Tampereella oli vielä lunta jäljellä (tai vähintään loskaa). Kangasalla vielä sitäkin enemmän, kunnon kasoja ja valkea lumipeite. Ei mitään kuivaa puuterilunta vaan keväistä ja litimärkää, mutta lumesta voidaan joka tapauksessa puhua. Helsingissä ei enää lunta näy ja onkin kiva käydä heittämässä heipat talvelle useammassa paikassa. Minä vähän luulen, ettei lunta ole enää pääkaupunkiseudulle tulossa, eikä Tamperekaan miksikään Korvatunturiksi ole enää muuttumassa alkaneesta hiihtolomasta huolimatta.

Keväiset kelit tuo keväiset vaatteet: sukkahousuissa ja farkunsävyisessä kauluspaidassa liihotellen mentiin. Niin hame, paita kuin mustat nahkakengätkin ovat kirpputorilöytöjä ja valkoisen origamilintukorviksen pujotin vasempaan korvaani tylsyyttä kompensoimaan. Yo Zenin lintu tuntui sopivan tällaisen sivistymättömän, asioita yleistävän naisen korvaan nyt, kun kiinalainen uusivuosikin alkoi.

Ilmassa on sellaista voitonriemua. Hyvänen aika, se on minusta kyllä aikamoinen suoritus aina jyrätä tämä talvikausi ja etenkin ne pimeimmät viikot kunnialla läpi. Tai jos ei kunnialla niiin ainakin keskinkertaisesti. Niin kuin edesmennyt ukkini uskoisi, saattaapi koittaa vielä takatalvi, mutta minä kyllä laitan panokseni kevääseen ja kevätpuroihin.

Onhan tässä jo taas rämmitty loskassa ja nuoskassa. Olisi edes ollut kunnon talvi. Ensi tammikuussa varmasti harkitsen taas, pitäisikö muuttaa pohjoisempaan, että talvea voisi häpeilemättä kutsua talveksi.

Puhuimme viime viikolla töissä työkavereiden kanssa, että ystävälliset, armolliset, kiltit, kunnolliset, hyväkäytöksiset ja ystävälliset ihmiset ovat uusi musta. Näin ollen myös ystävällinen, armollinen maaliskuu on kovassa huudossa. D-vitamiinia mukanaan kantava maalis alkaa jo viikon päästä. Mitä vauhtia nämä päivät pyörivät, viikot vierivät.

Kahvia tekisi mieli, kuppi kevään kunniaksi.

– Henriikka

kengät, hame & paita / second hand, korvis / Yo Zen