Tulee yksi kaikkien aikojen kummallisimmista jutuista. Välillä näitä kummallisia juttuaiheita vain ilmestyy. Nämä seuraavat sanat ja kuvat tulevatkin kertomaan aiheesta: ”millainen on irtokarkkimakuni?” Anteeksi mitä? Nyt sen kuitenkin aijon kertoa. Sillä rakastan irtokarkkeja. Tai en ole varma. Ehkä rakastankin vain niiden valitsemista. Mutta kuitenkin.
Kirjoitin joskus minulla olevan ”lapsen karkkimaku”. En sen vuoksi, että itse olisin sitä mieltä, vaan sen vuoksi, että olen niin usein kuullut jonkun sanovan sen. Ufoja, liskoja, karkkihelmiä, vaahtokarkkeja, toffeetyynyjä, viinikumeja. Hyvin harvoin salmiakkia tai mitään sen kummallisempaa äijäsettiä.
Karkkien valitseminen on yhtä juhlaa. Harkitseminen ja harkitsemattomuus. Välillä voi keksiä sääntöjä, jotka tekevät duunista hippasen vaikeampaa:
– Voit ottaa ainoastaan karkkeja, joita et ole koskaan maistanut.
– Voit ottaa ainoastaan punaisia ja valkoisia karkkeja.
– Voit ottaa ainoastaan 20 karkkia.
– Voit ottaa kultakin riviltä vain yhtä lajia. (Taidan olla vähän väsynyt. Kirjoitin ensin: ”Voit ottaa kaikilta kultakin riviltä vain yhtä riviä.”)
On se jännää, miten tästä elämästä voi repiä iloa. Filmtownin käynnistä voi tulla seikkailu tavallisen tylsän rutiinikäynnin sijasta. Remmit, ufot, nitrot, Ville Vallattomat (eli naperot), merkkarit, tyynyt, madot, valkosuklaabanaanilastut, lakumatot, toukat ja nallekarkit.. Oijoi.
Loppujen lopuksi pussiin valikoitui seuraavia…
Lastenkarkkeja? Ehkäpä. Mutta hyviä. Ja hätätapauksessahan syön ihan mitä karkkeja vaan. Paitsi Aarrearkku-pussin salmiakkikarkit ja lehmätoffeet. Mutta Stjärne Mixin sammakot ja kananmunat? Tiedättekö ne? Aivan huippuja. Uusin rakkauteni on Turkish delightit. Maistuvat sopivasti sokerille ja saippualle.
Saiko karkeista kysellyt vastauksen kysymykseensä? Eläköön irtokarkit.
Henriikka
Ps. Kiitos Filmtown, tunnelitie 2.
No kiitti nyt aivan sairaasti Henriikka näistä karkkikuvista!! Vesi kielellä mennään… :D
Julmaa! Mulla on muutenkin jatkuva karkinhimo. :D
Voi AAMEN! Ihan mahtavaa, mut pistän vielä paremmaks tossa lapsikarkki-sarjassa.. pelkkää eläinhedelmäkarkkia/krokotiilia ja pehmeetä suklaatoffeeta NAMNAM! miksi, oi miksi ne on niin hyviä! Toisaalta kiitos Filmtown, kilohinnallasi pidät Henriikan ’vain 20karkkia’ leikit hyvässä muistissa..
Karkkii! Pakko saada!
Irtokarkit on kyllä aika hieno asia. Miten joku niinkin yksinkertainen ja lapsekas asia voikin ilahduttaa niin paljon (tai no, yleensä ne lapsekkaat ja yksinkertaiset asiat ovat niitä jotka ilahduttavat kaikkein eniten)? Miun pussi on kyllä aina paljon mustanpuhuvampi (en tykkää muista karkeista kuin salmiakista ja lakuista), mutta silti. Joka kaupassa on kuitenkin eri valikoima ja oon varmaan yhtä riemuissani kuin sinä aina irttarihyllyn edessä. Apua, voisin puhua irtokarkeista varmaan tunteja… Huolestuttavaa.
JES! :D Tulihan tämä! Kiitos <3
ilmiselviä lastenkarkkeja!! mutta ei se mitään :-) ei oo parempaa kun filmitownin irkkarit omnom
Ihan mahtava postaus!! Oon kans kaaaauan suunnitellut kirjoittavani lemppari-irtokarkeistani ja nyt sait mut taas innostumaan siitä :)
Irtokarkit on parasta. Mutta miksi parhaat irttarit myydään aina videovuokraamoissa?
Luin tätä ja samalla mässytin itse täällä päässä irtokarkkeja. ^^ hi. Irtsikat on parhaita. Tosi hauska postaus. :))
oij. tunnelitien filmari oli vielä hetki sitten oma luotto irttari taivas. sieltä sai smurffikarkkeja ! nykyisestä ei enään saa smurffeja :(
karkit on niiin jänniä! se on hauskaa ku on omasta mielestää lapioinu ihan mahtavan valikoiman, ja sit kaveri tulee ja sanoo et ”hyyyi miks sä otit vaan huonoja?!” :-D Ja sama juttu täs, mä en ite ottais juuri mitään noista sun valkkaamista. ;-) onneks karkkei on niin paljon et on kaikille jottai:))
Rakastan irtareita! Nams! Itse tykkään myöskin erityisen paljon kaikenlaisista ”lasten karkeista”. Nallekarkit on numero 1, oi että! :) Onneksi meillä ei ole ihan lähettyvillä Makuunia tai Filmtownia, onneksi. :D
HAha mä en kans ikinä enää koske lehmätoffeisiin, koska sieltä löyty kerran kuolleita muurahaisia niistä käärepapereista:) Mut salmiakit aaaah!
