Esitän argumenttini koristeettomasti ja tahallisen naiivisti, jotta sanoma ei kärsisi: aikaa unelmille löytää vain priorisoimalla. Piste.
—
Muistin muutama päivä sitten vihdoin vastata eräälle lukijalle, joka oli laittanut minulle ihanan pohdiskelevaa viestiä. Lukijan viestissä oli paljon muutakin, mutta seassa vilahtelivat seuraavat lauseet:
”Kuinka järjestää enemmän aikaa? — Jos sulla on jotain vinkkejä tai aloituspotkaisua tai muuta random-lausahdusta, otan ilolla vastaan! — Mutta tosiaan pitäisi saada hommat käyntiin ja aika järjestettyä. Unelmille enemmän tilaa!”
Samojen asioiden kanssa kamppailen itsekin. Meillä kaikilla on vuorokaudessa vain ne samat 24 tuntia. Kyseinen lause on niin kliseinen, että nielen kurkkaavaa oksua kurkusta. Mutta niin se vain on.
Kirjoitin vastausviestiin seuraavia virkkeitä:
”Kuinka järjestää enemmän aikaa? Tämä on varmasti itsellenikin se isoin haaste! Yksinkertaisesti priorisoimalla. Päättämällä mihin haluaa laittaa aikaa kaikkein eniten.
Esim. mulla on ihan varmasti kärsinyt esim. osa ystävyyssuhteista ja kodin ylläpito siitä syystä, että oon halunnut nimenomaan laittaa aikaa blogiin, ulkoilmaseikkailuihin ja matkustamiseen. Ehkä joskus priorisoin eri lailla, nyt näin.
Mutta onhan se aina karua, kun kaikkea ei voi saada.
Kirjoitin monta vuotta blogia yhtä paljon kuin nytkin, eikä juuri kukaan noteerannut mitenkään, eikä se tuonut tuloja. Silti se vei multa melkein kaiken vapaa-ajan. Nyt kuuden vuoden päästä se palkitaan toden teolla, mistä oon tietysti aivan hullun kiitollinen. Voi että, kun vain osaisin olla vieläkin kiitollisempi.”
”Mutta ehkä sellaisena kiteytyksenä tai ajatuksena, että unelmille ei kyllä koskaan vain tupsahda aikaa. Sitä on vaan päätettävä jotain, raivattava aikaa, tehtävä. Näin mun mielestä. Ja mä uskon, että ei aikaakaan, kun oot jo ihan unelmien piirityksessä.”
—
Muistan edelleen selkeästi, kuinka ymmärsin ajan ja elämän rajallisuuden. Kirjoitin asiasta melko tarkalleen kaksi vuotta sitten tämän kirjoituksen.
Ja niin kuin jo aluksi sanoin, esitän tämän kirjoituksen argumenttini yksinkertaistetusti, itsekkäästikin. Asioihinhan vaikuttaa aina ulkoiset seikat, esimerkiksi lapset, tulot ja sairaudet.
Mutta uskon silti, että aikaa unelmille löytyy vain nostamalla ne prioriteettilistalla korkeammalle. Mitä korkeammalla ne ovat, sitä enemmän muut asiat kärsivät, mutta sitä helpommin haaveesi tavoitat. On jokaisen henkilökohtainen päätös miettiä, kuinka lähellä listan kärkeä haaveet ovat, mikä saa niiden vuoksi kärsiä ja missä kohtaa elämää on sopiva aika ottaa isompi askel kohti unelmia.
-Henriikka
Inspiroivaa kuulla, että oot vieny unelmias eteenpäin ja nähny niiden kasvavan! Oon huomannu, että helposti sitä on myös pessimistinen omien unelmien suhteen. Että eipä niistä sen kummempaa tule, että onko se nyt kuitenkaan sen arvosta panostaa johonkin. Mut kyllä se vaan on! Hyvä myös muistaa, että aikaa unelmille on vielä kymmenenkin vuoden päästä, jos Luoja suo. Kaikkea ei tarvitse lähteä tekemään nyt. Voi jättää unelmia varastoon :)
Hei hyvin sanottu. Kiitos paljon kommentista. Jokaisessa elämänvaiheessa on varmasti tilaa unelmille, vanhoille ja uusille.