Kyllä vain, minä nyt sitten olin siellä, Flow-festareilla. Kokonaiset kolme iloista ja väsyttävää päivää täynnä musiikkia, ihmisiä ja hyvää ruokaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kyseisillä festivaaleilla. Rehellisyyden nimissä on kirjoitettava, että koko festivaalista on luonut kaikkien aiempien vuosien kuvien ja blogijuttujen perusteella sellaisen taikamaailman, ettei odotuksia olisi edes pystynyt täyttämään. Mutta oli mahtavaa, lähinnä onnellista ja kaunista, mutta myös luonnollisesti vähän väsyttävää.
Parhaita keikkoja olivat MØ, Bonobo, Jessie Ware ja Janelle Monáe. Oli monia muitakin huikeita, mutta jostain syystä nämä neljä kolahtivat koviten. MØ ehkä tuttujen biisien vuoksi, se auttoi tanssimaan betoniporsaan päällä keikan läpi. Bonobon ja Janelle Monáen kohdalla luulen asiaan liittyvän mielettömän musiikin ja laulutaidon lisäksi myös voittamaton crush tummaihoisiin. Janelle vaan tanssi menemään niin luonnollisesti, rytmi ja asenne veressä. Hyvän keikan tunnistaa usein siitä, että se vie mukanaa, vaikka tuotanto olisi tuntematonta. Jessie Waren keikka oli juuri sellainen. Monta kovaa keikkaa jäi varmasti näkemättä, mutta en ole koskaan kuulunutkaan festariryntäilijöihin, eturivin kriitikoihin tai hurjiin tanssijoihin (paitsi ehkä viimeiseen sarjaan joskus harvoin hah).
Seuraakin löytyi, laatuseuraa vieläpä. Perjantaina hiippailin alueella Jennin ja hänen ystäviensa kanssa, lauantai kului kevään juoksukoulusta saatujen ihanien ystävien kanssa. Eilen, sunnuntaina sain vihdoin Jannen kainaloon ja Janellen tahtiin otimme jopa pari tanssiaskelta. Jennit, Jannet ja Janellet, kyllä on J:tä kerrakseen ollut yhdeksi viikonlopuksi.
Ruokapeukun saa lammasburgeri, josta sai samaan hintaan myös gluteenittoman version. Instagram lauloi lammaspurilaisia, joten joku muukin vaikutti pitävän Sandron erikoisuudesta.
Flowssa tiedetään miten homma hoidetaan, mutta huomasin kaipaavani vähän laajempaa kansan kirjoa. Kun liian paljon samanhenkisiä ihmisiä laitetaan tallomaan samaa tannerta, alan väkisinkin kelamaan liian syvällisiä ja miettimään, seisooko koko massa samojen arvojen takana. Seisonko minä? Tämän syvällisyyden laitan taas kesämelankolian piikkiin.
Eilenillalla alkoi turnausväsymys hiipiä jalkapohjiin ja mieleen. Sunnuntain jatkot vaihtuivat mieluusti hyviin yöuniin. Käteen jäi kasa hyviä keikkoja, ihania hetkiä ystävien kanssa ja ylipäänsä kokemus Flowsta. Lauantain jatkot venyivät aamuseitsemään, kun polskimme meressä Eiran rannassa. Siinä vasta on hetki muisteltavaksi.
Nyt on väsymys ja hyvä olo. Ja vahva tunne syksyn ensimmäisestä päivästä. Ei tee mieli lopettaa sähköposteja mukavaa loppukesää vaan hyvää alkavaa syksyä -tervehdyksellä. Onko teillä sama tunne?
– Henriikka
Ehdottomasti, syksy tuli pienessä hetkessä kutkuttelemaan jalkapohjia, tuntuu niin tutulta. Summertime sadness vois olla tämän hetken biisi. Hyvää alkanutta syksyä ü
Kiitos Kaisa! Ja sitä samaa myös sinulle. Syksyssä on meininkiä. Vaikka pidän kaikista vuodenajoista, niin kyllä syksy vie voiton.
Vähän kiinnosti tuo Flow, mutten saanut aikaiseksi mennä. Nyt harmittaa. Ensivuonna on mentävä, onhan tuo koettava. Ihana erilainen festari, luulen.
No mutta ensi vuonna sitten. Ei kannata jäädä murehtimaan.
Flow on ihan kokemisen arvoinen keksintö!
Hitsi, oispa ollut huisia törmätä.
Ihan sama fiilis syksystä, viikon verran jo tullut avoimesta ikkunasta nenään sellainen hetkellinen syksyn tuoksu. Syksyn huomaa myös siitä, et alan pikkuhiljaa palata kesämenoista blogihommien pariin ja luen sunkin merkintöjä näin niinkun auttamattoman myöhään.
Ihanaa alkavaa syksyä, Henriikka :—-)
Oh, kuin myös sinulle Julia. Syksyn tuoksu <3
Ja täällähän nämä jutut aina odottavat sinun lukemistasi, eivät ole minnekään katoamassa pitkään pitkään aikaan.
Kiva, kun kommentoit!
Apuaa! Olin unohtanut blogisi olemassaolon :( Blogisi on minulle suht uusi tuttavuus ja kesällä jäi blogien selailu vähemmälle enkä muistanut enää tätä uutta löytöä. Tykkään tästä hirmu paljon. Tämä on niin hyväntuulinen ja kaikin puolin sopiva minulle. Mikään ei ärsytä tässä, minua kun tuppaa aina jokin ärsyttämään blogeissa :P
Tunnistan itsessänikin tuon kesän tuoman melankolian tunteen. Se on hirveää. Tuntuu ettei voi vain elää hetkessä ja nauttia vaan koko ajan miettii jotenkin että kohta tää on ohi tai jotain. Oon aina ollut huono tarttumaan hetkeen, vaikka kyllä nautin niin silti mietin samalla mielessäni jotain kaihoisaa.
Olin itse Flowssa nyt toista kertaa. Ensimmäinen kerta oli muutama vuosi sitten ja siitä oli jäänyt kyllä upeammat muistot mitä nyt. Nyt oli hauskaa ja musiikki hyvää, mutta ehkä pienoinen pettymys kuitenkin. Muistelin että viimeksi Flow tuntui ainutlaatuiselta ja kaikki ihmiset hyvin käyttäytyviltä ja siisteiltä. Nyt tuntui että humalaisia oli enemmän tai sitten ne vain ärsyttivät itseä enemmän. Lisäksi tyypit heitti roskia maahan, vaikka roskis oli yhtä lähellä. Roskaaminen on vain jotain mitä ei voi käsittää ja se harmittaa kun kulkee kesällä rannoilla, ettei ihmiset osaa olla. En oikein osaa pukea sanoiksi mikä Flowssa lopulta tuotti pettymyksen. Se ei vaan tuntunut samalta kuin aiemmin, ehkä olen itsekin muuttunut.
Voi, aivan ihanasti kirjoitettu. Kiitos paljon. Ja jos joku alkaa ärsyttää, kerro heti! Katsotaan sitten, mitä voisin tehdä asialle.
Ja hyviä juttuja nuo, mitä lopussa sanoit. Ehkä vielä muutama vuosi sitten Flow oli pienempi ja kyllähän sen huomaa, että ihmisten tietoisuus on lisääntynyt ja festarit kasvaneet. Se on toisaalta harmi, toisaalta kiva juttu. Roskaaminen ja humalahakuisuus on itsestänikin Flown kaltaisissa tapahtumissa aika surullista. Toivottavasti sitä saataisiin jotenkin vähän kuriin.