Liityin Instagramiin neljä vuotta sitten, syksyllä 2013. Muistan miten jännityksissäni ja innoissani olin. Hankin älypuhelimen huomattavan paljon muita myöhemmin, joten myös Instaan rantauduin verrattain myöhään.

Tuuttasin tietysti tilin täyteen melko harkitsemattomia puhelinkuvia. Pitkäänhän Instagram olikin monelle bloggaajalle nimenomaan ”pääsy kulisseihin”, behind the scenes -materiaalia varsinaisista blogikuvista.

Lähiviikkoina vanhoista IG-kuvistaan ovat kirjoittaneet ainakin Arttu, Sara ja Annika. Heitän soppaan oman historiani huvittavimmat ja hämmentävimmät kuvat. Olkaa hyvä!

Artsua sen olla piti. Kuvateksti on kyllä kokonaisuuden noloin.

Ja näyttää maanantailta! Herttainen etenkin tuo nuhjuinen, vanha kakkupala.

SkiExpo-messuilla marraskuussa 2013. Jonnet ja mä.

Älä hyvä ihminen lähde vaeltamaan duffel-kassin kanssa.

Kiva sommittelu. Kivat rutut.

Olen taatunvarma, että filtteri on Hudson!

Tämä kuva huutaa: minulla ei ollut laittaa mitään kunnollista kuvaa instagramiin, mutta halusin silti laittaa jotain.

Kiva poju, kiva kukkakimppulajitelma, kiva tarra.

Koko kuva hohkaa mandariinin väreissä.

Oikeinkirjoitus on ääliöille. Kirppitorit rulaa!

Taisin olla kyllästynyt Jannen naamaan?

Harkitun ja asetellun näköinen vaatekuva. NOT.

Huokuuko kuvasta, että meillä oli ihanaa, rentoa, hauskaa?

—

Moni seuraaja haikailee menneisiin vuosiin ja aidompiin kuviin. Joskus kyllä tuntuu, että aika on kullannut muistot. Itselläni näitä katsoessani ensimmäinen ajatus on, että miten kukaan on voinut näistä joskus ilahtua? Toisena tulee tietysti ilo siitä, että valokuvataidot ovat todella parantuneet.

Aitouden puolesta liputan kyllä ehdottomasti. Mutta monet näistäkin tilanteista ovat vielä melko kirkkaina mielessä, ja tiedän niiden olleen oikeasti paljon kauniimpia tai vaikka valoisampia kuin näissä kuvissa. Valokuvaustaitojen kehittyessä on oikeasti mahdollista tallentaa tilanteita sellaisina kuin ne ovat. Ja monethan näistä vanhoista eivät ole tilanteita ollenkaan: kuva lampusta, kuva jalasta, kuva kädestä…

Muutos on pysyvää, enkä aio seistä tiellä. Saa nähdä miten makeasti nauran neljän vuoden päästä nykyisille kuvilleni.

-Henriikka

Ps. Idalle tuhannesti sydämiä siitä, että kuvien perusteella hän on tukenut minua niin hyvinä kuin huonoina instahetkinä.