Kaupallinen yhteistyö: Ryobi
Perjantaina meidän punaisen hirsitalon pihalla oli tekemisen meininki. Pidimme kunnon talkoopäivän, kun meren ja loppulumien vihdoin sulettua oli aika laittaa vene kevätkuntoon.
Veneilysesonki on täällä, ja Porvoon kaupunkikin laittaa varmasti pian laituripaikat keskustaan, joenvarteen, ellei tämä ole jo tapahtunut. Meidänkin pitää pian päästä veneellä syömään pehmistä vanhan kaupungin kupeeseen ja tutustumaan lähisaariin ja niiden retkeilymahdollisuuksiin paremmin. Viime kesä oli sellaista vene-elämäntavan starttailua, tänä kesänä lähtee!
Vielä enemmän talkoohenkeä perjantaihin toi, että myös ystävämme kärräsi trailerillaan veneensä pihaamme. Puunasimme, pesimme ja huolsimme veneitä pitkän päivän. Korjasimme hajonneita tuoleja, maalasimme näkinestomaalia pohjaan ja imuroimme hiekat nurkista. Mikä säkä, että sää oli aivan upea. Pääsimme kunnolla kesäntuntuun kiinni.
Joimme tietysti välikahvitkin ulkona, kun aurinko paistaa porotteli. Täytyy myöntää, että varjossa pääsi vielä vilu yllättämään, mutta kyllä se kesä sieltä tulee. Vietävä, miten kivaa!
En olisi kyllä vielä toissakesänä osannut arvata, että veneily kuuluu olennaisena osana kesäsuunnitelmiini – tai elämääni ylipäänsä ollenkaan.
Venettä ylös nostettaessa syksyllä ennätimme juuri ja juuri yllättäen saapuvan jään tieltä. Vene piti ajaa rantaan ja trailerille ohuen jään läpi. Wuups.
Siinä samassa tohinassa emme vielä ymmärtäneet, että veneenpohjaan kiinnittyneet näkit kannattaisi putsata heti, joten niiden kanssa saamme vielä viettää aivan kunnon erillisen jynssäyshetken, niin kuin kuvasta huomaa.
Perjantaina oli onneksi luvassa mukavampaa huoltoa.
Saimme jo puolisen vuotta sitten Ryobin laitteita testiin arkeemme, ja niillä myös puunasimme talkoopäivänä.
Ensin oli vuorossa puhdistus. Ryobin akkupainepesurilla putsasimme kauttaaltaan koko veneen kattoineen, kansineen ja ikkunoineenkin. Käytimme apuna biohajoavaa puhdistusainetta, sillä pelkällä vedellä ei lika olisi irronnut.
Vaikka monia Ryobin koneita on arjessamme käytetty, tätä pesuria käytimme ensi kertaa. Menikin hetki päästä jyvälle, miten sitä parhaimmillaan käytetään ja millaisiin tilanteisiin se parhaiten sopii. Tämä ei ole sellainen töhötin, että vettä tulisi tuhatta ja sataa, vaan sellainen maltillisempi versio. Mutta se on oikeastaan ihan kiva, koska luulen keksiväni tälle arjessamme monipuolisemmin tehtävää. Luulen, että esimerkiksi kasvihuoneen ja polkupyörien pesu onnistuu tällä yhtä lailla, kuten luonnollisesti myös auton pesu.
Mitään hohtavaa ökyvenettä ei toki meidän rakkaasta 70-luvun Nilsistä saa, eikä tarvitsekaan, mutta törkyisessä veneessä ei ole kiva nautiskella kesästä.
Akkupainepesurin rinnalla käytimme apuna teleskooppiharjaa. Tällainen tappi-ihminen hyötyy aika lailla lisäulottuvuudesta, sillä en todellakaan ylety itsekseni edes veneen ikkunoiden yläreunaan. Luulen, että tämä on omiaan myös esimerkiksi kodin tai varastorakennuksien rännien putsauksessa, sillä harjapää kääntyilee putsauksen mukana.
Naurattaa kyllä vähän kirjoittaa näistä akkulaitteista. Siis jos siellä on linjoilla ihmisiä, jotka ovat jo pidempään seuranneet juttujani, niin oletteko yhtä ihmeissäni, että tässä kävi näin? Minä, vanha tyylibloggaaja, olen nyt aivan mehuissani jostain työlaitteista ja veneen putsauksesta. Eläköön muutos ja uudet tuulet elämässä.
Veneen perään oli jäänyt viime kaudesta myös vähän vettä. Ne olisi tietysti ollut hyvä poistaa jo ennen talvea, mutta eipä tuollainen minimäärä tee tällaiselle veneelle mitään jäätyessäänkään. Nyt meillä on kuitenkin käytössä Ryobin akkukäyttöinen vesipumppu, josta tulee vakkarivaruste veneeseen. Sillä pumppasimme nyt turhat vedet pois. Tällä olemme tyhjentäneet myös paljumme pari kertaa ja hyvin on toiminut.
Suosikkijuttuni kaikessa oli imurointi. Lause, jota en koskaan ajatellut kirjoittavani. Oli vain niin ihanan konkreettista ja viimeistelevää, kun roskat ja hiekat sujahti metallipömpeliin. Puolison piti jopa toppuutella, kun olisin vain jatkanut imuroimista loputtomiin.
Emme siivonneet venettä toissasyksynä, kun sen ostimme, joten siivoamista kyllä riitti. Imurina oli Ryobin akkuimuri, jolloin mitään piuhoja ja pistorasioita ei tarvittu. Tätä voi käyttää vedelle, märille roskille, kuivalle roskalle ja myös roskien puhaltamiseen esimerkiksi tulevassa verstaassamme. Veneessä tämä toimi ainakin loistavasti.
Lopuksi imuroimme vielä veneen istuintyynyt ja asettelimme ne nätisti paikoilleen retkiä odottamaan. Lepuuttajat, ankkuri, varapelastusliivit ja muu oheissälä löysivät paikkansa veneen eri lokeroista, ja turhat roskat ja tavarat siirsimme muualle tilaa viemästä.
Veneen mukana tullut pieni pehmopanda sai jäädä yhtä nurkkaa koristamaan, niin sympaattisesti se on siellä koko ajan roikkunut, vaikka on oikeastaan vähän raukka.
Hauskasti tuntui, että veneestä tuli jotenkin omemman tuntuinen, kun sitä sai puhdistaa ja putsata. Samalla tuli väkisinkin tutustuttua veneeseen paremmin, ja tutustuminen tuntuu sitouttavan niin ihmisiin kuin omaisuuteen. Viime kesänä oli välillä sellainen olo, että jollain vuokraveneellä tässä larppaamme jonkun toisen elämää, mutta ehkä tänä vuonna olo alkaa muuttumaan.
Lopuksi join veneen penkillä termarikahvit emalimukista. Kevään ensimmäisiä hyttysiä löysi luokseni, ja niistä ei osannut vielä edes häiriintyä, kun olo oli niin mukava. Himputti vie, kesä. Ihan parasta.
Talkoopäivä oli intensiivinen, mutta tuollaisen konkreettisen muutosjäljen näkeminen on niin tyydyttävää. Likainen lasikuitukylki ja sameat ikkunat saivat kokea kunnon kirkastumisen, ja vene ei ole ollut meidän omistuksessa vielä lainkaan tuollaisessa loistossa. Huippua.
Nyt odottelemaan vesillelaskua ja kesän seikkailuita sinnikkäällä Nilsillä.
Ihanaa äitienpäivän iltaa ja hyviä, turvallisia hetkiä vesillä!
-Henriikka