Söin tänään lounaalla liikaa. Korkeavyötäröinen musta hameeni alkoi kiristää vyötäröstä ja valitin siitä työkavereilleni. Sain vastaukseksi pilke silmäkulmassa:
”Mitäs yrität pukeutua tuollaiseksi toimistonaiseksi.”
Paha saa aina palkkansa, toimistonaisyritykseni samoin. Olenko kuitenkin uskottavampi orava-collegessa kuin valkoisissa silkkipaidoissa, kapeassa hameessa ja herrainkengissä? Jotta nyt ei aivan liian viralliseksi päästäisi, niin oli minulla kuitenkin ruskea nahkalätsä päähän painettuna. Ja se lisää kyllä enemmän uskottavuutta vaarini kaveripiirissä kuin toimistontätinä.
Olen useasti kirjoittanut, että tyyliäni kuvaa parhaiten tietty dialogi minun ja asuani arvioivan välillä. Yleensä dialogi alkaa näin:
”Tuohan on kiva kokonaisuus, mutta miksi sä olet lisännyt noiden muiden vaatekappaleiden kanssa tuon…?”
Lause jatkuu sitten yhdellä tai muutamalla vaatekappaleella tai asusteella. Luultavasti tässä kokonaisuudessa joku ihmettelisi tuota lätsää. Mutta minä niin pidän siitä, että asuissa on pientä ironiaa. Sellaista kosketuspintaa, joka ei aivan mätsää kuvaan ja jota jää pohtimaan. Liian hiottu ei ole itseäni varten ja bongaan myös usein muiden päältä, katukuvasta hauskoja twisteja ja nokkelia yhdistelmiä.
Hyvä yhdistelmä tai ei, niin se oli ainakin liian kylmä aamuiseen säähän. Olin painanut sunnuntai-auringon lujasti mieleeni ja toimin sen mukaan myös tänään. Kun ennen duuniin lähtöä kuvasimme takapihan nurmella, saattoi sormenpäitä pikkuisen paleltaa.
Hiuspehkon salaisuus on viikonloppu, joka kului koulutöiden parissa. Pesin lauantaiaamuna hiukseni ja kiepautin ne takaraivolle mummonutturalle, jossa kuljin päivät ja yöt. Tänä aamuna avasin nutturan, suihkautin päälle kuivashampoota ja pörrötin hiukset huolettomiksi.
Ja myös mieli on huoleton. Kirjoititte eilen muuttouutisista niin kauniita sanoja, että melkein liikutuin. Kiitos.
Tähän viikkoon lähetän kaikille energiaa ja iloa.
Ilahduttakaa vaikka ystävää,
se voimauttaa enemmän kuin mikään kirkasvalolamppu.
-Henriikka
lätsä, hame, paita, kengät/second hand, laukku/Lumi (saatu), takki/JC
Täytyy sanoa että en oo vastaavanlaista tyyliä nähny ku siulla ja se on niin erilainen, mutta niin hyvä!
No kiitos Naava. Onpa mukava kuulla.
Tuohan on just mainio asu! Söpö yhdistelmä. Joskus on kivaa olla vähän toimistonainen.
Toimistonaisuus luo välillä tasapainoa kaikkeen epämääräiseen collegetyyliin. Kiits!
Vitsit, toi asu on niin tyylikäs! Hattu tekee tuosta asusta massasta erottuvan, mikä on mielestäni hyvä asia. :))
Kiitos Crystal. No sitä samaa minäkin mietin, ilman hattua asu on kuin kenen tahansa.
Oot kyllä ihan mahtavan oloinen ihminen! :) Pakko kysyä hieman kuvien taustasta, ottaako Janne nää yleensä ja millainen kalusto hänellä on käytettävissään? :)
Heippa ja kiitos!
Kiva, että Jannen siisti duuni huomataan. Ja kyllä, Janne ottaa oikeastaan kaikki asukuvat ja minä sitten muokkaan ne. Hän on itse asiassa kirjoittamassa asiasta omaa juttuaan, joten en ala tässä kirjoittamaan kalustosta.
Täydellinen asu, hattu tuo juuri sopivaa särmää! :) Ja todella onnistuneet kiharat, itsekin avaan aina toiveikkaana märkinä nutturalle laitetut hiukset, mutta lopputulos ei ole aivan samankaltainen kuin näissä kuvissa. :D
Jep, nuo nutturakiharat on aina aikamoinen riski. Joskus tulee jotain ihan kamalaa ja nyt kerrankin onnistui. Jes!
Mulla oli kauan yks lemppariblogi. Tässä parisen päivää sitten löysin sattumalta tämän sun blogin, ja nousit heti numero unoksi.
Vaikutat ihanalta ihmiseltä (uskon, että sitä myös olet!), sait musta yhden uskollisen lukijan lisää :) Kaikkea hyvää!
Ai vitsiläinen, kun tämä olikin kiva kommentti. Oon palannut tähän monesti uudestaankin.
Kiitos siis suuresti ja pahoittelut sille bloggaajalle, joka oli ennen nro 1. Kjähkjäh.
Aina välillä osuu ja uppoaa. ”Mäkin tahdon kokeilla…” nyt laitan kyllä yöksi paplarit (juu, pystyn nukkumaan niillä). Ei yhtä huoletonta kun nutturakiharat, mutta kuitenkin tuo jotain arjen luksusta tuohon huomiseen tavalliseen tiistaihin eikä silti vaikuta aamurutiineihin liikaa :)
No mutta hyvä, että osui ja upposi. Tuliko hyvät paplarikiharat? Munkin pitäs hankkia paplarit, ne on niin huvittavat ja kätevät.
Mikä muuten tämä blogisi kaunis fontti on? Ehkä hivenen typerä kysymys, mutta silmät loistavat vastauksen toivossa. Kaunista ja eleganttia pukeutumista, peukku pystyyn. Tykkään hurjasti!
Heippa. Valitettavasti mä en osaa yhtään sanoa. Mulla on graafisen suunnitellun toteuttanut ystäväni Ville Niemi. Ja itse asiassa fonttikin taisi vaihtua uuden blogin myötä. Pahoittelut, etten osannut vastata! Villeltä voi kysyä täältä (hän on mukava): http://villeniemi.com/
Jos oon joskus oppinut jotain tyylistä ni se on ettei tyyli ole sitä että pukeudutaan niin kuin kaikki muutkin sen kauden kuumimpiin asuihin, vaan se että uskalletaan olla erilaisia ja käyttää niitä vaatteita ja asusteita joista itse pitää ja on omasta mielestä maailman parhaimpia. Henriikka sun tyylis on aivan täydellinen sulle vaikkei se monelle muulle sopis =D! Ihan mahtava hattu!
Voi Senni, ihana Etiopian lapsi. Oot kasvanut niin isoksi. Hyviä sanoja kirjoitit! Kiitos ihanasta kommentista, olispa kiva nähdä teitä.