Uusimmasta Elle-lehdestä löytyy artikkeli otsikolla ”#ihanaelämä”. Minua haastateltiin siihen hetkeä ennen joulua ja sain vastailla kiperiin kysymyksiin sosiaalisen median paineista ja koukuttavuudesta ja siitä, kuinka ja kuinka paljon somessa tulisi oleskella.
Mielenkiintoista on, että useat ihmiset olettavat, että otan somen suhteellisen rennosti, ja koska julkaisen itsestäni myös vähemmän siloiteltuja ja epäonnistuneita kuvia, en juuri harkitse mitä laitan yleiseen jakoon. Tämä ei pidä kuitenkaan lainkaan paikkansa. Voin jopa väittää harkitsevani tuplasti enemmän kuin moni muu. Pohdin useiden aiheiden äärellä ”onko tämä liikaa”, ja blogin linjanvetona onkin ollut alusta lähtien kiinnostuksenkohteet ja elämäntyyli, en niinkään minä itse.
Mitä daatamismäärään tulee, haluaisin ehdottomasti vähentää sitä ihan reilulla kädellä. Olen päivät toimistotyössä, sormet näppiksillä, päätteen ääressä. Toki vaihtelevuuttakin löytyy, mutta tietokonetöiden kanssa menee suurin osa työajasta. Töiden jälkeen kotiin tai esimerkiksi kahvilaan päästessäni avaan läppärin ja alan päivittää blogia. Onhan se määrällisesti aivan älytöntä. Kuljen tietokoneen rinnalla yli tuplasti enemmän kuin esimerkiksi oman aviomieheni.
Ratkaisua en ole vielä asiaan keksinyt, sillä haluan jatkaa sekä päivätöitä että blogia. Toivon kuitenkin että näiden ohella mobiililaitteiden ja tietokoneen äärellä viettämäni aika olisi minimissä, mielellään nollassa. Tasapainottamaan toivon paljon ulkoilmaa ja urheilua sekä täysillä rentoutumista ja läsnäoloa läheisten kanssa. Vastaan whatsuppeihin ja tekstareihin verrattain kehnosti, sillä en jaksa roikkua puhelin kädessä, haluan olla läsnä. Perheeseeni ja ystäviini pidän yhteyttä mieluiten puhelimella, jos live-näkeminen on mahdotonta.
Lisää aiheesta voi lukea Ellestä. Kyllähän tämä aihe puhuttaa. Jos jollain on nasevia vinkkejä tai kommentteja, saa jakaa.
Sosiaalisen median tuottamista paineista haluan vielä loppuun sanoa sen verran, että toivon sydämeni pohjasta, ettei tämä blogi tuo kenellekään minkäänlaisia paineita. En oikein tiedä, miksi toisi. Tänne saitille kerätään kermaa ja kirsikoita, ei arjen sontakasoja ja kärpäsiä. Täällä eletään ihan tavallista elämää, joka joskus kantaa kevyesti, joskus raahaa perässään.
#ihanaaelämää elän, sen tiedän.
Mutta leivän päälle levitämme usein ihan kaupan marmeladia.
– Henriikka
Jäin tuijottamaan tuota Ellen kantta, ihanan ysäri!
Se todella on ihan ysäri. Enpä olisi tajunnut. Nostalgiaryöppy!