Tiedättekö sellaiset kuumeen jälkeiset päivät? Että ensin sairastetaan ja kun kuume alkaa laskea, niin jäi päivä tai pari sellaista höntsäilyä. 37,4 astetta ja periaatteessa voimissaan tehdä kaikkea kuin tavallisesti, mutta ei aivan. Ne olivat lapsuuden lempipäiviäni, vaikka sitä olikin silloin vaikea myöntää. Sai katsoa koko pitkän päivän muumeja, juoda Jaffaa ja isä saattoi tuoda naapurikaupasta jotain hyviä kurkkupastilleja, jos oikein kauniisti pyysi. Ei tarvinnut mennä kouluun, mutta kotona sai tehdä kaikkea niin kuin normaaleinakin päivinä. Potilas sai kuitenkin enemmän huomiota kuin tavallisesti, ja vanhempia pystyi passuuttamaan mukavasti.
Minulla on jostakin syystä tänä keväänä ollut niitä päiviä kovin paljon (ja niiltä useilta päiviltä ovat nämä kuvatkin). Enää en saa vanhemmilta huomiota, paitsi puhelimessa, mutta Janne saattaa kiikuttaa kotiin uusimman suosikkilehden, eikä minun koskaan tarvitse laittaa teevettä itse kiehumaan. Tänään Janne kuitenkin keikkailee jossain maailman kolkassa ja joudun huolehtimaan itse itsestäni 37 ja risojen kanssa. Kääriydyn Reino-huopaan, laitan halloumi-salaattia ja säälin itseäni reilusti. Silitän omaa päätäni, rutistan lujasti ja voivottelen.
Sairastelupäivät on hyvä hoitaa juuri tällaisina päivinä, kun keli on maailman kurjin: tuollahan tulee kaatamalla vettä. Kesä on kolme viikkoa myöhässä, ja oikeastaan voin hymähdellä tyytyväisenä, että vietän lauantai-iltaa seinien sisäpuolella. Kun purin kirjahyllyyn laitettavia muuttolaatikkoja, löysin kaiken keskeltä huikean piristysruiskeen. Äitini ja isäni romanttisessa kihla-aikoina ostetussa kirjassa opetetaan sanomaan ”minä rakastan sinua” useillä eri kielillä.
Piristys kuitenkin johtui pääosin lapsuuden taiteellisista ambitioistani (omat jutut, parhaat jutut). Lapsena minulla oli ratkaisun avaimet taskussani tähänkin pulmaan: kaikille suuttomille ihmishahmoille on piirretty punaisella tussilla iloiset hymyt. Äiti kiitti tytärtään urotyöstä.
Sairasväänsinä on aikaa neuloa, leipoa, ommella ja siivota. Suurin urakkoihin en kuitenkaan ryhdy minäkään, sillä nykyisin nämä sairaspäivät eivät ole lemppareitani. Tahdon päästä takaisin arkeen kiinni. Koomisinta käytöksessäni on, että viimeisinä parantelupäivinä meikkaan itseni usein pelkkää kotia varten, jotta saan edes jotakin aikaiseksi. Meikittömänä rojahdan sohvalle ja viivyn siellä viikkoja.
Marimekon metsänvihreää villapaitaa saan kiittää siitä, että olen pysynyt lämpiminä nämä useat kevään potilashetket.
37:n celciuksen kevätpäivinä olen kaivanut herkkukaapista joulun jämäsuklaat ja laittanut kynttilät palamaan. Ystävältä lahjaksisaadut paperiset kynttilälyhdyt ja yhteensulaneet kynttilät nostavat kuumehoureista ja pitävät elämässä kiinni. Uusin Olivia-lehti sai nauramaan hifistelyjutullaan. Vielä olisi muutama lukematon lehti jemmassa.
Toivottavasti tämä on viimeinen sairasteluni pitkään aikaan. Parane pian meiksi.
-Henriikka.
Ps. Muistathan ilmoittautua tyyli-iltaan. Odotan jo innolla.
myönnän myöskin tämän viimeisistä sairaspäivistä nauttimisen lapsena! olet ihana:)
Nyt sen uskaltaa myöntää, lapsena se vähän hävetti. Kiitos, yritän olla tämmönen joku.
Mää näin susta unta! Lähin muka aivan randomilla etelään reissuun, ja eksyin teidän kotikulmille. Tunnistin talon muka kuvasta, jonka blogissa olit julkassu. Pihalla hengaili joku teiän kaveri, jonka tunnistin myös muka näkemästäni kuvasta (oikeesti se heppu taitaa olla joku näyttelijä..) Hetken odoteltuani ilmestyi parisenkymmentä muuta heppua, jotka oli tullu kattomaan sua. No, sitten kun itse saavuit, et vastannut yhtään sitä, minkälaisen kuvan olen sinusta saanut. Laitoit meidät kaikki kakskytä katsomoon ja selitit jotain aivan päätöntä. Petyin ja lähdin kotiin.
Hieman sekopäistä, olin aamulla aika hämmentynyt:D Samalla helpottunut, että kylmä ja pinnallinen Henriikka oli vain unta.
MITÄHÄN IHMETTÄ POHOJOSEN NULIKKA. Ehkä unesi tiivisti oikean olemukseni täydellisesti…
… Tai toivon mukaan ei. Nauroin tälle niin paljon. Etenkin sille, että laitoin teidät kaikki penkkiin katsomoon. HAHA.
ohoh miten ruskea sä ooot vieläkin! :D no kesällä ja sen jälkeenki oot varmaan ihan super ruskee :D mut harmi ettei kaikki rusketu läheskään noin paljoa ja sen sijaan palavat :( ja mäki rakastin noit sairastelu päivii lähinnä ala-asteella!
