Miten hyvä olo! Eilen kirjoitin pahasta olostani, tänään erinomaisesta. No, sellainen minä olen, vähän tuulella käyvä.

Tälle päivälle oli yksi iso tavoite: saada ensimmäisen vuosikvartaalin materiaalit toimitettua kirjanpitäjälle. Tiedän, että toiset yrittäjät kantavat kuittinsa ja tietonsa paperipussissa perille, mutta olen itse sellainen neuroottinen lajittelija. Rakastan excelöidä ja skannailla kaikki systemaattisesti ennen niiden lähettämistä eteenpäin. On kiva itsekin pysyä kaikesta perillä ja samalla kirjanpitäjän laskutettavat tunnit jäävät huomattavasti vähemmiksi. Rakastan niitä excel-rivejä, joihin saan merkitä kulut punaisella ja tulot vihreällä, sekä erikoishuomiot kirjanpitäjälle sähkönsinisellä. Huom! Summa Venäjän ruplissa. Huom! Summa Nepalin rupioissa.

Tulin äsken treeneistä. Olen niin iloinen, että TFW Stadi avasi aivan naapuriimme tällä viikolla. Siitä tulee taatusti toinen olohuoneeni. Kuvitelkaa nyt! Sali, jonka seinät ovat kirkkaankeltaiset. Voisiko minulle yksinkertaisesti löytyä sopivampaa? Olen odottanut niin kauan, että Arabianrannan ajoilta tuttu TFW rantautuisi vähän lähemmäksi kotiamme ja vihdoin oli sen aika.

Jatkan tunteja Kanervan kanssa kehonhuollon ja Redcordin parissa, kun taas TFW:llä käyn irrottelemassa. Rakastan olla liikkeessä, oppia uutta ja treenata kuin eläin. Kömpiä pikkukarhuna, loikkia pupuna ja kiipeillä kuin apina. Olla hetken aikaa jotenkin vähemmän ihminen. Ei ihme, että nautin liikkua luonnossa.

Eilen olin tuottamassa erään kokkijoukkueen kuvauksia ja eräs kokki antoi minulle uuden lempinimen ”Piiska.” Saattaa olla, että käytän tätä alteregoa tästä lähtien treenirintamallakin.

Yleensä tapanani on ollut syödä kirjanpidon materiaalien toimittamisen kunniaksi kunnon pitsa. Ihana, mehevä ja juuustoinen pitsa neljästi vuodessa. Vaan tänään tein toisin! Treeneistä voimaantuneena kävelin suoraan kauppaan ja lappasin koko kauppakorin kasviksilla. Ostin pari syöntikypsää mangoa, paljon pinaattia ja salaattia, kaksi kurkkua, punaisen paprikan ja ison kasan appelsiineja. Sen lisäksi nappasin kylmähyllyltä proteiinijugurttia sekä mantelimaitoa ja kotimatkalle pienen tyrnismoothien. Mitähän vielä? Varmaan unohdin puolet. Kunhan saan tämän kirjoituksen maaliin, alan salaatintekohommiin.

Ja joo, täytyy paljastaa, että join kotiin tullessa janooni jääkaapista löytyneen Frezzan, joka on kyllä melkoinen herkkupommi. Mutta en nyt anna sen lannistaa itseäni, sillä jääkaappi on vihdoin ihanan vihreä ja oloni on kahvijuomaksi naamioidusta pirtelöstä huolimatta erinomainen.

Ensi viikon loma lähestyy. Minä ja isä suuntaamme Siperiaan ja Mongoliaan viikon päästä perjantaina. 10 yötä junassa, 6 ”maissa”. Odotan jo sitä kokonaisvaltaista kyllästymistä, jota en kuitenkaan usko tulevan. Olemme suunnitelleet tällä viikolla mukaan otettavia kirjoja. Matkaan lähtee nuhruisia kirpputoripokkareita, joita voi sitten jättää tien päälle, kun molemmat ovat lukeneet ne.

Isä ottaa varmaan jotain remonttikirjoja ja Algoth Niskan elämänkerran. Taidan ottaa aforismeja ja runoja, sekä yltiöpäisen moniulotteisia ja poikkitaiteellisia novellikokelmia, jotta balanssi pysyy.

Huomenna voi sitten taas nurista, mutta tänään on hyvä.

-Henriikka

Kuvat: Omer Levin / Instagram / nettisivut