Aina naurattaa Virossa: keksiä itse vironkielisiä lauseita (ks. otsikko). Lauantain parasta antia oli esimerkiksi seuraava:

”Mul on kohmistuvad käpäläd, kun ei ole käpälähuppud.”
(Käteni ovat kylmät, koska ei ole hanskoja)

Keskeisenä vinkkinä Viron kielen opetteluun on ottaa g- ja d-kirjaimet haltuun ja viljellä niitä sopimattomissa paikoissa. Toinen mestarin ja amatöörin erottava piirre on, että viroksi asiat sanotaan aina niin kuin Suomessa ne sanottaisiin astetta hilpeämmin. Juosta on kirmata ja kädet ovat käpälät. Maito on piimä ja pulla on nisu.

(Huom! Nämä ohjeet opettavat sinut täysin mielikuvitukselliseen viron kieleen. Mene muualle, jos haluat oppia oikeasti)

Eckerö Line vei meidät turvallisesti perille. Eihän tuo laivassaolo koskaan mitään erikoista herkkua ole, jos on viikonloppu ja kyseessä Tallinnan risteily. Miten porukka voikin olla niin kovia ryyppäämään? Eritoten lapset kainalossa? Ikuinen mysteeri.

Mutta aamupala yllätti niin positiivisesti, että tiputin leukaluuni. Odotin riisimuroja ja muutamaa vihanneslajiketta, mutta mahdollisuushan oli kunnon brunssiin. Naminaa.

Laiva oli tupaten täynnä, mutta pöytään pääsyn jälkeen homma pelitti ja aamukahvi maistui.

Perillä maissa matelimme turvallisen hidasta vauhtia ilman sen kummempia suunnitelmia. Pyörähdimme muutamassa kaupassa, joita ei Suomessa ole ja kiersimme kosmetiikkaosastoja. Tallinnan luonnonkosmetiikkakaupat ja esimerkiksi Kaubamajan ekokosmetiikan osasto on kovin hulppea kotimaahan verrattuna. Hinnoissa ei ole suurta eroa, mutta vähän kuitenkin. Baltian maissa tunnutaan ymmärtävän luonnonkosmetiikan päälle. Ovat meitä valovuosia edellä.

Meikki- ja rasvapurnukoiden lisäksi etsin valmistujaismekkoa. Tuloksetta, tällä kertaa. Toukokuuhun on kuitenkin vielä aikaa, joten ei syytä murheeseen.

Päiväkahveilla kävimme paljon hehkutetussa Sfäärissä, jonka kahvitarjonta on vertaansa vailla. Ruokaa en vieläkään jäänyt maistamaan, vaikka kovasti kehuvat.

Tallinna on kyllä uskomattoman kiva. Muistot 90-luvun Tallinnasta alkavat olla tiessään, kun nyt aikuisiällä on käynyt tutustumassa paikkaan useaan otteeseen uudesta vinkkelistä. Kannattaa lähteä ruoan perässä, pellavan perässä, lankojen ja hyvän nahkan perässä sekä tietysti katsastamaan ne luonnonkosmetiikkahyllyt. Manikyyrit sun muut hoidot ovat vielä huomattavasti halvempia, vaikka ei enää sellaisia viikkorahoilla maksettavia niin kuin aikoinaan.

Päivässä näkee paljon, parissa näkisi enemmän. Ja arvatkaa mitä? Aionkin lähteä heti tämän viikon perjantaina uudestaan. Mitä sitä suotta odottelemaan.

– Henriikka