Rusketuksen suhteen olen saanut vallan hyvät geenit. Haha ja thaimaa teki tehtävänsä. Saas nähdä riittääkö Suomen aurinko saamaan rusketuksen iholle. Kiitos!
HAHAHA, Pohjoisen nulikka, loisto uni! Henska laittaa meidät aina katsomoon ja sitten kuunnellaan ties mitä päätöntä. Ihan perus kamaa.
NOEI! on se ihan ok muikkeli.
-Mira
Et tuu nyt Mira tänne kertoo totuuksia. Mahtava uni oli, mutta toivon että olen teille todella se ”ok muikkeli”…
Kyllä itteäki aamula nauratti, mutta unessa olin niiiiin pettyny :c
Heh, just tossa jokunen aika taaksepäin satuin näkemään ihan randomilla jotain keikkakuvia, ja katoin että vitsit, toi tyyppi näyttää ihan sen yhden bloggaajan mieheltä. En silloin viitsinyt lähteä kaivelemaan asiaa, mutta nyt kuin puhuit Jannen keikkailuista, oli ihan pakko tarkistaa, ja sehän se. Nyt herääkin kysymys että kumpi teistä nyt sitten on ”cool by association”, sinä vai Janne x).
Parane pian! :)
Tuohon liittyen, et eikös Janne olekkin Idän ihmetten laulaja? :)
juu on se :)
Kyllä vain on hän. Ehkä me molemmat ollaan juuri yhtä urpoja, ehkä jonkun mielestä cooleja, mutta sellaisia tavantallaaija jotka tykkää kulttuurin parissa hyöriä.
Näin ne palaset vaan loksahtelee ja saan olla ylpeä muusikon vaimo. Ja ehk Janne on ylpeä bloggaajan mies.
Tuollaiset päivät ovat kyllä harvinaisen rentouttavia ja virkistäviä! :) Yksin asumisen huonoihin puoliin tosin valitettavasti kuuluu se, että kipeänäkin joutuu joskus raahautumaan kauppaan, ettei kuolisi nälkään… Mutta muuten sairastelu ja varsinkin nuo toipumispäivät ovat loistava (teko)syy tehdä kivoja juttuja ja vältellä kaikkea vähemmän kivaa :D
Se on se salaisuus, kun ei yksinkertaisesti voi eikä saa tehdä mitään hommia, niin pitää vaan tyytyä rentoilemaan. ”Vältellä vähemmän kivaa” tiivisti ajatukseni.
Hah, olin tulossa kommentoimaan, että näin Henriikasta ja Jannesta unta, mutta en olekaan näköjään ainoa, joka näkee unta bloggaajista :D Mun unessa Henriikka ja Janne esitti jotain taiteellista performanssia bussipysäkillä… ei siitä performanssin sisällöstä sen enempää :D
MITOOOO ?! Kuulostaa hyvin, hyvin hämäräperäiseltä unelta. Toivottavasti emme häiritse uniasi useasti.
Oi ei, nuo israelilaiset on ihan parhaat! Aamun paras juttu. Hörähtelen bussissa.
Jee, Clipperin rakkaustee! Rakkautta päivään siis!
Voi surullisia israelilaisia. Onneksi heillä on nyt hymy naamalla, ja kauniit hymyt onkin.
Olisin halunnut kuulla sun hörähtelyt. Rakkautta sinnekin.
Muista että sokeri on pöpöjen ruokaa! Eli kipeenä varsinkin kannattais vältellä herkkuja, ellei sitten halua voimaannuttaa sitä pöpöarmeijaa. Paranemisia! :)
Hanna,
http://hannamariahh.blogspot.fi/
Olenpas minä vallan tiedoton! Sokerit pois, hus hus. Tyhmä minä. Kiitos vinkistä, eiköhän tuo yskä ja nuhakin pian karkaa.
Parane pian ja paranemiseen asti nauti sairastelupäivien hyvistä puolista! Annoin sulle tunnustusta blogissani, käy tsekkaamassa jos ehdit. :)
Voi miten otettu olinkaan tunnustuksesta. Ihanaa ihanaa kiitos. Oikein suloinen blogi sinulla :-)
you look hipster even when you’re sick :(
Should I feel flattered?
http://hipsterpuppies.tumblr.com/
Heippa, miten tuommoiset paperiset kynttilälyhdyt käytännössä toimii? o_O kuulostaa pelottavalta yhdistelmältä :-D-mipsu
Heippa. Ne on Helsinki 10:stä, ihan tuohon tarkoitukseen valmistettuja. Paperipussit on suojattu, ettei niiden pitäisi syttyä palamaan. Varmuudeksi pidän kynttilöitä kuitenkin lasipurkeissa paperipussin sisällä. — Tiedän, kuulostaa hurjalta!
Ooooh miten ihaninta, munkin vanhemmilta on rakkaudentäyteisestä nuoruudesta muistona tuo juuri samainen kirja! Ja viime vuodet se on viettänyt mun hyllyssä odottaen romanttista lukijaa! mutta en kestä, MEIDÄN KIRJASSA EI OLE TUOLLAISIA HYMYJÄ!
! Se on ihana kirja. Mutta voi että, olet varmaan harmissasi ja totaalisen maasi myynyt, kun tajusit että teidän versiosta puuttuvat nuo valloittavat hymyt.