Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia

Juttelin muutama päivä sitten erään läheisen ystäväni kanssa ystävistä ja ystävyydestä. Olen ymmärtänyt kuluneen kesän aikana kunnolla erään olennaisen asian.

Olen ihmetellyt usein, miten muilla tuntuu olevan niin paljon aikaa ystävilleen. En ole kuitenkaan aina muistanut, että itselläni on niiden ystävien lisäksi tukiverkostossa kaksi suurta perhettä, jotka ajavat lopulta aina edelle. Kun perheenjäseniä on jo 13, ja välit ovat läheiset, ei ystävien kanssa vietetyn ajan määrää kannata välttämättä verrata jonkun toisen ajankäyttöön. Eikä kannattaisi muutenkaan.

Elokuun lopussa istuimme sisarusteni (ja parin mukavan siipan) kanssa aamiaispöydässä mökillä. Siitä oli kulunut liian paljon aikaa, kun olimme viimeksi syöneet yhdessä.

Minun sisarukseni ovat parhaita ystäviäni. En tiedä olenko heidän, mutta he ovat minun.

Meitä on neljä, kaksi veljestä ja kaksi siskosta. Kahdella on potummat nenät, kahdella huvittavan suorat nokat. Kolmella on usein nuttura, yhdellä ei koskaan. Kaikki neljä viihtyvät luonnossa ja mökillä. Kaikissa virtaa niin kouvolalainen kuin kainuulainenkin, dna-perimältään sataprosenttisesti suomalainen veri. Kaikkien etunimissä on R-kirjain. Olemme levittäytyneet ja kierrelleet ympäri Suomea, mutta aina vähintään kaksi on asunut samassa kaupungissa.

Kahdelle oli tärkeämpää kuin kahdelle, että aamiainen näyttää näin kauniilta. Yhdelle kahvi oli selkeästi tärkeintä. Ja se sama on muuten ehdottomasti myös kaikista hauskin!

Aamiainen oli katettu Arabian Esteri-astioilla, jotka kannoin kesän alussa kesämökille. En varmaan unohda koskaan, miten suuresti isäni tykästyi astioihin, kun ne odottivat mökin pöydällä. Hän, joka ei yleensä design-mieltymyksiini tai astiavalintoihini ota kummoisesti kantaa.

Esteri on alunperin koristesuunnittelija Esteri Tomulan vuonna 1973 suunnittelema kuvio. Nyt Suomen 100-vuotisjuhlavuonna kuvio otettiin koristamaan moderneja muotoja viiteen eri astiaan: mukiin, kulhoon, lautaseen, kannuun ja posliiniseen tarjoilualustaan.

Voin jo nyt kuvitella, kuinka tämän sisaruskatraan jälkipolvi saa joskus mökkimuistoja näistä astioista. Kukapa sen tietää, mutta näin voisin aavistella.

Ystävien merkitys ei toki vähene sisarusten vuoksi, mutta haluan silti varata ison osan ajastani ja sydämestäni juuri perheenjäsenille. Ystävillekin on aikansa ja paikkansa, tietenkin.

Sisarukset ovat myös niin läheisiä, että joskus (usein!) on varsin rauhoittavaa olla jonkun kanssa, joka ei sano aivan yhtä suoraan kuin siskosi tai veljesi. Tai esimerkiksi pistä painiksi kesken olohuoneen matolla löhöilyn. Tai kommentoi joka ikinen kerta, kun muistutat äitiäsi.

Pidetään huolta toisistamme. Vietetään aikaa yhdessä.

-Henriikka