Torkutin yli tunnin. Pääni käynnistyi hitaasti. Tukalat tiistait.
Puin kuitenkin Kööpenhaminasta ostetut, vaalenpunaiset kengät ensi kertaa jalkaan ja tunsin oloni ihanaksi.
Istuin palaverissa ympäröitynä ihailtavilla, innostavilla ihmisillä ja minä olin yhtä takkua. Englannin kielen nyanssit karkasivat vieraskielisen ajatusvirran sekaan ja järkevät ajatukseni haihtuivat savuna ilmaan. Neljän tunnin palaveeraamisen jälkeen oli jäljellä turhautumisen jälkeinen aggressio ja pettymys itseensä.
Noustessani tapaamispöydästä huomasin kenkieni olevan mustassa öljyssä. Ei tietoakaan, mistä se tuli.
Oli koko päivän juuri sellainen fiilis kuin kaiket yöt valvoneet äidit kertovat heillä olevan. Silmät kostuvat aivan turhasta, kiukku nousee pintaan aivan puskista, eikä koskaan tiedä mikä tunne seuraa toista.
Sen lisäksi on olo, että kohta mokaan, kohta mokaan. Aivan varmasti hajotan vielä jonkun lasin tai löydän itseni murtuneen nilkan kanssa. Tekisi mieli haistattaa huilu koko valtiokunnalle, mutta sillä on nyt tärkeämpiäkin aiheita kuunneltavana.
Meinasin nimetä kirjoitukseni ”Surkean päivän iltana”, mutta huomasin kirjoittaneeni samalla otsikolla jo syyskuussa. Mutta arvatkaa mitä? Silloinkin sama ystävä tuli illaksi kylään ja muistutti olennaisesta. Että riittää olla rinnakkain, vaikka ihan hiljaa. Surkeita iltoja vartenhan ystävät myös ovat.
Jännästi kääntyi ilta voitoksi, vaikka surkealta tuntuu edelleen.
Kenkiin päin en aio enää tänään edes katsoa.
-Henriikka
Mun mintut Gazellet värjääntyi ekalla käyttökerralla farkkujeni lahkeista siniseksi. Mä niin ymmärrän sun tuskan!
Voi eiiii, miten surullinen tarina. Kohtalonsisaret.
Positiivinen ajattelu, kyllä, positiivinen ajattelu. Siinä avain onneen.
Indeed indeed.
”Että riittää olla rinnakkain” ❤
Kepeämpää keskiviikkoa!
Kiiiitos paljon Heini. Tää päivä on ainakin tähän asti ollut mainio, joten toivottavasti balanssi jatkuu iltaan asti.
Olen itsekin kerran ihmetellyt öljytahroja ja syyksi paljastui pyörivä toimistotuoli jossa oli ilmeisesti ollut jotain voiteluöljyä. Toivottavasti tänään on jo parempi päivä, niitä surkeita on aina välillä ja niistä pitää sit vain rämpiä läpi.
Oh, voiskohan sama syy olla mullakin. Pahuksen öljy…
Tämän päivän oon aloittanut aivan uudella draivilla :-)
Joskus nämä kirjoitukset kolahtavat erityisesti. Tänään oli sellainen päivä. Päivä on monesta asiasta johtuen todella surkea. Tekstiä lukiessa en voinut pidättää enää kyyneleitä. Toivoisin, että vieressä olisi ystävä, ihan vaikka vaan hiljaa. Onneksi on kuitenkin olemassa viestit ja se ystävä vähän kauempana.
Kiitos, taas kerran <3
Eikä, miten ilahduttava kommentti. Ihan parasta saada tällaista palautetta. Vaikka missään nimessä mun tarkoitus ei oo itkettää ketään. Samalla kun tää viesti teki mut tosi iloiseksi, niin tulin myös surulliseksi sun ja sun eilisen päivän puolesta.
Toivottavasti änään on ollut parempi mieli <3
Saitko öljyn pestyä pois kengistä? Sappisaippuan pitäisi olla avuksi öljytahroja vastaan ellet niitä jo taklannut!
En oo vielä edes yrittänyt, kun turhauduin niihin niin paljon ja oon pyrkinyt sen jälkeen välttämään katsekontaktia. Mutta sappisaippua kuulostaakin hyvältä idealta. Otan vinkin käyttöön, kun meidän välit on vähän lämmennyt.
*halaus* miten kauniisti ja elävästi osasitkaan kirjoittaa näistä fiiliksistä. Sinulla on kyllä kirjoittamisen lahja hallussasi! Teksti osui ja upposi, täällä ollut aika samanlaista useampana päivänä ja toivon sen menevän pian ohitse.
Voi kiitos Emilia. Ihanasti sanottu. Toivottavasti voit heittää ainakin hetkeksi hyvästit tällaisille päiville ja nauttia täysillä kaikesta kivasta, mitä elämä tuo tullessaan.