Inhoan uida avannossa, kastautua kylmään veteen. Silti minun on tapana tehdä niin joitain kertoja vuodessa.

Nämä kuvat ovat on ottanut Eeva, muutamaa päivää ennen matkaa. Olimme viettämässä Kirkkonummen Långvikissa kahdenkeskeisiä pikkujouluja, ja päätin käyttää aamulla muhkean kylpytakin ja pitkän laiturin hyödykseni.

Lopulta olin kasvoja piiskaavassa lumisateessa, hyisessä vedessä niin pitkään, että molempien käsieni pikkusormista lähti usean päivän ajaksi kunnollinen tunto.

Miksi sitten teen niin, jos inhoan? En tiedä.

Jos kaikki olisi aina loogista, niin elämä olisi yllättävän tylsää.

Mahdollisia syitä: itsensä ylittäminen, yllättävän shokkitilanteen aiheuttama positiivinen stressireaktio kehossa, kylmä vesi kiehauttaa oman veren kivasti liikkeelle ja jälkikäteen on onnellinen olo. (Tässä tapauksessa tietysti hienojen kuvien hakeminen, huomion hakeminen, muille makeileminen.)

On paljon kamalia asioita, joita tekee vaikka tietää ne periaatteessa epänautinnollisiksi. Korkeilla paikoilla keikkuminen. Valvominen, vaikka väsyttää. Omien pierujen haistelu. Liian wasabin sively sushin päälle. Jelly Beanien yrjön ja vaikunmakuisten karkkien ostaminen ja syöminen. Extreme-urheilu nyt kokonaisuudessaan.

Toistan: Jos kaikki olisi aina loogista, niin elämä olisi yllättävän tylsää. Kuvitelkaa nyt! Olisi järjetöntä, tai siis nimenomaan aivan liian järjellistä, jos kaikki olisi rationaalista ja ohjenuorien mukaista.

Eriskummalliselta tuntuu myös katsoa näitä kuvia. Istun hotellihuoneessa ja ulkona, Sansibarin saaren lämmössä, on 27 astetta lämmintä. On aamu. Aion mennä nauttimaan auringosta, uimaan Intian valtameressä ja pelaamaan beach volleytä. On periaatteessa aika kamalaa, että itseään joutuu kärventämään tällaisissa lämpötiloissa. Käytännössä ei.

-Henriikka

Kuvat: Eeva Mäkinen (IG, Facebook)
Pipo: Myssyfarmi (saatu)