Kävin tänään elämäni ensi kerran Tukholman Fotografiska Museetissa, valokuvamuseossa. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi tämä oli ensimmäinen kerta. Paikkahan on mieletön. Jos olisin käynyt siellä muutama vuosi sitten, niin varmaan olisimme viettäneet häitämmekin siellä. Jos olisin saanut vierailla siellä lapsesta asti, olisin jo varmaan ostanut talon asuinkäyttööni.
Parempi ehkä, että paikka tosiaan toimii museona. Tämänhetkiset näyttelyt saivat selkäpiin kylmille väreille, etenkin Elliot Erwittin tallentamat hetket jäivät verkkokalvoille.
Museovinkin lisäksi jaan kuitenkin aimo kasan kuvia, jotka otimme museon valokuvauskopissa. Olimme äimänä, kun museossa sai valokuvakoppikuvia ilmaiseksi. Ja överiksihän se sitten meni, niin kuin tapana on.
Ja oli hauskaa. Nauroimme ja räpsimme kuvia kuin pahimmat teinit konsanaan. Tai ehkä olemmekin vihdoin riittävän kaukana teini-iästä tehdäksemme tällaista ilman, että on liian noloa.
Mutta tsekatkaas seuraava kuva. Meillä oli myös Amelie-hetkemme, kun koppiin oli unohtunut museovieraan räpsyt. Päätimme ottaa Birgiten matkaamme, jotta hänen ei tarvitsisi viettää yksin joulua hylättynä.
Elämä osaa sitten naurattaa, aina uudestaan ja uudestaan. Niin, että vatsaan sattuu.
Täällä sitä vaan lomaillaan ja pussaillaan valokuvakopeissa. Tukholma on asettanut nenälleni vaaleanpunaiset silmälasit.
-Henriikka
Oi, olette niin ihania!
Niin ollaan :—)
Ihanaa, miten hyvälle mielelle tämä postaus minut sai! Olette kerrassaan suloisia.
Voi kiitos Milena. Oli kyllä ihana museoreissukin, vaikka vähän överit vedettiinkin valokuvien kanssa.
Vähänkö oli hassua törmätä, pieni maailma taas :) Ja ihanat kuvat saitte räpästyä!!!
Terkuin Suvi ja poikajengi :)
No kuin myös Suvi! Oli niin ihanaa ja hämmentävää. Toivottavasti teillä oli ihan huippureissu. Laivakin oli ihanan tyhjä.
maailman suloisinta <3 ja annoitte Birgitelle varmasti parhaimman mahdollisen joulukodin!
Birgitte vaikutti tyytyväiseltä, kun nappasin sen jouluksi kalenterin väliin. Kiitos!
te ihanat!!! <3 mäkin tahdon valokuvakoppiin pussaileen, hihii!
Menkää! Sullahan on mies ja koppejakin löytyy. Aina ei tarvitse ottaa miljoonaa kuvaa.
Hui, nyt ihan hävettää kun olen jättänyt niin pitkän pätkän kommentoimatta! Ihania kuvia, kunpa itsekin pääsisin joskus tuollaisessa kopissa vierailemaan, tulisi varmaan hyvälle mielelle kun kuvat tupsahtaa kätösiin.
Voi sinä huikea tyyppi, niiin huippua että jaksat kommentoida. Oli kyllä hauskaa, kun kuvat tosiaan tupsahtivat aina ihan samantien.
Voi ihanat! Mäkin haluan pussauskoppiin!
Etköhän saa jonkun asematunnelin ukkelin kanssasi valokuvauskoppiin. U–uuuu!
Oooi onko siellä valokuvakoppi?! Ei tainnut olla vielä silloin kun viimeksi kävin kolmisen vuotta sitten, höh. Ens reissulla pitää päästä testaamaan. :)
Ainakin nyt oli. Voi tosin olla, että se oli vain joku hetkellinen, jonkun sponsoroima koppero?