Olen niin puhki. Istun ystävän luona, keittiön pöydän ääressä, ja odotan saunan lämpenevän. Bea pilkkoo juuri hedelmiä iltapalaksi; hunajamelonia, banaania, päärynää ja sen sellaista. Toivon, että on avokadojakin.

Pian sauna on lämmin. Aion pötköttää lauteilla ikuisuuden ja laittaa suihkumyssyn alle hiusnaamion. Sitten syömme yhdessä, keitämme kahvit ja haemme halpalentoja, jos onni kävisi.

Tämä on todellista keskiviikko-illan hyrinää.

Olimme juuri pelaamassa kössiä. Huijasin! Tänäänhän pelasimme squashin henkistä racket ballia, sillä oikkuillut selkäni ei olisi ehkä kestänyt kössipallon lyömistä. Saimme varattua vain 30 minuutin vuoron, mutta ilman juomataukoja se oli ihan riittävästi.

Palloilu teki niin hyvää. Unohtaa urheilevansa, kun on niin kivaa. Töissä oli aivan yllättäen erittäin kiire päivä, ja löin kaiken stressin ja paineen kumiseen palloon.

Kerran vahingossa naapurinkin puolelle, mikä nolotti vähän.

Lapsena ja teininä nauratti, kun vanhemmat lähtivät palloiluhallille pelaamaan kössiä. Jo sana ”kössi” toivat mielikuvat retroista hikipannoista ja 80-luvun mailoista mieleeni. Ajattelin, että äiti ja isä saavat toki nauttia vanhusten lajistaan, mutta itse en moiseen hommaan aio kajota.

Ja mitä on tapahtunut? Hikoilen työpäivän päätteeksi palloiluhallilla, joka on täynnä hikipantaisia miehiä ja jonka kioskilla myydään suolapähkinöitä ja itsekoottuja euron irtokarkkipusseja.

Stressikössi. 

Suosittelen kaikille.

Nyt saunaan.

-Henriikka