…Mun on pakko lähteä JUST NYT Filmtowniin. :D
Julmia tällaiset karkkikuvat… olin jo päättänyt että en syö karkkia tänään, mutta kai tässä nyt on raahauduttava ulos ja kauppaan hakemaan vähän evästä pääsykoekirjojen pariin :D
Irtokarkit = rakkautta!
Voi nami! Mun pussiin valikoituu aina suurimmaksi osaksi kirpeitä karkkeja. Mitä kirpeämpää, sitä onnellisempi mieli! :D Mutta kyllä muutkin kelpaa… Mutta ei sellaset lössöpössöt missä ei ole mitään haastetta.
Komppaan sua. Haluun aina törkeesti vain kirpeitä, Henriikka ei aina ole ihan samoilla linjoilla, mutta taipuu lopulta.
Jee! :)
yks asia mitä eniten kaipaan suomesta näin ulkomailla ollessa on irtokarkit, ulkomaalaiset ei vaan osaa tehä karkkeja!
Hihii! Mullakin sanotaa olevan tosi ”outo” karkkimaku, kun just rakastan kaikkia ällö-löllö-irtokarkkeja ja harvemmin syön salmiakkia. :D Liivatetta kehiin vaan! Ja ah, en ole siis yksin.
Turkish delighteja oli joskus pakko ostaa, koska se jääkuningatar syöttää niitä Edmundille Narnia-kirjassa Velho ja leijona ja halusin tietää miltä ne maistuu.
Oijoi nam! Lastenkarkkeja ehkä mutta ne niitä parhaita vain on! Hyi kaikki musta. Tämä postaus ei kyllä yhtään helpottanut oloani sillä istun juuri karkkipussin vieressä jossa on enää salmiakit jäljellä ja toisella puolellani on suklaalevy jonka syömisen siskoni ankarasti kielsi. Toisaalta siskoni on karkkilakossa joten voisinhan vähän maistaa; tai ostaa sitten tilalle uuden…
ihana postaus, hymy tuli huulille! :D yllättäen tuli himo irtokarkkeihin….
Mulla oli joskus lapsena vaihe, kun kaikkien ostamieni irtokarkkien piti olla mustia. Nykyäänkin tykkään enemmän niistä mustista kuin hedelmänamuista. :)
Kiitos postauksesta, hyvin sait karkkihimon heräämään… :D
Tykkään muutenkin paljon blogistasi, tyylistäsi ja varsinkin teksteistäsi! Mutta yks asia täytyy huomauttaa: suomen verbi AIKOA taipuu: aion, aiot, aikoo, aiomme, aiotte, aikovat. EI siis J-kirjainta mihinkään! (aika monessa postauksessa lukee aijon jne.)
Näillä ohjeilla eteenpäin:D
ja vielä kerran kiitos :)
haa, musta kyllä tuntuu, että tämä virhe on aivan tahallinen sellainen ! :-)
Ja murtteella sanottuna mie ainahhii kirjotan aina että aijjon :D En tietenkään näin tehnyt missään ylppäreissä, toim.huom. :D
aaa ihana postaus! nimimerkillä irtokarkit on mun intohimo
kuinka usein sulla on karkkipäivä?
Tätä ei olisi ehkä pystynyt lukemaan ilman edessäni nököttävää suklaalevyä! En tosin edes halaja muuta karkkia kuin suklaata, mutta onhan Makuunissa sitäkin vaikka millä mitalla.:-)
Mikä vikä lehmätoffeessa? Ne on mummon (ja mun) lemppareita. :D ja löytyisköhän täältä jostain unohtunut karkkikätkö..
Teen poikkeuksen kommenttilootani vappulomaa syyttäen ja kiitän kaikkia yhteisesti! Olen hymyillyt paljon ja nauranutkin lujaa näille kommenteille. Aivan ihanaa sakkia! Ja ihania karkkeja.
Vastaukset kysymyksiin tulevat tässä:
– Varmaan leffavuokraamo + karkit on aika kova myyntikombo. Siksi kai niitä yhdessä myydäänkin! Mutta olis kiva jos kaupoissakin olis noin mahtavat lajitelmat.
– Mulla on karkkipäivä liian usein. Yritän kuitenkin tähdätä vain viikonloppuihin. Oon tälläinen herkkupeppu.
– Ja juu, kyllä tiedän että se kirjoiteaan aion. Se on musta vaan tosi tylsännäköinen. Mutta voisin ehk vaihtaa kirjoitusasuni oikeaan, khih.
– Lehmätoffeet on yäh kuivia, siksi en pidä niistä. Mutta ole veera iloinen, kun minä en pidä niistä, niin sinulle jää niitä tässä maaillmassa enemmän.
Puspus kaikki!
[…] yli viisi vuotta sitten blogiini jutun ”Sopivasti saippuaa ja sokeria”, joka käsitteli silloista irtokarkkimakua. Karkkimakuni (ja kuvien laatu) on kuitenkin […]