetkeen niin ulkonäkönsä kuin makunsa puolesta.

Juhlat aloitettiin jo kolmelta, jotta väkimäärää saataisiin mukavasti porrastettua. Yhtäkkiä kello näytti kymmentä ja naapurisovusta tarkka kaksikko passitti vieraita eteiseen päin. Miten työpäivän mittainen aika voi kulua silmänräpäyksessä? En ehtinyt kysellä kuulumisia kuin kolmasosalta.

Jatkoja tanssittiin Konepajan Brunossa. Avajaiskonsertti sattui sopivasti samalle illalle ja koska aurinko ei antanut itsestään riittävästi, emme edes lähteneet hytisemään Hernesaaren rantaan tai lähipuistoihin. Jatkojen kuvamateriaali rajoittuu yhteen Instagram-kuvaan, mutta voin kertoa että joukkiomme ainakin tanssi näyttävimmin.

Ihanat tuparit, ihanat ystävät. Meille saa aina tulla, kahvipannu on jo tulilla.

-Henriikka