Janne tässä moi!

Kulunut viikonloppu oli itselleni neljäs vuosi Flowssa peräjälkeen. Myönnettäköön, tämä ei ole objektiivisesti tarkasteltuna kovin mieletön saavutus, mutta itselleni se on aika merkittävä: harvemmin innostun mistään vuotuisesta tapahtumasta niin paljon, että se on pakko päästä kokemaan uudelleen. Kuitenkin Flowssa jokin koukuttaa tuhansia ihmisiä, eikä vain Helsingistä vaan joka puolelta Suomea.

Syitä on varmasti monia. Jos lavalle nousee oma suosikkiartisti, maksaa tapahtumasta mielellään – nytkin monet tuntuivat saapuvan nimenomaan Kendrick Lamarin vuoksi. Henriikka sai tänä vuonna kiksinsä tanssista ja sai huomata, että taas kannatti käydä. Hän kirjoittikin omasta Flow-päivästään (ja huh siististä asustaan) täällä.

Päädyin paikalle myös itse ja koska vietin käytännössä kolme päivää kamera jatkuvasti kaulassa, päätin jakaa teille muutaman kuvayksityiskohdan ja pohtia samalla muutamaa seikkaa, jotka tekevät itselleni Flowsta niin koukuttavan.

 

Hengattavuus ja hengailutoverit

Flowssa on panostettu mielettömästi viihtyvyyteen, joten alue suorastaan kutsuu hengaamaan, chillaamaan, fiilistelemään, nautiskelemaan, seurustelemaan.

Onhan tämä melko huvittavaa, saapua nyt Suomen kalleimmille festareille istumaan ja juomaan kaljaa. Olen itse se tyyppi, joka tavallisesti menee festareille kuuntelemaan musiikkia, mutta fakta on, että monet ostavat sen parin sadan euron lipun vain päästäkseen kokemaan Flown ja hengaamaan ystäviensä kanssa. Ymmärrän sen oikein hyvin, vaikka tiedostan homman semi-paradoksaalisen luonteen. Vaikka näen monia samoista ystävistä arkenakin, on Suvilahden nurmikolla istumisessa jotain siistimpää.

Sitä paitsi kun ”kaikki muutkin ovat siellä”, on helppo kokea FOMOa jos ei itse ole paikalla, nousipa lavalle kuinka epäkiinnostavia tähtiä tahansa.

Musiikkiyllärit

Epäkiinnostavista tähdistä puheen ollen, Flown artistikattaus osaa yllättää. Se on itselleni toinen syy saapua paikalle. Pyrin aina tutustumaan musiikkitapahtumien artisteihin hieman etukäteen, mutten ole vielä kertaakaan onnistunut scouttaamaan Flown koko esiintyjälistaa niin hyvin, että osaisin  ennalta päättää, mitkä keikat ovat vierailun arvoisia.

Tänä vuonna Suvilahtea tanssittaneet kansainväliset starat, kuten Kendrick Lamar, Lykke Li ja Arctic Monkeys, oli vaikea sivuuttaa. Samoin viime vuosien kiinnostavimmat kotimaiset artistit, kuten Vestan, Lake Jonsin, Anna Puun, Paperi T:n ja Lxandran tiesin ennalta. Jälleen omat suosikit löytyivät kuitenkin itselle odottamattomista nimistä. Anna of the North tarjoili aivan mielettömän pop-shown ja virtuoottinen Moses Sumney lumosi sunnuntain rauhallisessa iltapäivässä.

Ruoka

Tämä lienee itsestäänselvyys, sillä Flow on tapahtumana käytännössä streetfoodrekkojen kokoontumisajot.

Pointti on sinänsä jännä, sillä Helsingin ravintolakattauksen ympäröimänä muutaman coolin katuruokakojun ei pitäisi herättää niin paljon innostusta. Mutta jostain syystä se herättää, ainakin minussa. Ehkä kyse on kokonaisuudesta: arjen keskellä viettävän, täysin poikkeuksellisen viikonloppun on ihana metsästää ja kokeilla uudenlaisia annoksia ja samalla on helppo sallia itselleen käyttää muutama euro enemmän ruokaan ja juomaan. Jos nyt tämän kerran. Ja vielä tämän. Ja tämänkin.

Heiluminen silmät kiinni

En sano olevani huono tanssija, mutten ole kyllä erityisen hyväkään. Silti tuntuu, että vuoden aikana on turhan vähän päiviä, jolloin laittaa silmät kiinni ja heilua biittiin. Eihän tämä ole mikään Flown yksinomaan aiheuttama kokemus, olen heilunut tänä vuonna myös esim. Ilosaaressa, mutta ehkä Flown keskiarvoltaan suht elektroninen, semirytmikäs ja hyvin tunnelmallinen musiikkikokonaisuus on omiaan keinumisliikkeen aiheuttamiseen. Ja se on kyllä vapauttavaa!

Jos olit Flowssa, mitä juttuja jäi sulle viikonlopusta käteen? Mitkä asiat saavat sinut Flowhun tai festareille yleisesti?

Kelaan joka vuosi, että seuraavan kerran kun liput tulevat myyntiin, voisin ostaa ne early bird -hinnalla, sillä tapahtumahan myydään aina täyteen. Luultavasti en ensi vuonnakaan tyhmänä niitä osta, mutta mitä luultavimmin päädyn taas paikalle. Toivottavasti paistaa aurinko!

Janne